Itkijänainen...

Minulla on uusi harrastus ja alan olemaan siinä tavattoman taitava.
     Ilta-itkeminen.
     Kehittelen joka ilta jonkin syyn itkeä ja sitten kun menen nukkumaan ovat silmät punaiset ja nenä punainen itkusta. Tämän illan teemana oli: minä en ole tarpeeksi... (pisteiden tilalle voi laittaa melkein minkä tahansa adjektiivin..)
      Tämä on ihan älytön ja energiaa vievä harrastus ja ehkäpä sen takia, että tajuan sen, tämä johtuu jostain kemiallis-fyysisestä reaktiossa kropassa, mutta raskaaksi käy, jos saan sanoa. Hullua on myös näiden "puuskien" ajankohta, siis kun kaikki on ihan hyvin ja olen onnellinen ja vihdoin viimein tervekin sairastelujen jälkeen niin sitten minä ryhdyn masentumaan ja hankkimaan jotain itku-diplomia! Tämänkin homman olisin voinut hoitaa silloin kun lojuin sängyssä eikä henki kulkenut nuhan takia eikä juoksusta voinut kun haaveilla! Ei, kun tämä höpölöpö pitää aloittaa sitten kun kaikki on "oolrait"...
      Välillä vaihtopää olisi ihan tervellinen... sellainen lomapää, jonka voisi nostaa harteille ja jonka aivokuorelta ei löytyisi harmautta edes nimeksi.

******

Tänään tuiskutti lunta vaakatasossa. Ei taida Luonta Äitikään oikein tietää onko lintu vai kala.. Minun onnekseni lumi oli kuitenkin sen verran kosteaa, että tarrasi jääkenttiin kiinni kuin tarralappu ja iltapäivän juoksu oli ihanaa! Askel piti kuin tartan-pohjalla ja vauhtikin oli sen mukainen, vaikka ei nyt ihan kesäkeli vauhtia, mutta kuitenkin. Ilo juoksemiseen löytyi ja tuntui että olen menossa oikeaan suuntaan ja kohti omaa kuntokäyräni yläpäätä. Palan halusta kevätharjoitteluun, mäkitreeneihin, pyöräilyihin ja pitempiin lenkkeihin...
      Iltasella siivosin, kun vietän viikonlopun ylhäisessä yksinäisyydessäni. Piiiiiitkästä aikaan. Saan olla ja tulla ja olla olematta justiinsa niin kuin tahdon! Noh, huomenna tosin on töitä, mutta muuten sitten viikonloppu on täynnä itseni hemmottelua. Pitää oikeasti saada käännettyä tämä henkinen Titanic ennen jäävuorta...

Iltakaakaon aika ja en tiedä miksi, mutta juon kaakaoni nykyään lattialla... Ehkä se alkoi siitä, etten halunnut läikyttää kaakaota uusille sohvilleni, mutta nyt se on pikemminkin tapa kuin mikään muu. Jotenkin se kuuluu nykyään kaakaon juontiin.
         Kaakao on vähän samallainen jäänne menneisyydestä kuin letut. Äiti meitä aina hemmotteli huonon koulupäivän jälkeen letuilla ja illalla maitokaakaolla. Samanlaista hyvää oloa kaakao tuottaa minulle edelleen, kuten tietysti myös letut. Tänään olisi kai pitänyt juoda kaksi kuppia kaakaota, kun ottaa huomioon tuon iltafiiliksen...
        Pitäisi olla jo nukkumassa, kun aamulla on aikaisempi nousu kun muutoin lauantaiaamun laiskuudessa. Ei nyt kukonlaulun aikaan kuitenkaan - onneksi!
        Ja jos ehdin niin haen itselleni huomenna Ystävänpäivälahjan... ♥


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
174. juoksupäivä (62 vko)
- 1106, 8 km
- 7,2km kylälenkki (44min)
- juoksussa selvästi on kolme eri vaihetta: alku, minkä aikana tuntuu, että kintut ei jaksa mitään, keskivaihe, missä jalat lämpiävät, mutta eivät ole vielä parhaassa iskussa ja loppuvaihe, kun tuntuu, että jalat ovat parhaimmillaan. Yleensä miun 7km lenkki loppuu tuohon loppuvaiheeseen, mutta siltikään en varmaan jaksaisi kovin paljon pitemmälle. Kestävyyttä jalkoihin täytynee hankkia ensi kesänä.
- juoksu tuntui hyvältä ja tukeva pohja ja nahkea askelalusta auttoivat kyllä asiassa. Liike meni eteenpäin eikä energiaa kulunut sutimiseen. Ylämäki teetti taas enemmän ongelmia, harmitti...
- Ryhti ja askelrytmi pysyivät suht hyvin kasassa ja varsinkin loppuvaiheessa jaksoin pitää ryhdin pitkänä ja keskivartalon piukkana ♥ jee!
- +1, räntätuiskua, lumipohja jään päällä oli hyvä ja juoksu tuntui omalta!
- jälkeenpäin oli aivan mahtava olo!