Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.
Luin tänään keinussa uutta Sport-lehteä ja siinä oli juttu Lotta Näkyvästä. Jutussa oli kohta missä Lotta kertoo mielen taistelusta kehoa vastaan ja erityisesti kivun kanssa. Mottona oli vammautumisen hetkellä, että ei tunne kipua kaulasta alaspäin.
Yritin tätä metodia tänään kun kävin uimassa.
Vesi oli todella kylmää ja kävelin tyynesti veteen ja ajattelin mantrana, että en tunne kylmyyttä kaulasta alaspäin, en tunne kylmyyttä kaulasta alaspäin... Okei ehkä se auttoi (tai sitten vain kylmyys puudutti minut), mutta ihan vielä en ole valmis tässä mielen ja kehon treenauksessa.
Mutta kylmää tai ei, uiminen oli todella kivaa ♥
Rentoutti, varsinkin kun pääsi kuumaan saunaan todella kylmästä vedestä ♥
Kokeilin tänään tehdä niitä meidän lierihattuja... huonolla menestyksellä.
Ensimmäisestä tuli niin pieni, että se olisi voinut toimia kalotti hattuna ja toisesta tuli taas niin iso, että pää hävisi kokonaan sen sisään. Ei niinkään tarkoitus sekään. Onneksi nämä kokeilut olivat muusta kankaasta kuin virallisesta hattukankaasta!
Kahden hatun jälkeen olin jo niin äkäinenkin, että jätin homman sikseen ja menin aurinkoon. Pitikin kuluttaa monta tuntia moiseen tuhertamiseen, kun ei tullut edes tulostakaan!
Lopun päivää harrastin mielen tasoittamista, lukemista, kirjeiden kirjoittamista ja saunan lämmitystä ♥ Nautin hellepäivän lämmöstä ja auringosta!
Kun soiteltiin Miehenmurun kanssa iltasella, tulin ajatelleeksi, että iltapuhelu oli ensimmäinen juttutuokio koko päivänä. En puhunut tänään kuin Miehenmurun kanssa puhelimessa, muuten olin täysin puhumatta ja näkemättä yhtään ketään!
Virkistävää ♥
Ja mikä pelottavinta, tähän voisi tottua.
Olen varmasti joskus muinoin ollut joku erakkorapu, sillä niin luontevaa tämmöinen eristäytyminen minulle on. Kyselen aina sopivin väliajoin Miehenmurrikaltakin, että haittaako sitä, että erakoidutaan aina tänne maaseudun kätköihin, mutta ainakin Miehen mukaan siinä ei ole ongelmaa. Ehkä Miehenmuru on myös salaa erakko, ei vain tiedä sitä vielä ♥
Nurmikko rahisee jo jalan alla ja muuttaa väriään vihreästä vähän kellertävään. On ollut melko helppo kesä ruohonleikkuun kanssa nämä kaksi ensimmäistä kuukautta. Tiedä sitten mitä se loppukesä sitten on...
Lehmänalutkaan eivät jaksaneet tänään paljoa nostaa päätään heinikosta. Taisivat harrastaa syömisensäkin makuultaan. Niitty on maailman kuumin paikka ja olisi luullut, että elukat olisivat menneet puiden alle varjoon, mutta keskipäivän kuumin hetki ja möllikät makasivat kuumimmassa kohdassa mitä maailma tarjoaa!
Maisemat näyttävät niin erilaisilta helteellä. Ihan kuin ilmassa leijuisi jonkinmoinen helleharso. Kaikki on vähän utuista ♥ Voi kun nämä fiilikset saisi pullotettua ja säilöttyä sitten niitä hetkiä varten kun maailmassa on vähemmän hellettä, valoa ja aurinkoa.
Näinä päivinä olen ainakin yrittänyt nauttia joka hetkestä täysillä ♥
Iltasella kävin vielä kastelemassa kasvimaata ja siinä samalla saivat itikatkin ruokaa, kun minua söivät. Hengitin syvään kesäillan lämpöä ja olin onnellinen ♥ Riipaisevan onnellinen tästä kaikesta, mitä minulla on ♥
Hymyilytti jälleen vailla sen järjellisempää syytä ♥
Ja sitä hymyä oli ollut jo ikävä...
16. kesäkuuta 2018
15. kesäkuuta 2018
3 päivää lupa olla vaan: helleperjantai
Hellepäivän jälkeinen taivas kattojen yllä ♥
Minulla on kolmen päivän miniloma tässä viikonlopussa, tänään ensimmäinen päivä. Tuli tarpeeseen, sillä mieli ja keho oli jo vähän tiltti-tilassa... Ja helteet palasivat juurikin tälle viikonlopulle kuin tietäen, että eräs sielu kaipaisi nyt pientä hemmottelua ♥
Kuivuus jatkuu.
Sen verran uhrasin vapaistani työnteolle, että menin aamusta kasvimaalle vähän harailemaan ja kitkemään sitä, ettei pääsisi pahaksi rikkaruohojen valtakausi tänä vuonna. Kuivuudesta taitavat nekin vähän kärsiä, sillä pienillä kitkemisillä olen pärjännyt.
Äsken kävin vielä viskaamassa vähän iltavesiä riveille, että saisivat jotain juuriin asti, kun aamuinen kastelu tuntui haihtuvan tuuleen ja aurinkoon.
Eilen käytiin katsomassa Juniorin ja Miehenmurun kanssa Jurassic World - Kaatunut valtakunta. Kyllä oli ainakin bassot kohdillaan elokuvateatterissa, hurja jyminä dinojen askeleissa! Olen ollut dino-elokuvien suuri fani ihan siitä ensimmäisestä Jurassic Park elokuvasta lähtien, ja edelleen se on näitä nähdyistä paras! Ehdottomasti, vaikka minkämoisia huipputeknologian tehosteita ovatkin saaneet näihin uusiin leffoihin, niin se ensimmäinen on vaan niin hyvä.
Eilen näin myös meidän suvun uuden, pienimmän jäsenen livenä ensimmäistä kertaa. Pikkusisko oli miehineen käymässä ja näyttämässä mummolassa pientä pojannallikkaa. Aikamoinen vempula se vielä on, itkee, syö ja nukkuu. Tässä järjestyksessä. Hetken aikaa sain pitää huutavaa poikaa sylissäkin, mutta nopeasti äitinsä nappasi käärön pois, muka syömään. Enemmänkin luulen, että sisko ei vain halunnut olla erossa pienestä "loisestaan"
Ihmettelin taas sitä, että vaikka vauva oli ihana ja tuoksui ihan vauvalta, minussa ei herännyt sellaista polttavaa vauvakuumetta, mistä jotkut kaverini puhuvat. Rakastan lapsia ja takuulla haluan joskus omankin, mutta ei pikkusiskonkaan lapsi herättänyt sellaista kamalaa ikävää ja paloa omaan lapseen. Ihmeellistä oikein... Onko minulla nyt vain joku esto päällä tähän lapsen haluamiseen, kun meidän keskustelumme lapsitoiveesta on vielä vähän keskentekoinen? Suojelenko itseäni joltakin semmoiselta, jota en ehkä koskaan saakkaan, halustani huolimatta?
En tiedä.
Tänään nollasin päätä - heti sen kasvimaa-urakan jälkeen. Tosin ei sekään työltä tuntunut, kun sai omalla maalla ahertaa! Istuin kirjan kanssa keinussa, kuuntelin kesää ja nautin helteestä ja navakasta etelätuulesta ♥
Ostin eilen meidän "lomahattuihin" kankaan ja aamusta piirsin kaavat. Pitänee huomenna kokeilla osaanko tehdä meille sellaiset kalastajahatut lomalle. Samanlaiset, tottakai. Mitenkäs muuten!
Jos kaava pelittää, voin laitella siitä ohjetta vähän tännekin, oli nimittäin aika hakusessa tämmöiseen lakkiin ohje! Piirtelin omat ohjeeni vanhasta, isosiskon tekemästä hatusta. Katsotaan nyt miten se pelittää.
Sain tänään Aikulta kirjeen ja istuin keinuun sitä lukemaan. Oli ihana lukea ystävän kuulumisia ja elämää ihan paperilta, ei pelkästään sähköpostitse tai textarilla ♥ Huomenna voisin pitää oman kirjoittamispäiväni, sillä olen vähän jemmannut kirjeiden kirjoittamista sellaiseen hetkeen, että saan tehdä sitä aivan rauhassa. Nautiskellen ♥
Pienellä lenkilläkin kävin iltasella. Oikein nauratti kun puolessa välissä tein vähän lihaskuntoliikkeitä jaloille niin heti kärpäset ja itikat löysivät minut ja hikiset raajani. Piti juosta nopeasti kotiin niiden hyökkäykseltä! En ota nyt tällä viikolla paineita juoksemisesta tai treenistä. Alkuviikosta vähän tuntui siltä, että mennään vähän äärirajoilla, joten kuuntelen nyt ihan rauhassa miltä kroppa tuntuu ja mitä se tarvitsee.
Palaudun. Hengitän. Kuuntelen ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
477. juoksupäivä (174 vko)
- 2937.2 km
- 5 km + jalkatreenejä metsätie (30 min)
- jalat olivat suht hyvät, pientä uuvahtamista havaittavissa
- hengitys kärsi vähän kuivasta ilmasta
- ryhti kesti ihan hyvin ja lantion ja keskivartalon pito ihan ok
- askellus hyvää, ainut mikä toimii nykyään aina
- +25, aurinkoinen, onneksi tuulinen ilta
Minulla on kolmen päivän miniloma tässä viikonlopussa, tänään ensimmäinen päivä. Tuli tarpeeseen, sillä mieli ja keho oli jo vähän tiltti-tilassa... Ja helteet palasivat juurikin tälle viikonlopulle kuin tietäen, että eräs sielu kaipaisi nyt pientä hemmottelua ♥
Kuivuus jatkuu.
Sen verran uhrasin vapaistani työnteolle, että menin aamusta kasvimaalle vähän harailemaan ja kitkemään sitä, ettei pääsisi pahaksi rikkaruohojen valtakausi tänä vuonna. Kuivuudesta taitavat nekin vähän kärsiä, sillä pienillä kitkemisillä olen pärjännyt.
Äsken kävin vielä viskaamassa vähän iltavesiä riveille, että saisivat jotain juuriin asti, kun aamuinen kastelu tuntui haihtuvan tuuleen ja aurinkoon.
Eilen käytiin katsomassa Juniorin ja Miehenmurun kanssa Jurassic World - Kaatunut valtakunta. Kyllä oli ainakin bassot kohdillaan elokuvateatterissa, hurja jyminä dinojen askeleissa! Olen ollut dino-elokuvien suuri fani ihan siitä ensimmäisestä Jurassic Park elokuvasta lähtien, ja edelleen se on näitä nähdyistä paras! Ehdottomasti, vaikka minkämoisia huipputeknologian tehosteita ovatkin saaneet näihin uusiin leffoihin, niin se ensimmäinen on vaan niin hyvä.
Eilen näin myös meidän suvun uuden, pienimmän jäsenen livenä ensimmäistä kertaa. Pikkusisko oli miehineen käymässä ja näyttämässä mummolassa pientä pojannallikkaa. Aikamoinen vempula se vielä on, itkee, syö ja nukkuu. Tässä järjestyksessä. Hetken aikaa sain pitää huutavaa poikaa sylissäkin, mutta nopeasti äitinsä nappasi käärön pois, muka syömään. Enemmänkin luulen, että sisko ei vain halunnut olla erossa pienestä "loisestaan"
Ihmettelin taas sitä, että vaikka vauva oli ihana ja tuoksui ihan vauvalta, minussa ei herännyt sellaista polttavaa vauvakuumetta, mistä jotkut kaverini puhuvat. Rakastan lapsia ja takuulla haluan joskus omankin, mutta ei pikkusiskonkaan lapsi herättänyt sellaista kamalaa ikävää ja paloa omaan lapseen. Ihmeellistä oikein... Onko minulla nyt vain joku esto päällä tähän lapsen haluamiseen, kun meidän keskustelumme lapsitoiveesta on vielä vähän keskentekoinen? Suojelenko itseäni joltakin semmoiselta, jota en ehkä koskaan saakkaan, halustani huolimatta?
En tiedä.
Tänään nollasin päätä - heti sen kasvimaa-urakan jälkeen. Tosin ei sekään työltä tuntunut, kun sai omalla maalla ahertaa! Istuin kirjan kanssa keinussa, kuuntelin kesää ja nautin helteestä ja navakasta etelätuulesta ♥
Ostin eilen meidän "lomahattuihin" kankaan ja aamusta piirsin kaavat. Pitänee huomenna kokeilla osaanko tehdä meille sellaiset kalastajahatut lomalle. Samanlaiset, tottakai. Mitenkäs muuten!
Jos kaava pelittää, voin laitella siitä ohjetta vähän tännekin, oli nimittäin aika hakusessa tämmöiseen lakkiin ohje! Piirtelin omat ohjeeni vanhasta, isosiskon tekemästä hatusta. Katsotaan nyt miten se pelittää.
Sain tänään Aikulta kirjeen ja istuin keinuun sitä lukemaan. Oli ihana lukea ystävän kuulumisia ja elämää ihan paperilta, ei pelkästään sähköpostitse tai textarilla ♥ Huomenna voisin pitää oman kirjoittamispäiväni, sillä olen vähän jemmannut kirjeiden kirjoittamista sellaiseen hetkeen, että saan tehdä sitä aivan rauhassa. Nautiskellen ♥
Pienellä lenkilläkin kävin iltasella. Oikein nauratti kun puolessa välissä tein vähän lihaskuntoliikkeitä jaloille niin heti kärpäset ja itikat löysivät minut ja hikiset raajani. Piti juosta nopeasti kotiin niiden hyökkäykseltä! En ota nyt tällä viikolla paineita juoksemisesta tai treenistä. Alkuviikosta vähän tuntui siltä, että mennään vähän äärirajoilla, joten kuuntelen nyt ihan rauhassa miltä kroppa tuntuu ja mitä se tarvitsee.
Palaudun. Hengitän. Kuuntelen ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
477. juoksupäivä (174 vko)
- 2937.2 km
- 5 km + jalkatreenejä metsätie (30 min)
- jalat olivat suht hyvät, pientä uuvahtamista havaittavissa
- hengitys kärsi vähän kuivasta ilmasta
- ryhti kesti ihan hyvin ja lantion ja keskivartalon pito ihan ok
- askellus hyvää, ainut mikä toimii nykyään aina
- +25, aurinkoinen, onneksi tuulinen ilta
12. kesäkuuta 2018
Kaipuuta kasvimaalle ♥
Tänään kaipasin koko työpäivän kotiin...
En olisi millään malttanut odottaa, että pääsen omiin puuhiin. Tällä kertaa vuoroaan odotti kasvimaa ♥ Työpäivä mateli ja kulki kuin etana. Leena alkaa olla niin lomafiiliksissä, että sitä ei enää huvittaisi mikään homma ja pomputteli meitäkin tänään hommasta hommaan. Kuivuus tekee meidän nurmenleikkuupäivätkin toimettomiksi, mutta onneksi ainakin saadaan kantaa kastelukannuja senkin edestä!
Oma piha näyttää vielä suhteellisen vihreältä, vaikka kieltämättä alkaa vähän nurmi kulahtamaan jostakin kohtaa enemmän. Ainakin ruohonleikkuussa saa tehdä vähän lyhyempää päivää ja kuluttaa aurinkoiset loppupäivät vaikka kasvimaalla - kuten tänään!
Olen ollut sitkeä kasvimaan suhteen. Vaikka maan pinnalla ei ole näkynyt oikeastaan kuin kurkku niin olen kastellut ja harannut ja kastellut ja harannut. Toivonut ja uskonut. Sitähän viljely on. Pahimpaan varautumista, mutta hyvään uskomista ♥
Tänään se uskominen sitten alkoi kantaa hedelmää, sillä niin lantusta kuin punajuurestakin oli ilmestynyt taimia maan pinnalle! Tein tänään herneelle, tillille ja persiljalle uusinta kylvön ja katsotaan kasvaako niistä enemmän vai saman verran tällä toisella kierroksella. Lohdullista on kuitenkin se, että jotain kasvaa maan pinnallekin eikä vain kökötä siemenenä mullan alla!
Kurkku on edelleen vähän huonovointisen oloinen... Parempia taimia näkyy tosin siemenistä tulleista taimista, joten taidan tehdä siirtoistutuksia kunhan ne ovat vähän isompia. Saataisiin kunnon kurkkusato!
Kuivuudelle ei ole näköpiirissä mitään helpotusta, sillä viime öinen sade oli vajaat kaksi milliä ja ei se oikein muuta ollut kastellut kuin ulkoraput... Maata se tuskin edes kosketti, haihtui saman tien kun maan pintaan satoi.
Itse tykkään näistä aurinkoisista poutapäivistä, mutta tietysti luonnon puoleen se sade ei olisi kovin paha juttu. Naapuri kaatoi äsken kuivaa heinää, joten JUURI NYT ehkä sade ei olisi niin hyvä, mutta sitten paalauksien jälkeen...
Tein kasvimaan päätyyn vielä kukille alueen. Pottiin istutin vähän salaattia ja katsotaan nyt kasvaako sieltä ruokapöytään mitään. Kukkasia maahan meni niin samettikukkia kuin kehäkukkiakin. Toisella laidalla sitten onkin vähän auringonkukkia, vaikkakin matalaa mallia tänä vuonna.
Nyt alkaa kasvimaa olla muodossaan.
Kunhan nyt saisi vielä kaikki jotensakin maan pinnalle niin näkisi mitä hoitaa. Nautin kuitenkin täysin rinnoin taas tänään maatöistä ♥ Miten sitä töissä malttaa olla, kun kotona on niin paljon kivaa tekemistä?!
P.S. Iltasella naapurin poni kävi maistamassa kaurapellon orasta... Karkumatka loppui kuitenkin lyhyeen kun tämän talon emäntä ilmoitti karkulaisesta naapuriin. Poni ei varmastikaan puhu minulle moneen viikkoon käräytyksen jälkeen...
P.P.S. Kävin tänään juoksemassa ja nyt huomaa jaloista, että loppuviikon tämä treenaaja ottaa pikkasen kevyemmin. Moisella matkalla kävelin neljä kertaa ja otin lukua jaloista... Ei normaalia eikä ollenkaan sitä, mitä juoksun pitää tänä kesänä olla (ja mitä se onkin ollut). Nyt vaan menee väsymys jo siihen pisteeseen, että juoksussa näkyy tehojen laskuna. Loppuviikolla himmaillaan ja hoidetaan lihaksia.
P.P.P.S. Ja kävin uimassa. Hurjat aallot olivat tuoneet roskaa rantaa ja minun piti kahlata jäisessä vedessä vyötäisiin asti ja pelkäsin oikeasti kun pulahdin, että saan sydärin... En saanut, mutta kylmää oli. HRRR! Ihanaa! ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
476. juoksupäivä (174 vko alkaa)
- 2932.2 km
- 7 km metsätie (40 min)
- jalat väsähtivät täysin, alkuun tuntui että mennään normivauhtia, mutta sitten puolen matkan jälkeen huomasin että kintut jäävät jalkohin ja juoksu on telkkimistä
- ryhti kesti hyvin aina siihen asti kun jalat väsähtivät
- pito lantiossa pysyi suht hyvin, mutta keskivartalolihakset lösähtivät jalkojen päälle
- hengitys kuivaa ilmaa täynnä
- askellus hyvää ja lyhyttä
- pientä turhautumista lenkin aikana, mutta lenkin jälkeen tuli taas järjen ääni kuvioihin ja ajattelin, että loppuviikosta pitää ottaa vähän iisimmin
- +17, aurinkoinen, sopivan tuulinen ilta
En olisi millään malttanut odottaa, että pääsen omiin puuhiin. Tällä kertaa vuoroaan odotti kasvimaa ♥ Työpäivä mateli ja kulki kuin etana. Leena alkaa olla niin lomafiiliksissä, että sitä ei enää huvittaisi mikään homma ja pomputteli meitäkin tänään hommasta hommaan. Kuivuus tekee meidän nurmenleikkuupäivätkin toimettomiksi, mutta onneksi ainakin saadaan kantaa kastelukannuja senkin edestä!
Oma piha näyttää vielä suhteellisen vihreältä, vaikka kieltämättä alkaa vähän nurmi kulahtamaan jostakin kohtaa enemmän. Ainakin ruohonleikkuussa saa tehdä vähän lyhyempää päivää ja kuluttaa aurinkoiset loppupäivät vaikka kasvimaalla - kuten tänään!
Olen ollut sitkeä kasvimaan suhteen. Vaikka maan pinnalla ei ole näkynyt oikeastaan kuin kurkku niin olen kastellut ja harannut ja kastellut ja harannut. Toivonut ja uskonut. Sitähän viljely on. Pahimpaan varautumista, mutta hyvään uskomista ♥
Tänään se uskominen sitten alkoi kantaa hedelmää, sillä niin lantusta kuin punajuurestakin oli ilmestynyt taimia maan pinnalle! Tein tänään herneelle, tillille ja persiljalle uusinta kylvön ja katsotaan kasvaako niistä enemmän vai saman verran tällä toisella kierroksella. Lohdullista on kuitenkin se, että jotain kasvaa maan pinnallekin eikä vain kökötä siemenenä mullan alla!
![]() |
| Lanttuja! Tulevia suuria lanttuja! |
Kuivuudelle ei ole näköpiirissä mitään helpotusta, sillä viime öinen sade oli vajaat kaksi milliä ja ei se oikein muuta ollut kastellut kuin ulkoraput... Maata se tuskin edes kosketti, haihtui saman tien kun maan pintaan satoi.
Itse tykkään näistä aurinkoisista poutapäivistä, mutta tietysti luonnon puoleen se sade ei olisi kovin paha juttu. Naapuri kaatoi äsken kuivaa heinää, joten JUURI NYT ehkä sade ei olisi niin hyvä, mutta sitten paalauksien jälkeen...
![]() |
| Harso-muotia... |
Tein kasvimaan päätyyn vielä kukille alueen. Pottiin istutin vähän salaattia ja katsotaan nyt kasvaako sieltä ruokapöytään mitään. Kukkasia maahan meni niin samettikukkia kuin kehäkukkiakin. Toisella laidalla sitten onkin vähän auringonkukkia, vaikkakin matalaa mallia tänä vuonna.
Nyt alkaa kasvimaa olla muodossaan.
Kunhan nyt saisi vielä kaikki jotensakin maan pinnalle niin näkisi mitä hoitaa. Nautin kuitenkin täysin rinnoin taas tänään maatöistä ♥ Miten sitä töissä malttaa olla, kun kotona on niin paljon kivaa tekemistä?!
P.S. Iltasella naapurin poni kävi maistamassa kaurapellon orasta... Karkumatka loppui kuitenkin lyhyeen kun tämän talon emäntä ilmoitti karkulaisesta naapuriin. Poni ei varmastikaan puhu minulle moneen viikkoon käräytyksen jälkeen...
P.P.S. Kävin tänään juoksemassa ja nyt huomaa jaloista, että loppuviikon tämä treenaaja ottaa pikkasen kevyemmin. Moisella matkalla kävelin neljä kertaa ja otin lukua jaloista... Ei normaalia eikä ollenkaan sitä, mitä juoksun pitää tänä kesänä olla (ja mitä se onkin ollut). Nyt vaan menee väsymys jo siihen pisteeseen, että juoksussa näkyy tehojen laskuna. Loppuviikolla himmaillaan ja hoidetaan lihaksia.
P.P.P.S. Ja kävin uimassa. Hurjat aallot olivat tuoneet roskaa rantaa ja minun piti kahlata jäisessä vedessä vyötäisiin asti ja pelkäsin oikeasti kun pulahdin, että saan sydärin... En saanut, mutta kylmää oli. HRRR! Ihanaa! ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
476. juoksupäivä (174 vko alkaa)
- 2932.2 km
- 7 km metsätie (40 min)
- jalat väsähtivät täysin, alkuun tuntui että mennään normivauhtia, mutta sitten puolen matkan jälkeen huomasin että kintut jäävät jalkohin ja juoksu on telkkimistä
- ryhti kesti hyvin aina siihen asti kun jalat väsähtivät
- pito lantiossa pysyi suht hyvin, mutta keskivartalolihakset lösähtivät jalkojen päälle
- hengitys kuivaa ilmaa täynnä
- askellus hyvää ja lyhyttä
- pientä turhautumista lenkin aikana, mutta lenkin jälkeen tuli taas järjen ääni kuvioihin ja ajattelin, että loppuviikosta pitää ottaa vähän iisimmin
- +17, aurinkoinen, sopivan tuulinen ilta
11. kesäkuuta 2018
Veden ääressä palautellen...
Voi, kun voisi aina saada tämmöisen kuvan silmiensä verkkokalvoille kun sielu ja ruumis kaipaavat palautumista, ajatusten puhdistamista, mielen rentoutumista ja psyykkeen tasausta. Tuijotettiin tätä maisemaa Miehenmurrikan kanssa lauantai-iltana, kun odoteltiin että sauna lämpiää ja käytiin vähän rannassa hengittämässä hyvää oloa ja rentoa mieltä ♥
Miehenmurrikasta oikein näkyy, miten sillä verenpaineet laskee ja stressi häviää minimiin, kun se pääsee järven tai ylipäänsä vesistön ääreen ♥ Rannikkopoika on aina rannikkopoika. Olen ainakin kuullut, että Länsi-Suomen rannikolla syntyneet kaipaavat tiedostamatta tai tiedostaen aina vesistöjen ääreen. Tämä tapaus ainakin ♥
Sama juttu on kyllä minullakin, ei ehkä yhtä vahva sisäinen pakko, mutta ainakin kun pääsen veden ääreen rauhoitun ja oikein tunnen miten tyyni mieli vie mennessään. Ihanaa kun luonto on lähellä ja sinne pääsee aina pakoon ja turvaan ja lääkitsemään itseään!
Rannassa olivat jo iltapuuhilla myös kanadanhanhet ja pienet pojat. Meidän tulo vähän taisi häiritä heidän iltarauhaansa, vaikka yritettiin ollakin poissa niiden kulmilta. Ihmeen ketteriä pienet untuvaiset jo olivat, ja tiiviisti vanhempiensa kupeella ♥
Sunnuntaina minun piti käydä vielä vähän opetuksessa kirkolla. Motivaatio ei ollut kovin korkealla, pakko myöntää, mutta menihän se. Nyt jo vähän toivoo, että pääsisi hommiin jo ilman opettajaa, tuntuu, ettei semmoista hommaa olekaan, minkä osaisin...
Kun töistä pääsin, kaipasin sitten täydellistä pään nollausta ja lähdettiin Miehenmurrikan kanssa katsomaan sitten toista rantaa ja hakemaan vähän ruokahalua. Oli aivan mahtava keli. Tyyntä, suhteellisen lämmin ja rauhallinen päivä ♥ Ja rantalenkki antoi parastaan!
Hassua sinänsä, että muina vuosina minun stressitasoni ovat olleet pilvissä verrattuna tähän kesään, mutta ehkä tämän kesän stressitekijä on lähinnä juuri se outous ja uutuus mikä työmaahan sisältyy. Ei niinkään työt sinänsä vaan pikemminkin tavat ja tottumukset. En ihan sisäistä niin helpolla sitä, ettei saa käyttää omaa päätään! Leena on aika tarkka omista tavoistaan ja omasta reviiristään. Siihen on ollut vaikea vähän sopeutua, kun on saanut monen monen vuoden ajan tehdä juuri niin kuin itse katsoo parhaaksi tehdä!
Ja tietysti nuo viikonloppuhommat stressaavat myös. Varsinkin se, että niitä on kumpanakin päivänä ja niistä saa vain yhden vapaapäivän! Väsymystila virahtaa pitkäksi ennen sitä vapaapäivää... Onneksi näitä tuurauksia on pelkästään vain vakituisten loma-aikoina!
Tästä päivästä ei ole paljoa kertomista, oli jotenkin aamusta asti vaikea päivä ja vaikeana se päättyikin. En tiedä miksi, mutta jotenkin vain tuntui semmoiselta raahaukselta koko päivä. Tehtiin hyviä töitä koko päivä, mutta en vain onnistunut pääsemään omaan "zen-tilaan" ja kotonakin äksyilin ennen kuin sain ruokaa suuhun!
Onneksi pääsi omiin pihahommiin heti ruuan jälkeen. Kun olin ajanut hetken nurmikkoa ja kastellut kasvimaata kertaalleen, tuntui jo paljon, paljon paremmalta. Minun sieluni kaipaa juuri tätä. Omia touhuja omalla maalla ♥
Olisi tehnyt mieli käydä uimassakin, mutta sauna oli mennyt jo vähän pitkäksi, joten taidan käydä sitten huomenna, juoksulenkin jälkeen. Tyydyin tänään tekemään pienen lihaskuntotreenin, johon äiti totesi: "aika omituista, ei ihme että on mustelmia jaloissa..."
Älkää kysykö!
Huomaan töiden kuormittavuuden myös lenkkipoluilla. Sunnuntai-iltana kävin juoksemassa pienen lenkin ja jalat painoivat tonnin! Juoksu oli mukava ja omituisella tavalla antoisa, vaikka juoksu ei sinänsä kulkenut juuri yhtään ja koko lenkki oli semmoista äheltämistä... Väsymys ja uupumus tuntuvat juoksussa, mutta toisaalta juoksu tekee niille molemmille hyvääkin, kunhan ei mene lenkin pituus överiksi!
Eilen illalla nukahdin Miehenmurrikan kainaloon iltasella, kun katsottiin Maalaiskomediaa Peräkamaripojat ♥ Nyt kaipailen jälleen sitä syliä ja lämpöistä miehenmuotoista tuohon viereen köllöttelemään...
Ikävä on ainainen vieras, kun on rakastunut ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
10.6.2018 sunnuntai
475. juoksupäivä (173 vkoa täynnä)
- 2925.2 km
- 5.3 km polku+uimarantalenkki (30min)
- jalat olivat lyijynpainoiset ja tuntui kun lösähtäisin jalkojen päälle muutenkin
- ryhti, keskivartalon pito, lantion pito - ei mitenkään hyvä
- ainut onnistunut osa-alue taisi olla askellus joka oli lyhykäisyydessään onnistunut
- hengitys kärsi vähän kuivasta ilmasta
- keli oli hyvä, mutta tuli ihan kaamea hiki!
- +15, aurinkoinen, suht lämmin ilta
- mukava juoksu, antoisa juoksu, kaikesta hulluudesta huolimatta!
Miehenmurrikasta oikein näkyy, miten sillä verenpaineet laskee ja stressi häviää minimiin, kun se pääsee järven tai ylipäänsä vesistön ääreen ♥ Rannikkopoika on aina rannikkopoika. Olen ainakin kuullut, että Länsi-Suomen rannikolla syntyneet kaipaavat tiedostamatta tai tiedostaen aina vesistöjen ääreen. Tämä tapaus ainakin ♥
Sama juttu on kyllä minullakin, ei ehkä yhtä vahva sisäinen pakko, mutta ainakin kun pääsen veden ääreen rauhoitun ja oikein tunnen miten tyyni mieli vie mennessään. Ihanaa kun luonto on lähellä ja sinne pääsee aina pakoon ja turvaan ja lääkitsemään itseään!
Rannassa olivat jo iltapuuhilla myös kanadanhanhet ja pienet pojat. Meidän tulo vähän taisi häiritä heidän iltarauhaansa, vaikka yritettiin ollakin poissa niiden kulmilta. Ihmeen ketteriä pienet untuvaiset jo olivat, ja tiiviisti vanhempiensa kupeella ♥
Sunnuntaina minun piti käydä vielä vähän opetuksessa kirkolla. Motivaatio ei ollut kovin korkealla, pakko myöntää, mutta menihän se. Nyt jo vähän toivoo, että pääsisi hommiin jo ilman opettajaa, tuntuu, ettei semmoista hommaa olekaan, minkä osaisin...
Kun töistä pääsin, kaipasin sitten täydellistä pään nollausta ja lähdettiin Miehenmurrikan kanssa katsomaan sitten toista rantaa ja hakemaan vähän ruokahalua. Oli aivan mahtava keli. Tyyntä, suhteellisen lämmin ja rauhallinen päivä ♥ Ja rantalenkki antoi parastaan!
Hassua sinänsä, että muina vuosina minun stressitasoni ovat olleet pilvissä verrattuna tähän kesään, mutta ehkä tämän kesän stressitekijä on lähinnä juuri se outous ja uutuus mikä työmaahan sisältyy. Ei niinkään työt sinänsä vaan pikemminkin tavat ja tottumukset. En ihan sisäistä niin helpolla sitä, ettei saa käyttää omaa päätään! Leena on aika tarkka omista tavoistaan ja omasta reviiristään. Siihen on ollut vaikea vähän sopeutua, kun on saanut monen monen vuoden ajan tehdä juuri niin kuin itse katsoo parhaaksi tehdä!
Ja tietysti nuo viikonloppuhommat stressaavat myös. Varsinkin se, että niitä on kumpanakin päivänä ja niistä saa vain yhden vapaapäivän! Väsymystila virahtaa pitkäksi ennen sitä vapaapäivää... Onneksi näitä tuurauksia on pelkästään vain vakituisten loma-aikoina!
Tästä päivästä ei ole paljoa kertomista, oli jotenkin aamusta asti vaikea päivä ja vaikeana se päättyikin. En tiedä miksi, mutta jotenkin vain tuntui semmoiselta raahaukselta koko päivä. Tehtiin hyviä töitä koko päivä, mutta en vain onnistunut pääsemään omaan "zen-tilaan" ja kotonakin äksyilin ennen kuin sain ruokaa suuhun!
Onneksi pääsi omiin pihahommiin heti ruuan jälkeen. Kun olin ajanut hetken nurmikkoa ja kastellut kasvimaata kertaalleen, tuntui jo paljon, paljon paremmalta. Minun sieluni kaipaa juuri tätä. Omia touhuja omalla maalla ♥
Olisi tehnyt mieli käydä uimassakin, mutta sauna oli mennyt jo vähän pitkäksi, joten taidan käydä sitten huomenna, juoksulenkin jälkeen. Tyydyin tänään tekemään pienen lihaskuntotreenin, johon äiti totesi: "aika omituista, ei ihme että on mustelmia jaloissa..."
Älkää kysykö!
Huomaan töiden kuormittavuuden myös lenkkipoluilla. Sunnuntai-iltana kävin juoksemassa pienen lenkin ja jalat painoivat tonnin! Juoksu oli mukava ja omituisella tavalla antoisa, vaikka juoksu ei sinänsä kulkenut juuri yhtään ja koko lenkki oli semmoista äheltämistä... Väsymys ja uupumus tuntuvat juoksussa, mutta toisaalta juoksu tekee niille molemmille hyvääkin, kunhan ei mene lenkin pituus överiksi!
Eilen illalla nukahdin Miehenmurrikan kainaloon iltasella, kun katsottiin Maalaiskomediaa Peräkamaripojat ♥ Nyt kaipailen jälleen sitä syliä ja lämpöistä miehenmuotoista tuohon viereen köllöttelemään...
Ikävä on ainainen vieras, kun on rakastunut ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
10.6.2018 sunnuntai
475. juoksupäivä (173 vkoa täynnä)
- 2925.2 km
- 5.3 km polku+uimarantalenkki (30min)
- jalat olivat lyijynpainoiset ja tuntui kun lösähtäisin jalkojen päälle muutenkin
- ryhti, keskivartalon pito, lantion pito - ei mitenkään hyvä
- ainut onnistunut osa-alue taisi olla askellus joka oli lyhykäisyydessään onnistunut
- hengitys kärsi vähän kuivasta ilmasta
- keli oli hyvä, mutta tuli ihan kaamea hiki!
- +15, aurinkoinen, suht lämmin ilta
- mukava juoksu, antoisa juoksu, kaikesta hulluudesta huolimatta!
8. kesäkuuta 2018
Onneksi maailmassa on perjantait!
Tiedättekö mikä on selvempi kesän merkki kuin kärpäset, helteet tai vihreä nurmikko?
Mullikat pellolla!
Naapurit ajoivat tänään 11 mullia taas kesälaitumilleen ja nauratti taas niiden iloisten otusten kanssa, jotka luulivat että uudella vapaudella ei ollut rajoja - ennen kuin törmäsivät sähkölankaan laitumen reunoilla.
Emäntä sanoi, että toivottavasti kestävät aitauksessa. Minä puolestani lupasin kyllä soittaa jos eivät kestä.
Onneksi tänään on perjantai.
Päästiin vähän aikaisemmin töistä ja ihan kiva niin. Alkoi olla jo turnausväsymystä kukkaviikon hulinoista. Viimeisiä kukkia laiteltiin nimittäin tänään vielä maahan ja sanoin Hennalle, että nyt alkaisi näidne kukkien kanssa juttelu jo riittämään! Ja tästä se hoito vasta alkaa!
Olen ollut tällä viikolla erityisen ja erikoisen väsyksissä, en tiedä mistä lie johtunee. Kai osaltaan nämä kylmät päivätkin ovat vähän veroittaneet energiaa ja jaksamista, mutta kai tämän viikon ponnistelutkin tekivät tehtävänsä. Olen vain onnellinen, että päästiin viikonlopun viettoon...
Ajoin kotona vähän nurmea ja siivosin torpan viikonlopuksi, ettei tarvitse heinänkorsia katsella lattioilla vapaapäivien riemuksi. Lämmitin tuvan isoa uuniakin oikein isoilla puilla! Sen verran viileäksi ulkona vetää... Ei uskoisi, että tässä mitään helteitä koskaan olikaan! Ja kaipaan niitä jo nyt..
Kasvimaalla meinasi päästä toissapäivänä itku, kun kävin katsomassa kurkun taimia... Kylmä yö oli kai palelluttanut (suurimman) osan minun taimistani ja loput näyttivät muuten vain kohtalaisen kurjilta. Tiedän mitä viljely on, mutta silti tehty työ ja sen hukkaan meno aiheutti surua ja turhautumista.
Kukkapenkeissä kukat yrittävät kukkia, vaikka vettä ei ole tullut muutamaaa milliä enemmän ja meidän kasteluvedet ovat lähinnä kasvimaalla. Huomenna pitää varmasti kaalia kaikki loput sadevedet meidän saaveista kukille etteivät ihan nuupahtaisi. Kylmät kelit ja kuivuus ovat kyllä olleet ihmeen sitkeitä tällä viikolla. Työmaallakin olen pukeutunut toppatakkiin ja olisi tehnyt mieli kääriä kaikki pihan perennat toppanuttuihin myös!
Ensin niitä paapoo koko kevään, että pääsevät hyvin kasvun alkuun ja sitten joku ihmeellinen takatalvi meinaa pilata koko homman! Ei hitsissä!
Iltasella kävin juoksemassa, vaikka väsymys olikin aikamoisen iso ruuan ja siivouksen jälkeen. Ihmeellisesti se juoksu kuitenkin piristi, vaikka mitään huippunopeuksia ei näillä jaloilla ja tämmöisen viikon päätteeksi saanutkaan. Mukavaa oli silti. Vaikkakin vähän pitemmissä lahkeissa piti juosta kuin viikko sitten.
Huomenna on odotettavissa villasukkia, lepoa, yhdessä oloa Miehenmurrikan kainalossa ja palautumista ihan kaikesta! Muistakaa rentoilla ja ottaa iisisti välillä. Tekee hyvää mielelle ja vielä parempaa kropalle.
Lämpöä kohti viikonloppuna, mussukat ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
474. juoksupäivä (173 vko)
- 2919.9 km
- 6km oikaistu kylälenkki (30min)
- juoksu kulki tasavauhtia lähes ongelmitta
- olen nyt juossut ilman musiikkia useammin kuin ennen ja saa kyllä omia ajatuksia selviksi tehokkaammin kun ajatukset keskittyvät vain ja ainoastaan ajatuksiin, tykkään ♥ Pää puhdistuu.
- ryhti kesti hyvin ja lantion kannatus ja keskivartalokin kai paremmin, pitäisi ottaa taas vähän videokuvaa niin näkisi miten kropan kannatus oikeasti toimii
- askellus hyvää ja sujuvaa, jaloissa ei oikeastaan väsymystä niinkään mutta sellaista voimattomuutta raskaan viikon jälkeen
- hengitys kohtalaista ehkä vähän raskasta
- käsien käyttö silloin kun muisti ja pakaratkin löytyivät loppuvaiheessa mukaan, unohdin aktivoida ne ensin...
- +12, viileä, kolea ja kylmä keli, HRRR!
Mullikat pellolla!
Naapurit ajoivat tänään 11 mullia taas kesälaitumilleen ja nauratti taas niiden iloisten otusten kanssa, jotka luulivat että uudella vapaudella ei ollut rajoja - ennen kuin törmäsivät sähkölankaan laitumen reunoilla.
Emäntä sanoi, että toivottavasti kestävät aitauksessa. Minä puolestani lupasin kyllä soittaa jos eivät kestä.
Onneksi tänään on perjantai.
Päästiin vähän aikaisemmin töistä ja ihan kiva niin. Alkoi olla jo turnausväsymystä kukkaviikon hulinoista. Viimeisiä kukkia laiteltiin nimittäin tänään vielä maahan ja sanoin Hennalle, että nyt alkaisi näidne kukkien kanssa juttelu jo riittämään! Ja tästä se hoito vasta alkaa!
Olen ollut tällä viikolla erityisen ja erikoisen väsyksissä, en tiedä mistä lie johtunee. Kai osaltaan nämä kylmät päivätkin ovat vähän veroittaneet energiaa ja jaksamista, mutta kai tämän viikon ponnistelutkin tekivät tehtävänsä. Olen vain onnellinen, että päästiin viikonlopun viettoon...
Ajoin kotona vähän nurmea ja siivosin torpan viikonlopuksi, ettei tarvitse heinänkorsia katsella lattioilla vapaapäivien riemuksi. Lämmitin tuvan isoa uuniakin oikein isoilla puilla! Sen verran viileäksi ulkona vetää... Ei uskoisi, että tässä mitään helteitä koskaan olikaan! Ja kaipaan niitä jo nyt..
Kasvimaalla meinasi päästä toissapäivänä itku, kun kävin katsomassa kurkun taimia... Kylmä yö oli kai palelluttanut (suurimman) osan minun taimistani ja loput näyttivät muuten vain kohtalaisen kurjilta. Tiedän mitä viljely on, mutta silti tehty työ ja sen hukkaan meno aiheutti surua ja turhautumista.
Kukkapenkeissä kukat yrittävät kukkia, vaikka vettä ei ole tullut muutamaaa milliä enemmän ja meidän kasteluvedet ovat lähinnä kasvimaalla. Huomenna pitää varmasti kaalia kaikki loput sadevedet meidän saaveista kukille etteivät ihan nuupahtaisi. Kylmät kelit ja kuivuus ovat kyllä olleet ihmeen sitkeitä tällä viikolla. Työmaallakin olen pukeutunut toppatakkiin ja olisi tehnyt mieli kääriä kaikki pihan perennat toppanuttuihin myös!
Ensin niitä paapoo koko kevään, että pääsevät hyvin kasvun alkuun ja sitten joku ihmeellinen takatalvi meinaa pilata koko homman! Ei hitsissä!
Iltasella kävin juoksemassa, vaikka väsymys olikin aikamoisen iso ruuan ja siivouksen jälkeen. Ihmeellisesti se juoksu kuitenkin piristi, vaikka mitään huippunopeuksia ei näillä jaloilla ja tämmöisen viikon päätteeksi saanutkaan. Mukavaa oli silti. Vaikkakin vähän pitemmissä lahkeissa piti juosta kuin viikko sitten.
Huomenna on odotettavissa villasukkia, lepoa, yhdessä oloa Miehenmurrikan kainalossa ja palautumista ihan kaikesta! Muistakaa rentoilla ja ottaa iisisti välillä. Tekee hyvää mielelle ja vielä parempaa kropalle.
Lämpöä kohti viikonloppuna, mussukat ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
474. juoksupäivä (173 vko)
- 2919.9 km
- 6km oikaistu kylälenkki (30min)
- juoksu kulki tasavauhtia lähes ongelmitta
- olen nyt juossut ilman musiikkia useammin kuin ennen ja saa kyllä omia ajatuksia selviksi tehokkaammin kun ajatukset keskittyvät vain ja ainoastaan ajatuksiin, tykkään ♥ Pää puhdistuu.
- ryhti kesti hyvin ja lantion kannatus ja keskivartalokin kai paremmin, pitäisi ottaa taas vähän videokuvaa niin näkisi miten kropan kannatus oikeasti toimii
- askellus hyvää ja sujuvaa, jaloissa ei oikeastaan väsymystä niinkään mutta sellaista voimattomuutta raskaan viikon jälkeen
- hengitys kohtalaista ehkä vähän raskasta
- käsien käyttö silloin kun muisti ja pakaratkin löytyivät loppuvaiheessa mukaan, unohdin aktivoida ne ensin...
- +12, viileä, kolea ja kylmä keli, HRRR!
5. kesäkuuta 2018
Myrskytuulen viemää !!
Mitä eroa on näillä kahdella: fleecetakki-lämpökerrastopaita-tuulitakki- yhdistelmä ja toppi-shortsi-yhdistelmä?
Yksi yö.
Heti viikonlopun viimeisten hellehaituvien jälkeen heräsin maanantaina aivan toisenlaiseen maailmaan: myrskytuuleen ja noin +7 asteen lämpötilaan! Meillä oli maanantaina kesäkukkien istutusta luvassa ja kukkia laiteltiin maahan ihan hirmuisessa tuulessa. Risuja ja muuta puuroskaa satoi niskaan ja korvissa kohisi viima niin, että olisi toivonut että pusakassa olisi ollut huppu.
Tänään kovaan tuleen tuli extrana vielä piiskaava sade ja kylmempi keli. Minullakin oli monen monta vaatekerrosta, jota tietysti voi kerrospukeutuja-aatelilta odottaakin, ja silti tuntui aamusta sadetakin alla vilu ja viima. Sade kylmetti sieluun asti ja ajattelin, että eipä nyt kukaan tule sanomaan, miten ihanaa on olla ulkotöissä. Sitä ihmiset nimittäin jaksavat jankata kun keli hellii ja aurinko ruskettaa käsivarsia.
Tätä tämmöistä keliä se ulkotyöläisen arki enemmän on, haastavia keliolosuhteita ja oikean asenteen löytymistä niihin. Hennan kanssa meillä riitti huumoria, hymyä ja naurua, vaikka näpit olivat kuopsuttelusta kipeät ja kylmyydestä kohmeiset. Huomasin jälleen, että kun seura on oikea, keli on vain haaste josta selvitään!
Vaikka ulkotyöläisen uraa on sen verran takana, että tämä(kään) keli ei ole aivan täysin uutta ja ihmeellistä, ja tiedän että tästäkin selviää kunhan vaan ei ajattele asiaa liian syvällisesti, niin sitä en kiellä, että nämä rankat olosuhteet väsyttävät enemmän.
Tänäänkin kun pääsin kylmästä tuulesta ja sateesta kotiin, laitoin heti takkaan ja hellaan tulet, kääriydyin villasukkiin ja lämpökerraston pöksyihin ja tein jälkiruuaksi kuumaa kaakaota, josta olin haaveillut koko työpäivän ajan! Miehenmurrikan kanssa nukahdettiin vailla ongelmia pienille päiväunille, kunhan oli saatu ruokaa vatsaan ja torppa lämpöiseksi.
Kroppa kuluttaa energiaa ihan toisella tavalla näinä päivinä, kuin sitten helteisen ihanina hetkinä, kun melkein käy pelkästään aurinkoenergialla ♥ Mutta näitä toisenlaisiakin päiviä tarvitaan, ainakin minä tarvitsen. Olen vähän sellainen myrskyfriikki, että lumimyräkät ja kesämyrskyt kiehtovat jollain kummallisella tavalla, vaikka se sitten tarkoittaisikin vähän ongelmia töissä.
Eihän hullu hulluudelle mahda mitään!
Kävin iltasella vielä pienellä juoksulla. Oikeastaan juoksin tätä meidän tontin laitoja ympäri. Matkaa tulee 500m joten juoksin tämän lenkin kymmenen kertaa niin sain edes kohtuullisen lenkin aikaiseksi. Vähän pieniin nämä minun lenkkini on näin alkukesästä kutistuneet, mutta jos nyt tulisi vielä sellaisia ns. normikelejä niin saisi vähän pidemmän matkaakin sisällytettyä juoksukalenteriin.
Tänään huomasi, että rankkapäivä verotti vähän myös juoksua. Meni ihan hyvin, jalat jaksoivat kohtuullisesti, mutta sellainen juoksuflow oli hyvin kaukana! Ja huomasin senkin, että minusta ei ole ratajuoksijaksi. Matka tuntuu ihan äärettömän tylsältä, kun jankkaa yhtä ja samaa monen moneta kertaa. Mieluummin juoksen sen viisi kilsaa ihan maastossa, missä matkaa tulee ihan huomaamatta, kun junnaan yhtä ja samaa kierrosta sen sata kertaa!
Tänään tämä ratkaisu oli vain helpompi toteuttaa, kun olo oli vähän mikä oli... Ja kuitenkin jalat kaipasivat juoksemaan. Tulipa juostua.
Näistä kuvista voi melkein aistia tuulen...
Ihan mahtavaa!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
473. juoksupäivä (173 vko alkaa)
- 2913.9 km
- 5 km pihalenkki 10 x 500m (29min)
- jalat jaksoivat ihan hyvin, kiitos askelluksen, mutta muuten oli vähän veto pois
- pito lantiossa ja keskivartalossa hyvä
- askellus toimi
- hengitys vähän raskasta puuskuttelua, vaikka kosteampi keli olikin hengitellä
- ryhti kesti ok
- +10, viileän kolea, sateinen keli
- mukava juoksu, vaikka väsy fiilis vähän olikin ♥
Yksi yö.
Heti viikonlopun viimeisten hellehaituvien jälkeen heräsin maanantaina aivan toisenlaiseen maailmaan: myrskytuuleen ja noin +7 asteen lämpötilaan! Meillä oli maanantaina kesäkukkien istutusta luvassa ja kukkia laiteltiin maahan ihan hirmuisessa tuulessa. Risuja ja muuta puuroskaa satoi niskaan ja korvissa kohisi viima niin, että olisi toivonut että pusakassa olisi ollut huppu.
Tänään kovaan tuleen tuli extrana vielä piiskaava sade ja kylmempi keli. Minullakin oli monen monta vaatekerrosta, jota tietysti voi kerrospukeutuja-aatelilta odottaakin, ja silti tuntui aamusta sadetakin alla vilu ja viima. Sade kylmetti sieluun asti ja ajattelin, että eipä nyt kukaan tule sanomaan, miten ihanaa on olla ulkotöissä. Sitä ihmiset nimittäin jaksavat jankata kun keli hellii ja aurinko ruskettaa käsivarsia.
Tätä tämmöistä keliä se ulkotyöläisen arki enemmän on, haastavia keliolosuhteita ja oikean asenteen löytymistä niihin. Hennan kanssa meillä riitti huumoria, hymyä ja naurua, vaikka näpit olivat kuopsuttelusta kipeät ja kylmyydestä kohmeiset. Huomasin jälleen, että kun seura on oikea, keli on vain haaste josta selvitään!
![]() |
| Rannan aaltoja. Melkein olisi päässyt surffaamaan! |
Tänäänkin kun pääsin kylmästä tuulesta ja sateesta kotiin, laitoin heti takkaan ja hellaan tulet, kääriydyin villasukkiin ja lämpökerraston pöksyihin ja tein jälkiruuaksi kuumaa kaakaota, josta olin haaveillut koko työpäivän ajan! Miehenmurrikan kanssa nukahdettiin vailla ongelmia pienille päiväunille, kunhan oli saatu ruokaa vatsaan ja torppa lämpöiseksi.
Kroppa kuluttaa energiaa ihan toisella tavalla näinä päivinä, kuin sitten helteisen ihanina hetkinä, kun melkein käy pelkästään aurinkoenergialla ♥ Mutta näitä toisenlaisiakin päiviä tarvitaan, ainakin minä tarvitsen. Olen vähän sellainen myrskyfriikki, että lumimyräkät ja kesämyrskyt kiehtovat jollain kummallisella tavalla, vaikka se sitten tarkoittaisikin vähän ongelmia töissä.
Eihän hullu hulluudelle mahda mitään!
Kävin iltasella vielä pienellä juoksulla. Oikeastaan juoksin tätä meidän tontin laitoja ympäri. Matkaa tulee 500m joten juoksin tämän lenkin kymmenen kertaa niin sain edes kohtuullisen lenkin aikaiseksi. Vähän pieniin nämä minun lenkkini on näin alkukesästä kutistuneet, mutta jos nyt tulisi vielä sellaisia ns. normikelejä niin saisi vähän pidemmän matkaakin sisällytettyä juoksukalenteriin.
Tänään huomasi, että rankkapäivä verotti vähän myös juoksua. Meni ihan hyvin, jalat jaksoivat kohtuullisesti, mutta sellainen juoksuflow oli hyvin kaukana! Ja huomasin senkin, että minusta ei ole ratajuoksijaksi. Matka tuntuu ihan äärettömän tylsältä, kun jankkaa yhtä ja samaa monen moneta kertaa. Mieluummin juoksen sen viisi kilsaa ihan maastossa, missä matkaa tulee ihan huomaamatta, kun junnaan yhtä ja samaa kierrosta sen sata kertaa!
Tänään tämä ratkaisu oli vain helpompi toteuttaa, kun olo oli vähän mikä oli... Ja kuitenkin jalat kaipasivat juoksemaan. Tulipa juostua.
Näistä kuvista voi melkein aistia tuulen...
Ihan mahtavaa!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
473. juoksupäivä (173 vko alkaa)
- 2913.9 km
- 5 km pihalenkki 10 x 500m (29min)
- jalat jaksoivat ihan hyvin, kiitos askelluksen, mutta muuten oli vähän veto pois
- pito lantiossa ja keskivartalossa hyvä
- askellus toimi
- hengitys vähän raskasta puuskuttelua, vaikka kosteampi keli olikin hengitellä
- ryhti kesti ok
- +10, viileän kolea, sateinen keli
- mukava juoksu, vaikka väsy fiilis vähän olikin ♥
3. kesäkuuta 2018
Helteet päättyvät... toistaiseksi.
Erittäin tuulinen päivä.
Tuulihan kertoo sään muutoksesta ja sellainenhan se oli luvassa ensi viikolla. Kunhan nyt vähän tulisi vettä, muuten viileydestä ei olisi niin väliksi.
Tehtiin tänään kasvimaahan loppusilaukset eli laiteltiin porkkana maahan. 8 riviä, toivottavasti hyvin kasvavaa porkkanaa. Minä olin jo aamupäivästä vähän haraillut suurimpia rikkaruohoja pois niin ei ihan vallottaisi koko aluetta kerralla. Ihan tarpeeksi kitkettävää sitten kun sen aika tulee!
Tuli kuitenkin hyvä mieli puuhastelusta kasvimaalla. Viime vuosina en ole ehtinyt oikein siihen keskittyä, kun on ollut muut pihahommat niskassa, mutta jospa tänä vuonna ehtisi sitten sitäkin tehdä enemmän.
Tämän viikonlopun rentoutuminen onnistui paremmin kuin odotin. Tuntuu nimittäin siltä, että olisi ollut pitempikin loma ja vapaata oli "vain" kaksi päivää! Palautumista ja rentoutumista ei saisi ainakaan aliarvioida!
Voimia viikon alkuun, mussukat ♥
Tuulihan kertoo sään muutoksesta ja sellainenhan se oli luvassa ensi viikolla. Kunhan nyt vähän tulisi vettä, muuten viileydestä ei olisi niin väliksi.
Tehtiin tänään kasvimaahan loppusilaukset eli laiteltiin porkkana maahan. 8 riviä, toivottavasti hyvin kasvavaa porkkanaa. Minä olin jo aamupäivästä vähän haraillut suurimpia rikkaruohoja pois niin ei ihan vallottaisi koko aluetta kerralla. Ihan tarpeeksi kitkettävää sitten kun sen aika tulee!
Tuli kuitenkin hyvä mieli puuhastelusta kasvimaalla. Viime vuosina en ole ehtinyt oikein siihen keskittyä, kun on ollut muut pihahommat niskassa, mutta jospa tänä vuonna ehtisi sitten sitäkin tehdä enemmän.
Tämän viikonlopun rentoutuminen onnistui paremmin kuin odotin. Tuntuu nimittäin siltä, että olisi ollut pitempikin loma ja vapaata oli "vain" kaksi päivää! Palautumista ja rentoutumista ei saisi ainakaan aliarvioida!
Voimia viikon alkuun, mussukat ♥
2. kesäkuuta 2018
Helteet palasivat hetkeksi: laiskottelua
Heräsin aamulla lintujen tirskutteluun ♥
Sain aukaista silmät ihan juuri silloin kun siltä tuntui ja nousta sängystä vasta sitten kun olin valmis siihen ilman herätyskellon pirinöitä tai kiirettä yhtään mihinkään! Päätin keväällä, että otan näitä päiviä kesääni enemmän tänä vuonna enkä paina töitä ihan koko aikaa. Nytkin pihamaalla näkyi tekemätöntä työtä vaikka miten paljon, mutta tänään ja huomenna pidän omat päivät, täysin joutilaat ja rennot ♥ Nautin näistä (tällä kertaa) viimeisistä helteistä, lataan akkuja viikkoon ja palaudun muutenkin vähän tästä ensimmäisestä työkuukaudesta.
Aamupalan jälkeen nappasin lierihatun päähän ja kävin kastelemassa kasvimaan taimet, etteivät ne täysin palaisi päivän kuumuudessa. Sitten kaappasin kainaloon kirjan ja istahdin pihakeinuun lukemaan ♥ Miten olinkaan kaivannut sitä tunnetta kun kirja vie mennessään, muihin maailmoihin, ympärillä on kesän ääntä ja oma fiilis on mahtava ♥ Rauhallinen ja hyvä olla.
Riippumatonkin kaivoin talvisäilöstä, mutta aurinko paahtoi niin kuumasti aamupäivästä, että rojahdin riippumaton huomaan vasta iltapäivästä, kun vähän valo kääntyi toisaalle. En ole mikään kova ruskettumaan ja varsinkin tämmöisinä helteillä pidän tarkkaa lukua siitä, että aurinkorasvaa on iholla, mutta tänään kyllä huomasin, että ainakin käsivarsiin on vähän tullut jo väriä - rasvasta huolimatta.
Ulkotöissä on ainakin se plussa (monen muun plussan lisäksi), että tämmöisinä kesinä kun kelit suosivat, saa olla lämmössä ja auringossa koko ajan!
Kahden kirjan välissä kävin välillä hakemassa vähän rauhoittavaa vaikutusta metsästä. Tein pienen kävelyn metsätielle kameran kera ja heti kun pääsin pois naapureiden traktorin hurinasta ja muusta kohelluksesta pulssi laski ja hymy hiipi suupieliin huomaamatta ♥
Metsän vaikutusta ♥
Ajattelin tänään, kun kävelin keskellä kesää, että eletään vasta kesäkuun ensimmäisiä päiviä ja jo nyt tuntuu, että kesä on antanut älyttömästi voimaa ja energiaa! Nämä helleviikot ovat olleet ihan mahtavia, ei pelkästään lämmön takia vaan kaiken sen mitä se on tehnyt luonnolle. Kaikki vihertää, monet kukat kukkivat jo nyt vaikka oikeasti kukkisivat vasta monen viikon päästä ja lämpö hellii. Tietysti alkaa olla jo siinä pisteessä nämä helteet, että kuivuus uhkaa niin metsäpalovaroitusten muodossa kuin ihan eläinten nestevajauksena...
Meidänkin pihassa pomppi tämmöinen pieni otus yhtenä aamuna ja toivoin todella, että se oli saanut myös kosteutta vaikka ruohosta eikä kärsisi nestevajauksesta ♥
Viljapellotkin kaipailisivat kuulemma jo vettä, vaikka hyvin ainakin meidän naapurin pellot ovat vihertyneet. Tuskin kevätkosteutta ihan loputtomiin kuitenkaan riittää. Kunnioitusta herättävää touhua joka tapauksessa tuo maanviljely. Siinä jos missä pitää olla hyvissä väleissä Maa Emon kanssa!
Minun kasvimaani on sentään sen verran helppohoitoista, että sille saa vettä edes jotenkin, vaikka ei taivaasta tulisikaan.
Isä oli lukenut lehden vinkkipalstalta, että pelkkä betoninen sokkeli imee vettä hyvin ja ajan kanssa alkaa luovuttaa sitä sitten rakenteisiin. Isälle tuli näin ollen kiire maalaamaan meidän uuden puolen sokkeli sellaisella maalilla, joka estää kosteuden imeytymisen. Ja kun yhden kohdan maalaa, pitää maalata vähän lisääkin eli kun isä maalasi ensin uuden puolen sokkelin, piti sitten maalata vanhan torpankin puoli.
Lämmin keli oli maalata. Vein tämän tästä isälle juomista ja suolasta syömistä ettei iskisi jalkaan suonenvetoa iltasella.
Väri on vaalea, mutta kai siihen tottuu. Nyt se vaan näytti jotenkin niin kummalliselta, kun on tottunut tummempaan alareunaan... Kaunis ja siisti, mutta omituinen.
Tänään oli kevätjuhlapäivä ja Juniorikin oli saanut todistuksen ja pääsi kesälomalle. Hyvä todistus tuli. Saa olla ylpeä! Itse muistan, että odotin kevätjuhlapäivää todella. Kesäloma merkitsi minulle kokonaista kaksi ja puoli kuukautta maaseudulla asumista ♥ Ja aina se meni liian nopeasti. Nyt on kesät puolestaan olleet työntäyteisiä jo kohta 12 vuoden ajan eikä virallista kesälomaa ole ollut oikein mitenkään. Muutamia päiviä sinne saatu hiellä ja vaivalla.
Tänä kesänä kuitenkin olen tajunnut, että jos minä en järjestä itselleni näitä tämmöisiä minilomia aina sinne ja tänne, niin ei niitä kukaan muukaan tee. Itse pitää hellittää, tehdä tilaa rentoutumiselle ja oleilulle, sellaiselle mistä itse nauttii ja tykkää.
Tänäänkin luin kirjaa, kävelin, puuhastelin vähän jotain pientä pihamaalla ja kävin illalla sekä juoksemassa ja uimassa, ja nyt iltasella tuntuu että olen ollut suorastaan lomalla! Ihanaa ♥ Työtä täällä torpassa riittää ihan kuolemaan asti, jos itsensä työllä haluaa tappaa. Minä en sitä halua vaan haluan pitää työnkin jotensakin järjellisenä. Tottakai teen kovin töitä silloin kun pitää ja nipistän vähän omasta ajasta jos tiedän, ettei seuraavana päivänä saa jotain homma tehdyksi, mutta tänä kesänä aion myös ottaa aikaa tähän tämmöiseen, laiskotteluun ♥
Metsäkävelyllä mietin sitäkin, että tässä keväässä/kesässä on onnistunut moni asia. Työpaikka, oma elämä, treenit. Varsinkin juoksu on sujunut tässä alkukesässä todella hyvin, vaikka aina ei niin säkenöivää vauhtia ole ollutkaan niin ei myöskään mitään suuren suuria ongelmia. Olen nauttinut treenaamisesta taas ihan toisella tavalla ja saa iloa ja voimaa siitä, että vähän yrittää tehdä kuntonsa eteen jotain!
Olen onnellinen siihen mitä olen ja mitä minulla on ♥
Pitäisi muistaa pitää kiinni näistä hyvistä ajatuksista silloinkin, kun olo ei ihan yhtä mahtava ole. Elämässäni on kuitenkin paljon hyvää myös silloin, kun siltä ei tuntuisikaan. Ehkä suurin kiitollisuuden aihe on kuitenkin rakkaus ja parisuhde, joka voi hyvin. Olen löytänyt mahtavan puoliskon rinnalleni ja kiitän kyllä jotakin elämää suurempaa siitä, että hän minun elämääni on kävellyt ♥
Kesä tekee hyvää - kaikin puolin!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
472. juoksupäivä (172 vko loppuu)
- 2908.9 km
- 6km kylälenkki oikaistuna (32 min)
- kuuma ja kuiva keli juosta, mutta kun piti vauhdin kohtuullisena ei ollut suurta ongelmaa
- askel toimii nyt erinomaisesti
- keskivartalo tuki löytyi, mutta vatsan puolella saisi pito olla vieläkin parempaa
- lantion pito parempaa ja vahvempaa koko ajan
- hengitys vähän hankalaa kun oli niin kuivaa
- mukava piristys lenkki kuitenkin kaiken laiskottelun jälkeen
- +25, lämmin, aurinkoinen ja paahteinen ilta
- uinti piristi lenkin jälkeen kovasti ♥
Sain aukaista silmät ihan juuri silloin kun siltä tuntui ja nousta sängystä vasta sitten kun olin valmis siihen ilman herätyskellon pirinöitä tai kiirettä yhtään mihinkään! Päätin keväällä, että otan näitä päiviä kesääni enemmän tänä vuonna enkä paina töitä ihan koko aikaa. Nytkin pihamaalla näkyi tekemätöntä työtä vaikka miten paljon, mutta tänään ja huomenna pidän omat päivät, täysin joutilaat ja rennot ♥ Nautin näistä (tällä kertaa) viimeisistä helteistä, lataan akkuja viikkoon ja palaudun muutenkin vähän tästä ensimmäisestä työkuukaudesta.
Aamupalan jälkeen nappasin lierihatun päähän ja kävin kastelemassa kasvimaan taimet, etteivät ne täysin palaisi päivän kuumuudessa. Sitten kaappasin kainaloon kirjan ja istahdin pihakeinuun lukemaan ♥ Miten olinkaan kaivannut sitä tunnetta kun kirja vie mennessään, muihin maailmoihin, ympärillä on kesän ääntä ja oma fiilis on mahtava ♥ Rauhallinen ja hyvä olla.
Riippumatonkin kaivoin talvisäilöstä, mutta aurinko paahtoi niin kuumasti aamupäivästä, että rojahdin riippumaton huomaan vasta iltapäivästä, kun vähän valo kääntyi toisaalle. En ole mikään kova ruskettumaan ja varsinkin tämmöisinä helteillä pidän tarkkaa lukua siitä, että aurinkorasvaa on iholla, mutta tänään kyllä huomasin, että ainakin käsivarsiin on vähän tullut jo väriä - rasvasta huolimatta.
Ulkotöissä on ainakin se plussa (monen muun plussan lisäksi), että tämmöisinä kesinä kun kelit suosivat, saa olla lämmössä ja auringossa koko ajan!
Kahden kirjan välissä kävin välillä hakemassa vähän rauhoittavaa vaikutusta metsästä. Tein pienen kävelyn metsätielle kameran kera ja heti kun pääsin pois naapureiden traktorin hurinasta ja muusta kohelluksesta pulssi laski ja hymy hiipi suupieliin huomaamatta ♥
Metsän vaikutusta ♥
Ajattelin tänään, kun kävelin keskellä kesää, että eletään vasta kesäkuun ensimmäisiä päiviä ja jo nyt tuntuu, että kesä on antanut älyttömästi voimaa ja energiaa! Nämä helleviikot ovat olleet ihan mahtavia, ei pelkästään lämmön takia vaan kaiken sen mitä se on tehnyt luonnolle. Kaikki vihertää, monet kukat kukkivat jo nyt vaikka oikeasti kukkisivat vasta monen viikon päästä ja lämpö hellii. Tietysti alkaa olla jo siinä pisteessä nämä helteet, että kuivuus uhkaa niin metsäpalovaroitusten muodossa kuin ihan eläinten nestevajauksena...
Meidänkin pihassa pomppi tämmöinen pieni otus yhtenä aamuna ja toivoin todella, että se oli saanut myös kosteutta vaikka ruohosta eikä kärsisi nestevajauksesta ♥
Viljapellotkin kaipailisivat kuulemma jo vettä, vaikka hyvin ainakin meidän naapurin pellot ovat vihertyneet. Tuskin kevätkosteutta ihan loputtomiin kuitenkaan riittää. Kunnioitusta herättävää touhua joka tapauksessa tuo maanviljely. Siinä jos missä pitää olla hyvissä väleissä Maa Emon kanssa!
Minun kasvimaani on sentään sen verran helppohoitoista, että sille saa vettä edes jotenkin, vaikka ei taivaasta tulisikaan.
![]() |
| Orastavaa viljapeltoa sinisen taivaan alla ♥ |
Lämmin keli oli maalata. Vein tämän tästä isälle juomista ja suolasta syömistä ettei iskisi jalkaan suonenvetoa iltasella.
Väri on vaalea, mutta kai siihen tottuu. Nyt se vaan näytti jotenkin niin kummalliselta, kun on tottunut tummempaan alareunaan... Kaunis ja siisti, mutta omituinen.
![]() |
| Ero uuden ja vanhan välillä on huomattava. |
Tänään oli kevätjuhlapäivä ja Juniorikin oli saanut todistuksen ja pääsi kesälomalle. Hyvä todistus tuli. Saa olla ylpeä! Itse muistan, että odotin kevätjuhlapäivää todella. Kesäloma merkitsi minulle kokonaista kaksi ja puoli kuukautta maaseudulla asumista ♥ Ja aina se meni liian nopeasti. Nyt on kesät puolestaan olleet työntäyteisiä jo kohta 12 vuoden ajan eikä virallista kesälomaa ole ollut oikein mitenkään. Muutamia päiviä sinne saatu hiellä ja vaivalla.
Tänä kesänä kuitenkin olen tajunnut, että jos minä en järjestä itselleni näitä tämmöisiä minilomia aina sinne ja tänne, niin ei niitä kukaan muukaan tee. Itse pitää hellittää, tehdä tilaa rentoutumiselle ja oleilulle, sellaiselle mistä itse nauttii ja tykkää.
Tänäänkin luin kirjaa, kävelin, puuhastelin vähän jotain pientä pihamaalla ja kävin illalla sekä juoksemassa ja uimassa, ja nyt iltasella tuntuu että olen ollut suorastaan lomalla! Ihanaa ♥ Työtä täällä torpassa riittää ihan kuolemaan asti, jos itsensä työllä haluaa tappaa. Minä en sitä halua vaan haluan pitää työnkin jotensakin järjellisenä. Tottakai teen kovin töitä silloin kun pitää ja nipistän vähän omasta ajasta jos tiedän, ettei seuraavana päivänä saa jotain homma tehdyksi, mutta tänä kesänä aion myös ottaa aikaa tähän tämmöiseen, laiskotteluun ♥
Metsäkävelyllä mietin sitäkin, että tässä keväässä/kesässä on onnistunut moni asia. Työpaikka, oma elämä, treenit. Varsinkin juoksu on sujunut tässä alkukesässä todella hyvin, vaikka aina ei niin säkenöivää vauhtia ole ollutkaan niin ei myöskään mitään suuren suuria ongelmia. Olen nauttinut treenaamisesta taas ihan toisella tavalla ja saa iloa ja voimaa siitä, että vähän yrittää tehdä kuntonsa eteen jotain!
Olen onnellinen siihen mitä olen ja mitä minulla on ♥
Pitäisi muistaa pitää kiinni näistä hyvistä ajatuksista silloinkin, kun olo ei ihan yhtä mahtava ole. Elämässäni on kuitenkin paljon hyvää myös silloin, kun siltä ei tuntuisikaan. Ehkä suurin kiitollisuuden aihe on kuitenkin rakkaus ja parisuhde, joka voi hyvin. Olen löytänyt mahtavan puoliskon rinnalleni ja kiitän kyllä jotakin elämää suurempaa siitä, että hän minun elämääni on kävellyt ♥
Kesä tekee hyvää - kaikin puolin!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
472. juoksupäivä (172 vko loppuu)
- 2908.9 km
- 6km kylälenkki oikaistuna (32 min)
- kuuma ja kuiva keli juosta, mutta kun piti vauhdin kohtuullisena ei ollut suurta ongelmaa
- askel toimii nyt erinomaisesti
- keskivartalo tuki löytyi, mutta vatsan puolella saisi pito olla vieläkin parempaa
- lantion pito parempaa ja vahvempaa koko ajan
- hengitys vähän hankalaa kun oli niin kuivaa
- mukava piristys lenkki kuitenkin kaiken laiskottelun jälkeen
- +25, lämmin, aurinkoinen ja paahteinen ilta
- uinti piristi lenkin jälkeen kovasti ♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



















































