Vesikeliä ja postikortti

Sanotaan, ettei vuodet ole veljeksiä, mutta onneksi sama pätee päiviin. Eilen oli v-käyrä ihan tapissaan enkä tarkoita todellakaan v-käyrällä valoisuus-käyrää... Kaikki taas otti aivoon enemmän ja vähemmän - useimmiten enemmän! Ja bonuksena tuo keli on ihan pitelemätön.
       Tänään keli oli tuplasti pahempi, mutta otti päähän selvästi vähemmän. Näin yöllä ihan levottomia uniakin ja kun aamusella heräsin niin ajattelin, että minun aivoni olisivat saippuasarjoille ja kauhujännäreille hyvää inspistä... En ymmärrä miksi minun unissa ei voi useammin olla semmoista leppoisaa ja mukavaa, vaan aina kaikki on yhtä sekamelskaa ja ongelmia ongelmien perään enkä muka mahda millekään mitään! Älytöntä...
        Satoi vettä koko päivän. Vettä. Helmikuussa. Ja piha on kuin joskus syys-lokakuussa, loskainen ja liukas. Nyt täällä vaan yksi emännäntaimi odottaa, että sade sulattaisi lumet pois ja kevät tulisi jo helmikuun lopussa. Pääsisin möyrimään pihamaalla ja tekemään taas järjettömiä suunnitelmia kesäksi! Kukkapenkit, kasvimaa, nurmi... En malttaisi millään odottaa!

Sain tänään omaa postia ♥ Postimaksut nousee ja puhutaan postin vähenemisestä, mutta ainakin minua piristi tänään postikortti postilaatikossa kovasti. Olen monesti kirjoitellut kirjoitetun sanan puolesta ja siitä, että kirjeen (tai kortin) kirjoittaminen tuottaa yhtä paljon iloa kuin sen saaminen. Oikeasti! Tätä nykyä ihmiset kirjoittavat whatsuppeja ja ties mitä pikapikaviestejä, mutta takuulla sydämessä jokin osa liikahtaa kun saa omaan postilaatikkoon ystävältä kirjeen tai kortin. Ja jos ei liikahda, niin tuskin sitten sydäntä onkaan...
          Kirjoitelkaa toisillenne ♥ tekee hyvää.
          Kävin lenkillä - kaikkea liukkautta uhmaten. Kylätie oli suht hyvä, jopa sulaa kohtaa löytyi tiestä. Olin ajatellut, kaiken liukkauden ja vesisateen takia, että teen tänään lyhyemmän lenkin, mutta tadaa! kääntöpaikalla tuli taas joku kylänmies vastaan enkä voinut ensin tervehtiä ja mennä ohi, kääntyä ja kohta taas sujahtaa ohi, joten juoksin JÄLLEEN koko lenkin vain sen takia, että joku tuli vastaan. Nauratti kyllä juostessa, että olen minä vähän omituinen... Ja sitten kun pääsin asvalttiosuudelle ja isommalle tielle niin sitten raivosin yksikseni, kun tassu ei pitänyt eikä potku työntänyt eteenpäin yhtään. Liikuin kuin täi tervassa! Huomasin heti, kun sulaa paikkaa löytyi mikä ero liikkeeseen tuli: askel vei eteenpäin melkein lentäen ja vauhti loppui kuin pulkka hietikolle kun askel osui jääloskaan. Huutaa mourusin itekseni loppumatkasta et 'Com'on, kaikki energia menee tähän!!' ja sitten jo naurattikin mahdottomasti... Joku kun filmaisi näitä meikäläisen lenkkejä! Hihi!
          Muuten lenkki teki hyvää, vaikka vesisade vähän kastelikin. Alkaa olla jälleen kunto siinä omassa käyrässä, kunhan nyt vain saisi lenkkipolut kuntoon. (Ajattelin kesänä tehdä pientä mäkitreeniä tuossa vanhassa laskettelurinteessä; sopiva matka lämmittelyksi ja sopiva korkeusero, että saa treenistä jotain hyötyä... helleiltoja odotellessa)

Vaikka olenkin koko talven yrittänyt jälleen pitää lihashuollosta ja lihastreeneistä huolta, niin nyt taas olen saanut uutta kipinää treenailuun. Tällä kertaa kiitos kuuluu Rebecca Louiselle, ihanalle naiselle, joka on avannut minulle jälleen treeniin uusia ikkunoita ja tuonut valoa ja voimaa. Ihania videoita ja naisenergiaa monen, monen minuutin edestä! Joskus kun pystyisi olemaan jollekin aloittelevalle treenaajalle yhtä iso inspiraatio ja tuki, kuin nämä minun treenarit ovat olleet minulle!
        Huomenna pitäisi tehdä jotain kodin hyväksi. Jotenkin nämä kelit ovat saaneet minut lamaannustilaan ja kotipuuhastelut ovat jääneet.. pyykkivuori kasvaa ja pitäisi tehdä pieni inventaario keittiönkaapeissa ja laatikoissa... Sadepäivän hommia, niitähän piisaa - molempia!
        Nyt taidan kömpiä lukemaan hetkeksi kirjaa ja sitten taas näkemään omituisen levottomia unia..
        Ja lopuksi ajatelma iltaan:

"Tää päivä män tällai, mut yritetää huomen uuvestaa!"

JUOKSUPÄIVÄKIRJA

173. juoksupäivä (62 vko)

- 1099,6 km

- 7,2 km kylälenkki (48min)

- juoksu sujui, mutta huomasin, että vauhtia ei saa lisättyä yhtään kun pohja on liukas ja askel lipeää koko ajan. Sulalla huomasi heti miten askel vei eteenpäin ihan eri tavalla

- jaloista tuli kipeäksi kummalliset lihakset, säären ulko-osat, kai liukkaudesta johtuen

- askellus ja ryhti pysyivät muuten hyvin paketissa eikä semmoista täydellistä uupumusta ehtinyt tulla

- kunhan nyt juoksureitit olisi kunnossa...

- +2, vesisadetta, jäisiä teitä ja loskaa