Kun pääskyset tulivat

Arvatkaahan mikä otus tuli eilen taas kotiin?
      PÄÄSKYNEN ♥
      Nyt se sitten on virallisesti kesä tällä tontilla ja tämän emännän sielussa! Miehenmurri taisi ihan säikähtää, kun istuttiin ihan rauhassa kaivon kannella pihamaalla kun huudahdin, että siinä se nyt on. Kesän ensimmäinen pääskynen!
      Kovasti oli kaverilla asiaa ♥ kertoi kuulumisia.
      Ihanaa!

Eilen oli muutenkin sellainen lataamis-päivä, että semmoisia lisää niin hyvä tulee.
       Nukuttiin äitienpäivän kunniaksi 11 tuntia yöunta. Minulla oli rankka viikko ja vielä lauantaityöt takana ja Miehellä vain muuten huonosti nukuttuja öitä takana. Uni maistui molemmille ihan kunnolla ja kun minut uni oli vienyt mukanaan lauantai-iltana jo kymmenen maissa niin sunnuntaiaamukaan ei mennyt ihan puoleen päivään, vaikka 11 tuntia nukkuikin!
       Sunnuntaina oli oikeastaan ensimmäinen aavistus siitä, miltä se lämmin sää tuntuu. Tosin kylmä tuuli vähän vei kuuminta särmää päivästä, mutta aamusta oli kummallista suorastaan viedä roskapussi rapulle odottamaan jatkokuljetusta kun lyhythihaisessa oli ihan sopiva... Kesä tulee, sittenkin.

Pään tilttaus aloitettiin rannasta ja katselin samalla vähän valmiiksi millainen urakka perjantaina odottaa... Ei paha! Ja oikeastaan olen aika innoissani! Pitkästä aikaan olen innoissani muistakin hommista kuin oman pihan myllerryksistä ja se tuntuu hyvälle.
     Rannalla tuli heti semmoinen fiilis, että olisi tehnyt mieli jo uimaan, vaikka ranta ei oikein uimiseen sovikaan kivisyyden puolee - ei ainakaan ensikastautumiseen kun pitäisi päästä nopeasti ylös! Muuten rannalla oli kyllä taas ihana kävellä ja nauttia kesäisen rannan äänistä lokin kirkumisesta aina aaltojen ääniin asti ♥
      Pulssi laski ja verenpaine tasaantui ja stressitasot valahtivat nilkkoihin, vaikka ei stressiä nyt ole ollutkaan niin väsymystä nyt kuitenkin..

Darth Vader?

Olen selvästi kyllä sitä ihmislajia, joka saa älyttömästi energiaa ja virtaa luonnosta. Oltiin rannalla ehkä tunnin verran, mutta sen jälkeen aivot velloivat ihanassa tyhjyydessä ja rauhassa ilman suurempia ajatuksia tai pohdintoja. Nollatilassa.
      Teki muuten TOSI hyvää ♥
       Iltasella kun lämmitettiin vielä saunakin, niin sen jälkeen sunnuntainen rentoutumis- ja lataamispäivä oli aivan täydellinen. Iltapalalla katselin Miehenmurrikkaa, joka söi jäätelöannostaan ja ajattelin, että olen minä aika onnekas ja onnellinen ♥

Siksi kai olikin suurempi shokki tänä aamuna kun alkoi uusi viikko.
      Ei meillä kyllä töistä ollut puutetta ja saatiin aloittaa heti aamusta ahkerointi, kun vain saatiin koneet käyntiin. Aino-Maijalla oli asioiden jakamista ja tuntui hyvältä, että olin edes jotenkin tarpeellinen ja pystyin olemaan edes kuunteleva korva, kun en tiedä onko minun elämänohjeet kovinkaan päteviä, kun minulta taitaa puuttua pätevyys.
      Maanantaiaamu muistutti läsnäolollaan, kun meidän ruohonleikkuri meni rikki juuri kun olimme työt aloittaneet. Ohjausvaijeri pasahti poikki eikä kone liikkunut kuin sinne minne sattui nenä näyttämään. Takapyöristä hävisi ohjettavuus tyystin! Onneksi Pääkallopaikalta tuli lainakone että päästiin jatkamaan töitä.
       Hyvin saatiinkin töitä tehdyksi vaikka nämä multahommat nyt ovatkin sellaisia, että pienellä koneella kestää vähän kauemmin saada sellainen multakuorma paikanpäälle mikä traktorin kauhassa tulisi kerralla. Mutta ainakaan ei tekeminen loppunut.
       Ja kun en työpäivän aikana saanut vielä mullasta tarpeekseni, lapioin vielä kotonakin uuteen Paraatipenkkiin vähän omaa kompostia, joka on muhinut metsänlaidassa jo usemman vuoden. Vähän jäässä oli multakasa mutta kyllähän siitä jonkinmoinen määrä lähti irtikin.
       Nyt on Paraatipenkissä vähän kompostia, enää puuttuu vain perennat.
       Kamalan kylmä tuuli puhalteli takin läpi ja teki olon vähän viluisaksi. Kannoin puita tupaan ja laitoin vielä uunin päälle kun tulin ulkohommista sisään. Ruohonleikkurin akku oli purkanut virtansa eikä kone lähtenyt käyntiin. Ehkä hyvä niin. Olisin saanut kuolemantaudin kun olisin istunut leikkurin päällä kylmässä tuulessa..

Oli mukava ilta taas kotona.
      Tällä kertaa ihan ypöyksin.
       Talo oli hiljainen ja rauhallinen ja lämmin. Nautin älyttömästi oman kodin tunnelmasta ja siitä tyynnyttävästi vaikutuksesta mikä tällä talolla minuun on. Saunan ja iltapalan jälkeen nappasin lehden ja lysähdin sitä sohvan kulmaan, minun pesäpaikkaani ♥
      Jos olisi ollut vielä Miehenmurri silittelemässä kinttuja sohvan toisessa päässä niin maisema ja tunnelma olisi ollut täydellinen. Väsytti. Sauna sekä päivän hommat ja kun hetken aikaa antoi itsensä rauhoittua niin rupesi heti silmät pilkkimään.

Alkaa jalat olla taas vähän parempaan päin.
       On niitä kyllä hierottu ja rullattu ja venytelty ja itketty ja surkuteltu. Sunnuntainakin oli jälleen juoksupäivä ja juoksin oman pihan ympäri olevaa 500m lenkkiä kahdeksan kertaa ja kokeilin samalla miltä jalat tuntuivat. Kyllähän se vielä tuntui lonkankoukistajassa ja siitä kai se turhautunut itku lopulta tulikin kun 4km jälkeen jalat olivat jo ihan sipit!
        Tiedän, että kropan kanssa pitää olla kärsivällinen ja sitkeä, mutta jotenkin toivoisin, että tämä nyt jo alkaisi helpottaa. Saisi sen juoksuilon takaisin.
         Iltasella tuuli kamalasti ja ulkona oli vähän sen näköistä ettei lämpöisestä kesäillasta ollut tietoakaan. Nyt olenkin taas verhoutunut villapaitaan ja kohta möngin peiton alle lukemaan ja nauttimaan yöstä ja unista.
         "Kuuleeko yö, kuuleeko taivas tähtivyö?"


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
14.5.2017
346. juoksupäivä (124 vko loppuu)
- 2163.1 km
- 4 km pihalenkki (24min)
- heti ensiaskelilta tuntui lonkassa ja selvästi varon jalkaa vaikka kipu ei olekaan enää samanlainen kuin vähän aikaa sitten. Varominen taas johtaa kohta toisen jalan ongelmiin...
- hengitys, askellus ja ryhti ovat edelleen vähän hukassa, sillä koko juoksu on vähän hukassa
- keli oli ihana, aurinkoinen, sopivan viileä ja tyyny, +12 
- ilman FB pohjallisia, WinFlow kenkien tavalliset pohjalliset

Lauantaisaunaa odotellessa...

Ansaittu perjantai-ilta.
      Olimme ahkeria tämän viikon ja ajattelin, että palkinnoksi otetaan perjantai vähän iisimmin. Ja otettiin kanssa. Sen verran käsillä tekijä olen, että saan iloa siististä ympäristöstä ja hyvin tehdystä työstä, mutta rehellisesti sanottuna työmaan osalta se on sitten siinä. Olen onnistunut siinä missä halusinkin eli työmaan blokkauksessa normielämästäni. En mieti tekemättömiä töitä enkä seuraavan viikon sujumista, kuten tein niin monena monena vuotena ennen tätä kesää. Mutta en myöskään riemuitse hommista samalla tavalla, enemmän tosiaan intoa on talkoohommiin, omaan pihaan ja kaikkeen muuhun..
       Harmi sinänsä...
      Tänään kävin leikkuuttamassa uudet hiukset. Lyhyeksi meni, mutta päältä jätin vähän pidemmäksi. Anna nauroi, että minusta näki jo ovelta, että nyt on leidi saanut tarpeekseen pitkistä hiuksista (tai polkkatukkahan se vasta oli, ei mikään pitkä). Hymyilytti vähän kun viereisessä tuolissa leikattiin miehelle ihan samanlaisia hiuksia, mutta kyllä taas pidän omasta päästä enemmän ja huomaan, että kyllä lyhyet hiukset ovat minua enemmän ♥
         Ja Annan kanssa oli hauskaa.
         Olisikohan se tungettelevaa jos haluaisi ystävystyä oman kampaajansa kanssa muutoinkin kun asiakas-suhteen verran?

Kuva lainattu: http://www.keywordsuggests.com

Isä oli niksauttanut selkänsä siihen malliin eilen, että se tuli ruokapöytäänkin kuin salainen agentti. Hiipien ja joka askeltaan varoen. Säälitti kun isolle miehelle nousi kylmä hiki pelkästään siitä, että yritti istuutua syömään tuvan penkille... Toimin fysioterapeuttina ja lämmittelin kuumaa pussia sille selän alle ruuan jälkeen. En tiedä onko tuolle vaivalle kuuma vai kylmä parasta, mutta jos siellä lihakset jumittaa jotain hermo-parkaa selkärangan välissä niin luulisi, että kuuma ainakin vähän auttaisi sitä jännitystä laukaisemaan.
      Itse lähdin taas omalle terapeutti-juoksulenkille ja nyt ilman FB-pohjallisia! Jalat ihmettelevät nyt alvariinsa muuttuvia olosuhteita ja kyllähän vähän lihakset jumiin vetivät taas itsensä, vaikka tein kävely-juoksulenkin enkä edes vetänyt mitään kunnon juoksua. Sitkeyttä. Sitä tässä projektissa pitää näköjään olla.
       Turhauttavaa.
       Luojan kiitos ei tarvitse ihan nollasta lähteä, kun kuntopohjaa on alla jonkinmoisesti, mutta ihan samassa kunnossa en ole kuin joskus, kun lenkit ovat kutistuneet hävettävän pieniksi... Tyypillistä. Kesä korvalla ja vuoden paras juoksukausi ja minä olen puolikuntoinen.
       Jos itku muuttaisi asiaa niin itkisin, mutta se ei tee oikein muuta kuin pään kipeäksi - ainakaan tämän asian kanssa!
       Ja minulla on ollut taas tällä viikolla ihan mieletön ikävä meidän koiraa ♥ Kaipaan sitä, että saisi työpäivän jälkeen halata sitä ja painaa pää sen pehmeää turkkia vasten. Kaipaan usein myös sitä, mitä minä olin koiran kanssa.. lempeämpi, pehmoisempi.

Kuva lainattu: pinterest.com

Juteltiin taas Miehenmurrin kanssa puhelimessa ja olin vaisu ja hiljainen. En jaksa omalla ajalla kamalasti jauhaa siitä, mikä työmaalla mättää tai kuka on minkälainen. Ei työyhteisössäkään voi muuttaa kuin yhtä ihmistä - itseään. Muut on hyväksyttävä sellaisina kuin ovat.
      Inhottaa vaan kuluttaa illat ja puhelut työasioissa illasta toiseen.
      Noh.
      Viikonloppuna on äitien päivä ja meidän äiti kielsi kaikki juhlallisuudet. Ristikkolehden kuitenkin ostin, vaikka jyrkkä kielto koski kaikkia lahjuksia. Sanoin sitä kesälahjaksi ♥
       Voi kun joskus olisin samanlainen äiti kuin mitä minulla on ollut ♥

P.S. Huomenna olisi työpäivä, pitkä kuin nälkävuosi... En malta odottaa lauantaisaunaa!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
345. juoksupäivä (124 vko)
- 2159.1 km
- 4.2 km metsätie (26 min)
- kävelyjuoksua ja varovaista totuttelua ilman FB pohjallisia
- pikkasen tuntui oikeassa lonkankoukistajassa, mutta kyllä askellus jo juoksua muistutti
- minulla oli kompressiosäärystimet pohkeita tukemassa ja ne tuntuivatkin paremmilta koko juoksun
- juoksu sujui, mutta eipä ollut rasituskaan mikään kova
- juoksun jälkeen kipeitä kohtia löytyi jalkapohjasta ja takareidestä ja lonkankoukistajasta. Ja VAIN oikeasta jalasta (!!!!)
- +10, kolea keli ja aurinkoinen ilta

Lihapiirakka takatalven kourissa

Alkuviikko töissä on tehnyt minusta lihapiirakan.
      Hommia on paljon ja kahden ihmisen kädet ehtivät vain tietyn määrän päivässä, ja vaikka ei ollakaan reuhottu mitenkään kamalasti niin silti sitä on ollut työpäivän jälkeen aika väsynyt.
      Kaksi viikkoa tähän menee ennen kuin kroppa tottuu arjen rytmiin... tai ehkä se on sittenkin kolme. Tai kenties neljä kuukautta!
       Tänään energiaa vei kuitenkin ilmastonmuutoksetkin. Aamusella tuiskutti luntakin niin ettei eteensä nähnyt ja kaikki kastui. Keräsin eilisen talkoopäivän haravointikasoja ja yhdessä vaiheessa piti ihan katsoa että missä niitä nyt olikaan, kun lumi peitti maan (!!)
      Mitä tämä tämmöinen kevät nyt oikein on?!

Eilinen talkoopäivä oli yhtä huisketta. Väkeä oli parisenkymmentä, ei ihan huippu vuosi sen suhteen, muttei ihan huonokaan. Ahkeria olivat taas, talkoolaiset, ja hautausmaa alkaa näyttää todella hyvältä. Loppu onkin sitten meistä kiinni.
     Ajattelin eilen talkooväkeä ja talkoita noin ylipäänsä ja sitä miten outoa se nykyihmisille on. Aina ollaan palkkaa vaatimassa tehdystä työstä tai vähintää jotain korvausta. Sellaista yhteisenhyvän eteen ei olla enää valmiita tekemään mitään tai jos tehdään niin heti siitä odotetaan jotain palkintoa. Eiliset talkoolaiset tulivat pelkästään puhtaasti talkoohengestä tekemään yhteistä aluetta siistiksi, tapaamaan ystäviä ja tuttuja ja syömään ruokaa ja juomaan kahvia. Ruokapalkalla saimme hautausmaan siistiksi ja ainakin minä olen sen verran vanha sielu, että talkootyö antaa NIIN paljon enemmän kuin mikään rahallinen korvaus voisi koskaan antaa: sisäistä iloa ja tyytyväisyyttä ja hyvää mieltä yhteisen asian puolesta tekemiseen.
      Oikeastaan vähän samasta asiasta sain tänään sähköpostiakin, kun "minun rantalenkkini" maisemat olisi tarkoitus muuttaa virkistyskäyttöön ja lupauduin jo kevättalvella että voin kyllä tulla talkoisiin, kunhan saan aikatauluni kondikseen. Tänään sitten tuli postia ja ehdotus, että voisin raivata vähän pusikkoa pois rantasaunan vierestä ja siistiä vesakkoja muualtakin jos tarvetta olisi.
      Innostuin, vaikka tiesinkin, että tulee olemaan aika rankkaa tehdä työmaalla työt, kotipihalla hommat ja sitten vielä talkoilla risukkoja, mutta kotipihassa ei nyt ainakaan vielä ole suurin sesonki päällä kun nurmen kasvu odottaa lämpöä ja vettä ja kukkapenkitkin makaavat lepotilassa. Ehkä juuri nyt onkin hyvä aika sitten talkootyölle. On kuitenkin mukava ajatella, että tekee jotain millä on OIKEASTI merkitystä ja joka tuo taas sitä intoa ja iloa pintaan, joka aina välillä näistä päivätöistä on puuttunut.

Epäuskoa työpusakan hihassa kun aamusella alkoi töihin.. Onko tämä oikeasti LUNTA???

Kävin eilen juoksemassa, vaikka jalat vähän olivat vastaan.. Ja nyt sitten lähtee Foot Balance pohjalliset hetkeksi jäähypenkille! Jalat tulivat kipeiksi ja pohkeet jumissa eikä itse juoksukaan ollut edes juoksua. Pohjalliset tekee miun askeleista niin kummallisia ettei sitä voi juoksuksi sanoa. Nyt kokeilen vähän aikaa juosta ns. entisajan tyylillä, pelkillä kenkien omilla pohjallisilla. Katsotaan nyt auttaako se...
       Alkaa vaan pikkuhiljaa raivostuttamaan, kun pian on puoli vuotta ollut tätä. Juoksu ei kulje ja jalat ovat alvariinsa kipeät ja koskee joka paikkaan. En tiedä pitäisikö ottaa aika lisä kokonaan vai mennä johonkin jalkoja hoidatuttamaan, mutta sellaiset mustelmat on taas oikean puolen reidessä, että jumissa ovat olleet! Olen aina ajatellut, että olen sitkeä ja periksiantamaton, mutta täytyy myöntää, että puolen vuoden vastoinkäymiset juoksussa itkettää oikeasti välillä... Asia, jonka pitäisi auttaa ja josta pitäisi saada energiaa, viekin sitä energiaa ja aiheuttaa surua ja turhautuneisuutta.
        Eiköhän tämä tästä.

Taimikasvattajana vihaan tällaista toukokuuta!
      Minun tomaatintaimeni ovat tämmöisiä ja niitä pitäisi kohta ja ruveta karaistamaan ulkoilmaan, mutta miten viet taimia karaistukseen, kun et itsekään meinaa sietää näitä kelejä! Ainakin tomaatit pitäisi saada istutettua uuteen ruukkuun etteivät venähdä kamalasti jos ulos vienti virahtaa vielä näiden kylmien säiden takia, mutta olen kyllä taas ylpeä, että sain taimet tähänkin asti taas.
      Kurkuista tai kurpitsoista ei näy vielä mitään. Noinkohan minä niistä mitään saan... Puutarhuri-viljelijän itse-epäilys nostaa taas päätään.

Ei uskoisi kun tämmöistä iltataivasta katsoo, että aamusella tuli lunta vaakatasossa. Voi kun nämä kelit nyt lämpenisivät, saisi itseenkin vähän erilaista energiaa kuin mitä tällä viikolla on ollut. Tuntuu, että auringon ja lämmön mukana meni myös se kevätenergiakin, joka minulla oli vielä viime viikolla.
        Blaah.
        Siskokin laittoi lapsistaan kuvia, kun muksut kummastelivat lumen satamista. Pienempi tyty vaan nyökytteli innoissaan (ei siis puutarhuri ainesta) ja isoveli huokaili raskaasti (selvä kesämies!). Mainiot tapaukset!
        Miehenmurrin kanssa puhuttiin tänä iltana 75 minuutista 52 minuuttia töistä... Ei hyvä. Meidän pitäisi oikeasti pyhittää noin 15 minuuttia työkuulumisille ja sitten jättää asia siihen! Muuten meillä on vain molemmilla paha mieli iltasella ja unta vasten eikä se ainakaan lisää unentulo mahdollisuuksia yhtään. Töissä on vaan taas näin keväällä sen verran epäkohtia, että jollekin ne on saatava purkaa enkä minä puhumista vastaan olekaan - en ole ikinä ollut - mutta määrän puoleen olisi pieni muutos ihan kiva.. Töistä kun saa tarpeekseen sen 8 tunnin aikana mitä siellä on, niin ainakaan minä en jaksa porttien ulkopuolella niitä asioita enää vatvoa.
       Kai se meidän purnaus on lähinnä sitä, että niin minulla kuin Miehenpuolellakin on toisiamme ikävä. Yhdessä kun ollaan niin ei niin kovasti töihin keskitytä mutta puhelimessa tuppaa puheet lipsahtamaan liiaksi työelämän kiemuroihin ja umpisolmuihin.
       Kunhan nyt lumentulo loppuisi, niin mekin voisimme Miehenmurun kanssa lopettaa töistä jauhaminen ♥

P.S. Sain tänään Kodin Kuvalehden ja siinä tuli välissä kortti, jonka lähettämällä olisi voinut antaa ystävälleen lahjalehden... Noh, minä tilasin sen itse. Siis tilasin itselleni yhden lahjalehti-Kodin Kuvalehden... Siis lehden joka minulle jo tulee!
        Jos tämä ei ole nerouden merkki niin mikä sitten!
        Noh, annan sen sitten Aikulle kun se tulee.
        Miten tyhmä voi ihmislapsi olla.
        Ajattelin, että lahjalehden saisi valita joistakin lehdistä, mutta kun olin laittanut oman tietoni niin ilmoitus tuli, että "kiitos, olet tilannut lahjalehdeksi Kodin Kuvalehden" ... Öhöm.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
9.5.2017
344. juoksupäivä (124 vko alkaa)
- 2154.9 km
- 4km metsätie (28 min)
- kävelyjuoksua jos edes siksi voi reissua sanoa
- läpsyttelin kuin aku ankka ja tiesin jo lenkillä ollessani että jalat tulevat moisesta tekniikasta kipeäksi varmasti!
- pohjalliset eivät sovi minulle, hyvästä aikeesta huolimatta, tulin nyt siihen tulokseen. Pitää kai joskus kokeilla niitä uudemman kerran, mutta nyt taidan jättää hetkeksi pohjalliset pois ja varaudun muutaman kerran juoksemaan kipeäksi jalat kun palaan ns. normitilaan
- Nyt ei onnistunut askellus, ryhti, hengitys eikä oikein mikään muukaan
- kamala juoksu ja itku ei ollut kovin kaukana
- pohkeesta kipeytyi akillesjänteen yläosa ja polvitaipeen alaosa, pohkeen loppu
- reidestä löytyi triggerpisteitä ja jumikohtia koko matkalta ulkosyrjältä ja nyt niissä komeilee sitten mustelmat.. kiitos rullailun ja faskia pallojen!
- +4, kylmä ja kolea ilta, muuten hyvä juoksukeli kunhan olisi juoksu sujunut...

Avarassa luonnossa rentoutumassa ♥

Sunnuntaiaamu ♥

      Melkein parhaimpia aamuja viikossa nykyään. Heräsin linnunlauluun ja valoisaan kammariin. Tuli hyvä fiilis jo heti aamusta, kun ei ollut kiire mihinkään eikä tarvinnut lähteä mihinkään. Tupa oli vähän viileä kun sinne asti ehdin, kun en eilen ollut ehtinyt enää lämmittää. Näköjään vielä vaatii lämmityskerran päivässä nämä kevätkelit. Viime yökin taisi olla aika kylmä...

      Tämmöiset lämpöiset kevätviikot tekevät tulevan kylmyyden entistä kamalammaksi. Vähän kuin jokin hyvä ruoka, mitä ei enää ikinä saisi syödä.

Kun olin saanut sisähommat tehdyksi, lähdin rauhoittumaan ja rentoutumaan metsään. Puita halailemaan ja voimaantumaan ♥ Älkää naurako, kokeilkaa, se tepsii oikeasti! Metsässä pulssi oli rauhallisempi, hengitys tasaisempaa ja olo kevyt. Ja oli helppo liikkuakin kun ei ollut enää lunta...

Talitintti

Punarinta

Pajulintu?

Kirjosieppo... kenties?

Leikin luontokuvaajaa minun Avara Luonto-retkelläni ja yritin saada mahdollisimman monesta linnusta (tai muista metsänmönkijöistä) kuvia. 

      Mutta...

      En tajua, miten ylipäänsä kukaan saa linnuista kuvia! Juuri kun saa linnun linssiin ja zoomailee, lintu katoaa. Tämä toistui joka kerta kun oli joku tipitii kuvissa. Nämä linnut kuitenkin sain luontoretkeltäni bongatuksi. En oikein tunnista lintuja. Huomasin vain. En äänestä enkä sulkapeitteestä.

       Muita otuksia ei metsäretkellä tullut vastaan, vaikka jälkiä ja jätöksiä tulikin. Kävelin meidän omaa taimikon rinnettä ylös kangasmetsän puolelle ja bongasin rinteestä hirvien herkuttelupaikan. Meidän taimet oli syöty melkein järjestyksessä! Sinne meni komeat ja uudet männyt!! 

      Peijakkaat!

Näistä tulee sitten niitä turilasmäntyjä, missä on sutturoita vaan oksien paikalla!

Naapurin isäntä sanoikin muutama viikko sitten, että täällä liikkuu aika isojakin hirvilaumoja. Kuuden tai kahdeksan laumoissa, joten eipä tuollainen taimikko kauaa katsele, jos semmoinen määrä nälkäisiä suita sattuu paikalle. 

     Kiukutus!

     Toinen kiukutus löytyi pihamaalta - tosin pienen naurun kera.

    Naapurista päin jolkotteli mustavalkea kissa ja kun kysyin siltä, että mihin päin olisi matka niin se vilkaisi minua kuin suurta harmia ja nakkeli niskaansa ja veti luitaan meidän vinttiin. MEIDÄN VINTTIIN!! Ja se meni sinne kuin kotiinsa. Jos kissakurnauskis olisi osannut puhua, se oli olisi varmasti todennut kylmästi: "Mitäs siinä kyyläät!"

Iltasella, kun olin aikeissa mennä laittamaan saunaa lämmite huomasin liikettä meidän marjapuskien luona. Ensin näin pari pupua, jotka juoksivat pensaiden ympärillä ja ajoivat toisiaan takaa, sitten näin kolmannen ja kohta niitä juoksi neljä toistensa kimpussa! Taisi olla vähän jo kevättä rinnassa ♥ mutta osasivat kyllä tapellakin!

      Mietin vain, että jos niitä nyt on jo neljä niin mitenhän kauan minun kasvimaani säilyy...?!

      Rouskis! Mum-mums!

Neljäs on jossain piilossa...

 

Tänään en käynyt lenkillä vaan yritin vähän saada jalkoja kuntoon. Oikean puolen lonkankoukistaja on EDELLEEN harmina, vaikka yritän vääntää ja kääntää ja venytellä ja rullailla. Nyt se kiristää jostain semmoisesta paikasta, mitä en löydä... Huomasin, että minulle oli taas kamalan vaikea jättää juoksu välistä, joten se on merkkinä yleensä siitä että silloin se juuri pitää jättää välistä. Juoksin tällä viikolla jo 3 kertaa, joten tämänpäiväinen olisi ollut muutenkin ns. ylimääräinen treeni, mutta jos jalat olisivat olleet kunnossa niin varmasti olisi tuntunut ihan hyvältä neljäskin juoksupäivä.

         Nyt vaan jalat pitää saada vetristymään ja ongelmat pois että voi ruveta nauttimaan kesäjuoksenteluista ♥

         Eilen oli ne hautajaisetkin.

        Surullista taas ja olin koko eilisillan ihan sippi. Henkinen kuormitus on joskus pahempaa kuin fyysinen rasitus. Ja kun kävi vielä sellainen pieni kamera-katastrofi, että minun kamera ei ollut ottanut kuin 50 kuvaa niin meinasi jäädä kuvat antamatta. Onneksi isällä oli back-up-kamera eli otti sieltä puolelta, missä minä en ollut ja sitten vähän muutenkin ylimääräisiä kuvia. Sain ihan mukavasti päälle 100 kuvan nivaskan sitten loppujen lopuksi hautajaisista, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Kyllä säikäytti, kun muistotilaisuudessa katsoin, että suurin osa kuvista puuttuu. Tai kaikki kuvat oli kortilla, mutta se ilmoitti, että ne ovat PCD tiedostoja ja varmaankin vielä kaikenlisäksi vioittuneita...

        Oli miten oli. Hyvä kun sekin keikka on nyt heitetty ja kuvat otettu. 

       Vastuullisia hommia, kun varta vasten oikein pyydetään kuvaamaan ja luotetaan siihen että kuvia myös saadaan.

        Viikonloppu teki hyvää ja varsinkin tämä päivä oli ihana ♥ Pelkkää rentoutumista ja hyvää oloa. Latasin akkuja oikein kunnolla!

         Toivottavasti ensi viikko ei nyt heittäydy takatalveksi...

Ansaittu viikonloppu edessä ♥

Tänään oli kuin olisi elänyt kuussa!
       Aamulla oli niin kylmä, että haravoitiin Aikun kanssa toppatakin päällä ja silti näpit kohmettuivat hanskojen sisällä. Iltapäivästä oli taas niin lämmin, että piti vaihtaa takkia ja vaatetusta kolmeen kertaan! Varjon ja auringon välissä oli monta astetta, vain kuukivet puuttuivat!
       Kiky-sopimus tuli meille todelliseksi perjantai-iltapäivään, johon on ympätty ylimääräinen puoli tuntia. Virallisesti se pitäisi olla kai kehoa tai mieltä kehittävää toimintaa, mutta kyllä se meillä taitaa mennä ihan vaan työn ääressä. Sitä nimittäin riittää! Itse en van henkilökohtaisesti tykkää siitä, että se laitettiin perjantaihin, kun meillä olisi lyhennyspäivä ja päästäisiin vähän aikaisemmin. Nyt perjantaista tuli pidennyspäivä ja päivä tuntuu pitkältä, vaikka ei ole kyse kuin puolesta tunnista. Mikä muu päivä hyvänsä olisi minulle kelvannut, mutta nyt ne pilasivat minulta perjantain!
         En tykkää.
         Meillä on huomenna hautajaiset ja kävin ostamassa ison valkean ruusun sinne - tai tilaamassa. Sehän tulee suoraan siunaustilaisuuteen, olisin varmasti muussa tapauksessa tappanut sen oitis. Kävin samalla reissulla kuluttamassa kirjakaupassa lahjakorttini ja olipas mukavaa taas kuljeksia hyllyjen välissä ja ihastella kevään uutuuksia ja etsiä löytöjä.
         Kaikki myyjät jo minut tuntevatkin ja suosittelevat minunmakuisia kirjojakin innoissaan. Tänään mukaan tarttui kolme kirjaa:

Enni Mustosen uusin Ruokarouvan tytär oli ihan pakko-ostos, sillä semmoista fania ei kirjailijalta löydy toista kuin mitä minä olen! Rehellisesti sanottuna kirjoitan itse juurikin Enni Mustosen kirjojen takia ♥
      Lori Nelson Spielmanin uusin Kymmenen unelmaani oli myyjien ehdoton suosikki. Minulle myynyt kirjakauppias sanoi, että oli päässyt kymmenen sivua kun jo itki! Naurahdin, että minunhan pitääkin sitten mennä nessu-ostoksille kunhan kirjakaupasta pääsen. Ostin suosittelujen perusteella, katsotaan mihin ne minut vievät.
     Ja Maaret Kallion Lujasti lempeä. Tätä kirjaa en kai voi hehkuttaa liikaa ♥ On jo nyt auttanut minua sekavuudesta selvyyteen! Ja nyt tämä opus on ihan ikiomana, vaikka kauppiaan pitikin vähän tehdä salapoliisityötä, että kirja kaupan hyllyltä löytyi. Onneksi löytyi!

Äiti ja isä olivat olleet koko komean ja lämpöisen päivän puusavotassa ja torpan siivousta ei ollut kukaan edes harkinnut. Kun olin saanut ruokaa vatsaan, käynyt kurkkaamassa kesärenkaiden kunnon ja vienyt muutaman kuvan naapuriin, tartuin imuriin ja siivosin talon siihen kuntoon, että on mukava tulla huomenna hautajaisista siistiin taloon.
       Kun torppa oli siisti ja sielukin imuroitu, niin lähdin purkamaan työviikkoa lenkkipolulle. Tällä kertaa laitoin kenkiin ihan tavalliset pohjalliset ja jalat olivat jälleen ihan hämmennyksissään, kun välillä on tukea ja välillä ei. Jalat eivät kyllä kipeytyneet lonkankoukistajista ja juoksukin sujuin "kuin ennen vanhaan" mutta tulipa mieleen juostessa, että mitähän minun virheellinen jalan asento tekee rangalle jos jaat reagoivat muutoksiin näin? Juoksenko niin vinossa, että korjaavat pohjalliset tekevät jalat kipeiksi ja normi pohjallisetkin aiheuttavat niiden jälkeen kipuja... Merkillistä.
         Oli kuitenkin IHAN LIIKAA päällä. Oli kamalan kuuma juosta ja hiki valui selkää pitkin. Ehkä olisi aika luopua piposta ja lämpökerraston paidasta (paitsi, että ensi viikoksi on luvattu melkein lunta...)

Lenkin jälkeinen tankkaus sujui ilta-auringon paisteessa ja Sport-lehden parissa. Minun oma hetki ♥ Talo oli hiljainen ja porukat olivat jo lähteneet kaupunkiin valmistautumaan huomisiin hautajaisiin ja minä sain nautiskella lenkin jälkeen olostani ihan yksin. Imin taas lehdestä itseeni ideoita ja motivaatiota ja vinkkejä. Ostin lehden ihan tätä hetkeä varten, kun pääsee lenkin jälkeen vähän rauhoittumaan. Olen alkanut oppia miten tärkeää ne pienetkin rauhoittumiset ovat sielun hyvinvoinnille ♥
        Juteltiin Miehenmurun kanssa puhelimessa ja tuli ihan paha mieli, kun Mies sanoi, että niiden työmaaporukassa vallitsee jonkinasteinen välien puuttuminen. Ei vaan ole iloa ja riemua siinä välissä, vain sekavuutta ja epätietoisuutta.
        Harmitti.
        Ja toisaalta olin tyytyväinen omaan tilanteeseeni, kun saan olla oman työni herra. Meillä on upea tiimi ja työt luistavat erinomaisesti. Tietysti välillä tulee semmoisiakin hetkiä, ettei tunnu mistään tulevan mitään, mutta siinä vaiheessa pitää pysähtyä ja aloittaa homma vähän toisesta kulmasta..
        Iltainen puhelu oli oikeastaan taas työmaan kuulumisia vaikka yritinkin välillä kysellä muusta ja Juniorin koulusta. Työmaa ei vain ole ihan parhaimpia puheenaiheita iltasella, varsinkin kun Miehenmurri ei nuku nytkään mitenkään hyvin...
       Ikävä vain oli kova koko puhelun ajan. Oli mukava kuunnella Miehen ääntä, vaikka puhuttiinkin niin epäkiitollisesta aiheesta kun työ, mutta oli kiva kuulla toisen ääntä. Nähtiin tiistaina ehkä jotain kaksi minuuttia ja muuten ei tällä viikolla olla nähty... Ikävä ihan kaikkea ♥
        Pitä vielä viedä juoksuvarusteet ulos kuivumaan ja raikastumaan...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
343. juoksupäivä (123 vko)
- 2150.9 km
- 6.8 km metsätielenkki (34 min)
- tavalliset pohjalliset
- juoksua vähän jännitti kun juoksin pitkästä aikaa tavallisilla pohjallisilla, mutta juoksu tuntui kyllä enemmän vanhan ajan juoksulta. 
- jalat hämmentyivät jälleen muutoksesta ja tuli vähän kipeäksi sekä pohkeen sivu että hieman lonkankoukistaja, mutta ei samalla tavalla kuin FB pohjallisten kanssa
- hengitys ok
- ryhti pysyi ja kesti ja vatsalihakset pysyivät tiukkkana korsettina. Pitäisi saada voimaa ja vahvuutt sille alueelle!
- askellus oli enemmän omaa nyt kun sai juosta ihan niin kuin olen kaksi vuotta juossut
- mukava juoksu
- +18 joten ihan sika kuuma tuli! Ihan liikaa päällä!
- teki päälle tosi hyvää!

Kukkapenkki ja kevätillan haikea kauneus

En ole parhaimmillani aikaisina aamuina, mutta rakastan aikaisissa aamuissa sitä hiljaista tunnelmaa, joka hehkuu joka puolella. Varsinkin aurinkoisina aamuina, kun aurinko on jo kivunnut vähän metsän reunan yläpuolelle ja luo kapeita säteitä ympärilleen ♥
      Kevätaamu purkkii ja säilöön.
      Töissä ajettiin tänään nurmea tai siis pikemminkin ajettiin roskia. Vedettiin leikkurilla niitä alueita, joihin ei haravointitalkoolaiset mene tai ehdi mennä, ja kylläpäs tuli siistiä! Ja kylläpäs pöllysi kuiva maa! Olimme Aikun kanssa molemmat kuin pölyhuiskia, sen kun pöly pölähteli kun käveltiin tauoille. Iholla oli puuterimainen kerros rehellistä kevätpölyä ja naururypyt hohtivat vain valkoisina silmäkulmissa. Voisi kai sanoa, että oli pölyä silmäkulmassa pilkkeen sijaan!
        Päivä meni nopeasti, kun sain rullata koko puolen vuoden odotuksen jälkeen taas leikkureilla ♥ Ihanuutta! Kokeiltiin leikkurin perään laitettavaa swiperia eli harjakonetta ja ennakkoaavistuksen vastaisesti sehän toimi hyvin. Ristin sen Sniperiksi.

Kotona piti vähän potkia itseään liikkelle, kun olisi niin mieluusti kroppa vähän jäänyt takan edus matolle makaamaan, mutta minulla oli muutama projekti pihalla kesken, joten makoiluun ei ollut nyt aikaa. Käänsin loput Paraatipenkin kukkapenkistä valmiiksi ja nyt ei tarvitse kuin vähän tuoda uutta multaa ja sitten istuttaa kasvit, kunhan nyt ensin vähän lämpenisi. Ei kehtaa kylmiin keliin istuttaa...
      Penkistä tuli siisti ja en malta odottaa näkeväni sitä kukkien kera ♥
      Siirtoistutin myös pensasmustikkani, jotka ovat kohta 13 vuotta kituneet ja kituneet. Nyt ne varmasti kuolevat, kun istutin ne uudelleen ja uuteen paikkaan, mutta sellaista tämä puutarhurin työ on. Joskus on tehtävä vaikeita ratkaisuja, jotka voivat maksaa kasvi-ystävän elämän.

Löydätkö mustikkapensaat kuvasta?

Lämmitin saunaa samalla kun puuhastelin +15 asteen lämmössä. Ihanaa! Jotenkin en jaksa ajatella sitä, että viikonloppu tuo taas kylmää ja koleaa keli meille. Näihin ehti jo niin tottua.
      Saunassa istuin taas kunnolla ja lämmittelin jäseniä, jotka selvästikin ovat vähän finaalissa viikon aherruksista. Paikat ovat kipeät tai jumissa tai molempia yhtä aikaa ja minä yritän niitä aukoa ja hieroa ja rullailla parhaan taitoni mukaan.
      Saunassa tuli ikävä taas Miehenmurriakin ♥ Nyt kun on töissä niin kaipaa entisestään semmoista halailua ja hellyyttä ja kainaloa. Kai se johtuu siitä, että tuntee itsensä työmaalla vähän samanlaiseksi kuin avoimella arolla oleva kauris, jota leijonalauma vaanii. Työmaalla olen aika yksin, vaikka oma  porukka onkin se paras ♥ Vastuu ja vapaus ovat joskus yksinäisiä asioita. Halit olisivat tulleet tarpeeseen tänäänkin kun istuksin saunan pukuhuoneen puolella ja ensimmäiset itikat pyrkivät syömään reisiä.
       Ikävä omaa sydämen puolikasta ♥♥

Vein eilen juoksunutut ulos kuivumaan, kun ajattelin, että jos vaikka vähän raikastuisivat. Tänään vaan huomasin, kun lompsin pihamaalla emännän siroin askelin, että oikeastaan talo siirtyy kevääseen ja kesään vasta silloin kun pyykit tuodaan ulos kuivumaan...
       Tässä torpassa on sitten kesä tullut. Enää puuttuu ne pääskyset.

Töissä kädet, kotona sydän ♥

Todella kaunis päivä tänäänkin ja tuntuu kamalalta kun joka kanava toitottaa, että "nauttikaa nyt, ensi viikko vie meidät kylmään toukokuuhun kuin pikajuna Uralille!". Juuri kun on alkanut toivo herätä siitä, että kesä voisi vihdoin saavuttaa Pohjolankin havumetsävyöhykkeen...
      Tämän takia suomalaiset kai ovat niin sitkeää väkeä: jos mahdollisuudet ovat kylmä tai lämmin, niin suomalaiset saavat kylmän tai jos vaihtoehtoina on selviäminen ja hengailu, niin suomalaise joutuvat selviytymään! Sitkeydellä on oppikäyränsä - ja hintansa!
       Aamu oli kaunis, mutta peuroja ei näkynyt. Oikeastaan lintuja lukuunottamatta piha oli varsin autio eläimistä. Taisi olla kylmä yö tai sitten vain liian aikainen aamu. Minäkin heräsin kellon herätykseen vähän sillä mielellä, että "ai, siis sinne pitää mennä joka aamu...", heh...
       Tänään siivottiin talven aikana haudattujen hautoja, jotka olivat rehellisesti sanottuna kamalan näköisiä, kun routa oli sulanut ja milloin mikäkin kulma oli vajonnut tai syntynyt onkalo tai ties mitä, ja ylimääräiset hiekat olivat levinneet kuin autiomaan räjäytyksen jälkeen. Hommaa siis riitti, mutta tultiin siihen tulokseen, että mieluummin näin päin kuin se, että töitä pitäisi keksiä! Onneksi töiden loppumisesta ei ole pelkoa ihan heti, kun katsoi ympärilleen... Lääniä riittää Texasin osavaltion verran!

Oma koti ♥

Oli mukava tulla kotiin ♥
      Työ antaa tietyn rytmin päivään, mutta olen onnistunut siinä, mitä päätin tänä keväänä olla. Työssä työmaalla, mutta sielun ja sydämen kanssa omalla pihalla. Onneksi työmatkaa on puolisen tuntia, joten sen ajan kulutan siihen, että orientoidun kotoa töihin ja töistä kotiin, ja se toimii. Pystyn jättämään työmaan työt ja ajatukset syrjään ja kotona olen vain kotona ♥
      Nautin siitä olosta äärettömästi, kun muistan hyvin ne edelliset 10 kesää kun mietin kotonakin vielä mennyttä työpäivää ja suunnittelin seuraavaa enkä oikein ollut kotona läsnä ollenkaan. Se tapa poltti minut loppuun ja viime syksynä päätin, että ei enää! Nyt teen kotona omia hommia nauttien niistä koko kropan voimin ja se antaa lisää virtaa jo itsessään ♥
       Tuntuu hyvältä, että pystyn kehittymään ja erityisesti säätelemään omaa eloani paremmaksi. Ainakin mielen kannalta tämä on vapauttavaa ja henkisesti jaksan paremmin kun en roiku työssä kiinni jatkuvasti. Ehkä itsetutkiskelu ei ole ihan hukkaan mennyt...

Kesäkurpitsan ja avomaakurkun vuoro siirtyä siemenpussista multaan...

Kokeilut jatkuvat...

Ruuan jälkeen lähdin vähän kylvöhommiin. Toukokuun kylvöksissä oli vuorossa avomaakurkku ja kesäkurpitsa. Avomaakurkkua kokeilen ensimmäistä kertaa taimettaa, kun muina vuosina ollaan laitettu se siemenistä maahan. Halusin kokeilla, että saanko siemenet itämään ja jos saan ne taimeksi asti, elääkö ne satoon asti. Innosta puhkuen taas upottelin kamalan määrän siemeniä multaan eli olen pulassa jo kaikki siemenet itävät!
       Kohta täältä saa sitten ylimääräisiä kurkun taimia, eh.
       Ei, kun oikeasti odotan kovasti saanko kokeilulle tulosta...
       Toivottavasti vaan tulisi sitten kylmän toukokuun jälkeen sen verran lämmintä, että saisin mahdolliset taimet maahan. Harmittaa jo valmiiksi, jos koko tuleva toukokuu on pakkasrajaa hipoilevaa...
        En ala...

Vanha polvi oli istunut päivän aurinkoisella niityllä ja halkonut puita pienellä klapikoneella. Aika komeaa puuta saavat aikaiseksi ja suhteellisen paljon! Kyllä kelpaa lämmittää noilla puilla taas tupaa talven myräköissä ♥
       Ja arvatkaa mitä?
        Ruoho vihertää jo vähän!
       Bongasin tänään jo talon kulmista vihertävää ja Älyttömyyden Pelto vihertää jo kauttaaltaan. Kohta pääsee ajamaan nurmikkoa ♥

Kävin tänään juoksemassa ja oli ensimmäinen lenkki töiden alun jälkeen. Täytyy sanoa, että vaikka kuulostaa aikamoiselta, että 8 tunnin ulkotyön ja ruumiillisen työn jälkeen lähtee iltasella juoksemaan, niin oikeasti se teki ainoastaan hyvää.
         Käytin puoli tuntia jalkojen huoltoon ennen lenkkiä, sillä jalkalihakset ovat menneet hämilleen äkillisestä työkuormasta ja tuntui hyvältä rullailla ja venytellä ja vähän availla lihaksia. Takareidet jumittaa edelleen aika pahasti ja eilinen kyykkiminen ei auttanut asiassa.
        Juoksu kuitenkin sujui hyvin.
        Lonkankoukistajakaan ei jaksanut enää vängätä vastaan ja oikeastaan tuntui varsin ihmeelliseltä, että jalat toimivat niinkin hyvin. Tiet olivat vähän pehmeitä ja niljakkaita, mutta keli oli ihana. Aurinkoinen ja tarpeeksi viileä ettei tullut ihan kamala hiki, mutta sopivan lämmin että sai juosta jo vähän keveämmässä vaatetuksessa.
        Loppumatkasta oikean jalan pohje vielä yritti vähän änkätä jotain, mutta onneksi jalat alkavat tottua uusien pohjallisten askellusmalliin ja kun sitkeästi maltan "ajaa" pohjallisia sisään vähän lyhyemmillä lenkeillä niin en saa lihaksia ihan jumiin.
       Lenkki teki hyvää ja puhdisti jälleen nuppia selvästi ♥
      Rakastan tätä lajia ♥

Kasvimaa odottaa... Kohta pääsen möyhimään.

Miehenmurrin kanssa puhuttiin taas iltasella kuulumisia ja selvästi huomaan, että nyt kun minäkin olen taas työmaan arjessa, puhutaan liikaa työstä. Minusta on tärkeää, että puhutaan, mutta kun työ on kamalan huono aihe...
        Ikävä. Eilen nähtiin vilaukselta ja tuntui hassulta taas tehdä Miehenmörrin kanssa töitä yhdessä, vaikka virallisesti ei samalla hautausmaalla ollakaan hommissa. Vaikka virallista työminää ei taida ollakaan, niin silti meillä on se oma "rooli" työmaalla, joka tekee asetelmasta vähän erilaisen kuin mitä ollaan kun ollaan yhdessä. Luonnollisesti.
         Tänä iltana kuitenkin olisi niin kovasti halituttanut ja oli ikävä kainaloon ♥
         Onneksi minulla on semmoinen mies ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
342. juoksupäivä (123 vko alkaa)
- 2144.1 km
- 6km kylälenkki mini (32 min)
- FB+ Winflow-kengät
- juoksu tuntui paremmalta ja oikeastaan aika hyvältä kaikin puolin
- loppumatkasta oikea pohje ärhenteli, mutta ei tullut sen enempää kipeäksi, varmaan vielä pohjalliset vähän aiheuttaa kipuja
- hengitys rauhoittui parin kilsan jälkeen, vähän väsähdin ylämäissä. Kintut vetivät hapoille...
- ryhti pysyi suhteellisen hyvänä ja askelluskin oli parempaa, kun lonkankoukistajaan ei enää koskenut. Hurraa!
- Keli oli vallan mainio, aurinko paistoi ja lämpötila taisi olla +13 luokkaa, ihanaa!
- mukava juoksu taas pitkästä aikaa, sitkeys pallkitaan tässä lajissa!

Ensimmäinen työpäivä ja peurat pihaa valtaamassa!

Kello soi viideltä ja minä ihmettelen, että mikä ääni se oli... Työarkeen tottuminen vie aikansa.
       Aamu oli kaunis, jotenkin semmoinen pastellinsävyinen ja pakkasyön jäljiltä vaalean kirkas. Istuksin aamupalalla haukotellen, kun huomasin liikettä meidän metsän reunassa. Ensin erotin vain yhden peuran ja sitten kun se pomppasi aidan yli erotin toisen ja kolmannenkin ♥
       Hain kameran äkkiä ja napsin peltovieraista kuvia melkein sarjatulella. Olipas kauniita otuksia nämäkin, vaikka en minä silti näitä huolisi kasvimaan reunaan herkuttelemaan. Kävelkööt nyt vaan pihamaalla mutta kasvimaan jälkeen saavat kyllä etsiä ruokansa muualta!

Ikkunan alla kökötti Jimbo-pupukin, joka on jo aika tuttu vieras tämän pihamaan ympäristössä. Suru puserossa ajattelin aamusella, että nurkissa ei enää tuoksu sitten yhtään meidän koira, kun kaikki lähitienoon eläimet pitävät meidän pihaa kokoontumispaikkana.
        Tulee mieleen lapsuuteni lasten sarja Kaukametsän pakolaiset...

 Työpäivästä ei ainakaan puuttunut työtä, vaikka ei hautausmaa niin pahalta näyttänyt kuin mihin olin varautunut. Ei se millään lailla siisti ollut, mutta kyllä siitä selviää - ennemmin tai myöhemmin.
      Aikku oli innoissaan. Sen näki ja aisti, että se oli todellakin odottanut, että pääsee töihin. Minulla oli koko ajan vähän semmoinen ristiriita tilanne päällä. Suurimman muutoksen huomasin omassa suhtautumisessa sen suhteen, että kun meinasin alkaa harmitella jotain tekemätöntä työtä, ajattelin heti ettei tontti ole oma piha, joten sen ehtii tehdä siinä ajassa mitä työmaalla olen tai sitten ei ehdi. En todella aio tänä kesänä kiskoa itseäni punaiselle heti ensimmäisen kuukauden aikana, vaan oikeasti tehdä töitä fiksusti.
       Kerättiin kanervia ja havuja haudoilta ja jotkut olivat vielä aika jäässä. Ei yllättänyt, mutta onneksi saatiin suurin osa kuitenkin irti. Ei jäänyt kiinni kuin murto-osa! Ja saatiin melkein koko hautausmaa käytyä läpi, huomiselle jäi vain pieni kulmaus putsaamatta. Avuksi oli kyllä iso, mönkijän perään tarkoitettu kärri jota ruohonleikkuri veti kiitettävän hyvin. Saatiin paljon yhteen kuormaan eikä aikaa mennyt kärrien tyhjennykseen.
        Huomasin vaan jälleen kerran sen, että seurakunnalla jos sattuu olemaan lempeä ja kiltti, niin naulataan heti seinään ja poljetaan maton alle ja hierretään pieneksi muruksi. Se että on toisille kiva on siinä firmassa rikoksista pahin! Sen verran olen kuitenkin lukemaani sisäistänyt, että jos ei voi olla oma itsensä ei tiedä kuka on, joten olen se joka olen ja jos joku ei voi hyvin minun lähelläni tai minun kanssani niin olkoon jossain muualla! Minulla on semmoisia ihmisiä elämässäni, jotka arvostavat ja rakastavat minua minuna, se riittää. Työkaverit saavat ajatella minusta mitä haluavat. Alkuun tuntui pahalta, että ihmiset osaavat olla julmiakin, mutta nyt en enää välitä sellaisista ihmisistä tai niiden mielipiteistä, jotka ovat minulle samantekeviä. Minulla on ihana mies, mukava perhe, elämä täynnä. ♥
     Työ on työ. Minun elämäni on ihan jossain muualla ♥ Tällä hetkellä toivoisin, että se olisi Miehenmurrikan kainalossa, mutta pitänee tyytyä rutistelemaan tyynyä...

Kasper ja Jesper ja Joonatan

Äiti sanoi heti, kun tuli töistä kotiin, että ainakin olin saanut päivän aikana väriä naamaan! Pölyäkin, kyllä, mutta päivetystäkin. Pipo ei suojaa kasvoja yhtään ja lippistä pidin vain iltapäivästä, joten kyllähän se aurinko ehti varmasti tarttua... Kroppa oli kuin suurenkin sporttisuorituksen jälkeen ja lihakset vähän hämillään äkkiseltään tehdystä 8 tunnin rupeamasta kyykkyyn-ylös-kyykkyyn treenistä... Kaksi viikkoa menee, että kroppa tottuu työhön ja rasitukseen. Juuri tältä ensimmäinen päivä kuuluu tuntuakin!
      Iltasella istuin saunassa ja vain olin.
      Ihmettelin itsekin siinä saunassa ollessa, miten vähän oikeasti ajattelin työmaan asioita kun sieltä lähdin. Toivottavasti onnistuisin jättämään työn työksi tänä vuonna. Ainakin sitä on yritetty harjoitella.
      Uni koputtelee jo olkapäähän.
      Taidan käydä maate niin pääsen katsomaan, mitkä eläimet valtaavat pihani huomisaamuna...

Kesän ensimmäinen päivä ♥

Ensimmäinen toukokuun päivä ♥ 
     Ja lämmintä pukkaa! Oli ihana herätä aamuun, joka oli aurinkoinen ja lämmin. Miehenmurri haki aamulla lehden laatikosta ja sanoi, että siellä ihan tuntuu jo kesältä. Emäntä juoksi melkein puolipukeissa rappusille kesän ensimmäistä päivää fiilistelemään, mutta ihan vielä en vaihtanut pitkiksiä pätkiksiin. Shortsikelit vielä antaa odottaa itseään!
     Hymy ulottui tällä emännällä korvasta korvaan ja pelkästään ja ihan vain auringon ja lämmön vaikutuksesta. En tiedä tapahtuiko minussa lämpölaajenemista muualla, mutta sielussa ja sydämessä ainakin! ♥
      Käytiin Miehenmurun kanssa rannalla katsomassa oliko järvi jo vapaa jäävaipastaan ja olihan se! Ette arvaa miten miellyttävää oli nähdä sininen järvi kaiken sen valkean jääpeitteen jälkeen, jota olen kohta puoli vuotta toljottanut rannalla käydessäni. Nyt vesi velloi vapaana, sinisenä ja hyisen kylmänä.

 Tuuli oli aika kova ja kylmäkin pohjoisrannalla, mutta kun päästiin niemen toiselle puolelle tuuli puhalteli jo lempeämmin. Ei voi kuitenkaan vielä puhua mistään keskikesän lämpöisestä puhurista, mutta jotain sinne päin jo! 
      Miehenmurriin taisi iskeä keväinen venekuume ♥ Katsottiin miten yksi isäntä souti rantajäistä selvemmille vesille ja veti moottorin käyntiin. Ymmärrän kyllä venekaipuun niissä tyypeissä, jotka ovat siihen hurahtaneet. Oma vapautensa ja rauha siinäkin puuhassa. Ja hetihän suomalaiset vesille menee, kunhan jäihin sellainen railo tulee, että siitä veneellä pääsee! Katsotaan nyt olenko kohta kalamiehen tai pikemminkin venemiehen emäntä ♥ 

 Tämä oli meidän ensimmäinen virallinen vappu yhdessä, kun viime vuonna tähän aikaan taisin kertoilla vasta porukoille meidän yhteiselosta. Ja nyt tänä vuonna käytiin äidin ja isän luona vappulounaalla - pikkusiskon kera, joka oli tullut vappulomalle Helsingistä. Vuodessa ehtii tapahtua aika paljon ja olen niin onnellinen siitä, että Miehenmurusta on tulossa tai jo tullut hyvä osa meidän jengiä ♥
         Muuten meidän vappu meni kyllä rauhallisesti. Ei käyty missään sen ihmeemmin enkä edes etsinyt omaa valkolakkiani kaapin kätköistä, että olisin tuulettanut sitä vappuriennoissa. Mukava vappu kuitenkin ihan näinkin, oman murun kanssa ♥ Olen joskus miettinyt, että milloinhan Miehenmörri sanoo, että voitaisiin kaivautua täältä maaseudun erakkopesästä ihmisten ilmoille, sillä melkolailla minä hautaan meidät aina tänne omiin nurkkiin. 
        Olen kotihiiri, olen aina ollut, ja taidan tehdä isäntä-hiirestä myös sellaisen! 

Lokki Joonatan yritti vielä harrastaa jäällä kävelyä, mutta kyllä upposi senkin jalka jo sohjosta läpi. Varokaa heikkoja jäitä!

 Kävin iltasella lenkillä ja vähän vielä edelleen oikea lonkankoukistaja koukistelee minua vastaan! En tiedä johtuuko tämä nyt siitä, että FB-pohjalliset korjaa asentoani paremmaksi ja väärään asentoon tottuneet lihakset pullikoivat vähän nyt vastaan vai olenko saanut tällä yhdellä ja samalla harjoittelulla nivuseni jumiin ihan kunnolla. Kovasti olen hieronut ja rullaillut ja venytellyt, mutta katsotaan nyt. Kahdessa viikossa pitäisi olla lihakset jo paremmin tottuneet.
     Eli iltaisesta juoksulenkistä ei nyt kamalasti tullut mitään vaikka 5km matkan sainkin aikaiseksi. Vähän semmoista tipsutteluahan se oli. Ei oikein kunnon juoksua ja sekin jo osaltaan laittaa lihakset juntturaan... Olen siis oravana oravan pyörässä!
      Nice!

 Huomenna olisi työaamu ja kello soittaa 5 maissa... Nukuin tänään niin pitkään ettei vielä nukuta, mutta kyllä voin aika varmasti sanoa, että aamulla nukuttaa!
      En oikein vieläkään tiedä mitä pitäisi huomisesta työpäivästä ajatella, mutta jospa ne ajatukset tulisivat sitten viimeistään huomenna tai viimeistään työpäivän jälkeen... On jotenkin vähän ristiriitainen olo koko homman suhteen. Toisaalta se raivaaja-puoli minussa oikein odottaa, että pääsee tekemään kaaoksesta kaunista, mutta sitten se toinen puoli ei odota niin kovin sitä järjettömyyttä mikä työmaalla vallitsee ihan jok'ikinen vuosi. Jännityksellä odotan sitä, miten hyvin minun uusi mielentilani tehoaa tämän kesän suhteen työhön ja elämään. Olen vakaasti päättänyt, ettei työmaa enää ime minusta mehuja samalla tavalla kuin muina vuosina vaan säästän mehutipat johonkin ihan muuhun - kuten omaan pihaan ja kasvimaahan ja omaan elämääni!
      Hiphei!

  P.S. Käveltiin tänään biitsillä ja piirtelin lämpöiseen hiekkaan jo jalanjälkiäkin. Tuli ihan kamala tarve päästä uimaan, heittämään talviturkki, polskimaan ja loiskimaan ♥ Sormista jo heitin talviturkin kämmeniä myöten, eli muuten olen vielä karvainen, mutta kämmenet ovat karva-vapaat! Miehenmurrikkaa rupesi heti yskittämään enemmän kun puhuin uimaan menosta ♥ Mokoma sekin!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
341. juoksupäivä (122vko vaikka uusi jo alkoikin)
- 2138.1 km
- 5km metsätien minilenkki (33min)
- FB-pohjalliset ja Pegasus-kengät: edelleen lonkankoukistajassa jotain häikkää, kun ei kunnon askelta saanut otetuksi
- koko juoksu meni vähän puihin, mutta jonkinmoista askellusta kuitenkin 
- hengitys ok, mutta jos juoksee kuin siiseli niin ei voi kamalasti hengästyäkään
- askellus surkeaa kun tuntui ettei oikea jalka tehnyt mitään!
- ryhtikin mitä sattuu, pitää vähän nyt katsoa jos välillä juoksisi ilman pohjallisia...
- +15 muka lämpömittarin mukaan, en usko! Vähän kylmä tuuli, muuten aurinkoisen keväinen ilta