Joulu meni, yskä jäi...

Olo on nyt vähän kuin tällä linttaan palaneella kynttilällä.
      Yskä jatkuu nyt jo kahdeksatta päivää ja yskälihakset ovat kipeänä ja äänihuulet raadeltuina. Aika sitkeää sorttia taas tämä(kin) yskä...
       Joulu meni ihan pipariksi - eikä mitenkään joulupiparimaisella tavalla! Olin toki vanhempieni luona, missä olivat siskotkin perheineen, mutta olotila on kurja. Fyysisesti sekä henkisesti. Jo ajomatkalla kun ajelin kotoa kaupunkiin itkeskelin joulumusiikille tai jollekin tämän tästä. Jotain harmitusta ja väsymystä se kai oli.
       Lasten kanssa aukaistiin paketit jo iltapäivästä, kun saivat sitten paremmin aikaa leikkiä. En saanut paketin pakettia, koska isot ihmiset eivät niitä enää meillä saa. Minä olin laittanut sisarille ja sisaren miehille, sekä pienille naperoille paketit tästä säännöstä poiketen. Vasta sitten kun pariskunnat eli siskot miehineen rupesivat antamaan toisilleen paketteja ja viettämään yhteistä joulua, minulla tuli taas tippa linssiin. Ei auttanut, kun pikkusisko kysyi, että ehdittiinkö me Miehenmurrikan kanssa jo lahjat vaihtamaan.
        Itkuksi meni.
        Aattoiltana.
        Lopun aikaa yritin vain selviytyä ja koko ajan olisi tehnyt mieli vain mennä kotiin, peiton alle ja juomaan jotain lämmintä. Ei olisi tarvinnut yrittää puhua tällä kamalalla äänellä yhtään mitään eikä leikkiä, että on ihan ok että talossa oli kolmen perheen aikataulut päällekäin!
        Kymmenen jälkeen illalla olin sitten kotona, oman kuusen alla ja glögimuki kädessä ♥ Muiden mielestä tuntui pahalta, että vietin aattoillan yksin, mutta kun oli vähän lämpöä, kamala yskä ja muutenkin kurja olo siitä, ettei saatu viettää aattoa Miehenmurrikan kanssa kahdestaan, niin yksin oleminen oli paras ratkaisu siihen oloon ♥
       Muut joulun päivät menivätkin lepotilassa.
       En tehnyt muuta kuin lojuin vaakatasossa elokuvia ja sarjoja katsellen sekä söin valmista jouluruokaa. Mikä onni, että sitä tuli tehtyä niin paljon! Ei ole tällä viikolla tarvinnut stressata ruuan kanssa ainakaan!

Tänään sitten oli jo sen verran "voimakkaampi" olo, että kävin työntämässä traktorin kanssa vähän lumia. Sitä oli joulun pyhinä tullutkin melkein 20cm ja raskasta lunta vielä. Nyt on piha taas hetken siisti.
      Yskä hakkoittaa taas kylkikaarta niin, että pelkään tosissani, että se erään kesän kylkilihaksen revähtymä tulee vielä piinaamaan tähän päälle, jos en saa yskää talttumaan. Limaa riittää joka puolelle, niin keuhkoihin kuin ylähengitysteihinkin enkä edes tajua, että miksi! Mistä sitä riittääkin!
      Tänään tein iltapalaksi jo vähän kevyempää ruokaa: vitamiinipommi-smoothien, johon ymppäsin kaikkia marjoja mitä pakasteesta vain löytyi. Punaisia ja mustia viinimarjoja, mansikoita, mustikoita ♥ Tulipas raikas ja melkein tuntui kuinka hyvät vitamiinit ja flavonoidit kipusivat elimistöön tekemään taikojaan!
        Ja kyllä muutenkin alkaa nämä jouluruuat tuntumaan viikon jälkeen jo aika raskaalta. Huomenna vielä syön ja sitten mietin mitä tekisin loppuviikoksi. Kinkku on melkein syöty, joten ihan heti ei lihaa tee mieli...
        Tekisi jo mieli treenailla.
        Juosta ja muuta.
        Nyt ei kuitenkaan ole ainakaan kahteen viikkoon asiaa millekään täyspitkälle tai täystehoiselle lenkille tämmöisen keuhkohulabaloon jälkeen. Varsinkin jos se uuden vuoden puolelle on luvannut kovempia pakkasia... Mutta kunhan nyt pääsisi edes jonkinmoiselle lenkille. Keho on ihan jumissä koko tästä makaamisesta ja levosta - mikä sinällään on tuntunut ihan hyvältä jos ei oteta huomioon syytä siihen lepoon (eli tätä yskää).
        Pitäisi kai ensi vuoden puolelle oikeasti vähän kiinnittää huomiota vastustuskykyyn yhä enemmän ja tällä kertaa sen unen kannalta ensin.
       Taidan aloittaa jo nyt eli taidan kömpiä nukkumaan tänään jo ENNEN keskiyötä, jos vaikka tästä alkaisi parempi unirytmi...
       Hyviä loppuvuoden rippeitä ruudun sille puolelle, mössykät! ♥