Siksi kai tänään olikin NIIN vaikea nousta ylös, hyvin nukutun yön jäljiltä. Molempien. Miehenmurrikka lähti töihin ja minun pitää kohta mennä koulun penkille taas istumaan ikuisuudeksi... siltä se ainakin tänään tuntuu!
Mitä vähäisemmäksi nämä koulutunnin käyvät, sitä väsyneempi olen.
Maa oli niin ankea eilen, kun kaikki se loskainen märkyys oli saanut pakkasten tullessa jääpeitteen itselleen. Jospa se vähän jaksaisi tehdä taas valkeaa maahan, mieli vähän piristyisi...
Olen varmaan entisessä elämässäni ollut karhu, sillä nyt tuntuu kuin voisi vain käpertyä johonkin lämpöiseen ja nukkua vähän aikaa. Ei ehkä koko talvea kuten nallet, ei ainakaan joulun yli, mutta vaikka sen jälkeen sitten.
Uunissa räiskyy tuli ja olen ollut muutenkin jo todella ahkera ottaen huomioon, että kello on vasta kahdeksan.. Taidan käydä hakemassa eväät kaupasta kouluun, en jaksa nyt ajatella yhtään sitä, mitä sitä söisi tai joisi tai ottaako mitä evästä. Ostan valmista.
Oli mukava keli muuten, pikku pakkanen, mutta kaikki tiet olivat jäisiä. Sitten eräs kylän rouva pysäytti minut, kun tervehdin häntä ja sanoi, että minunkin pitäisi hankkia samanlaiset nastat kenkiin kuin hänellä. Siinä esitelmässä meni sen verran aikaa, että melkein raapaisi kylmä kiinni.
Seisoin pitkän aikaa lämpimässä suihkussa lenkin jälkeen.
Sain jalat suhteellisen hyvään kuntoon, kun jaksoin rullailla ja availla kinttujen triggerpisteitä ja vannoin, etten päästä niitä enää semmoiseen jamaan. Nyt vaan taas huomaan, että esimerkiksi eilisen lenkin jälkeen olen laiminlyönyt huoltoa heti... Niin kauaksi se ihmisen muisti kantaa!
Katson nykyään todella vähän tv:tä, itse asiassa kaikki se mitä melkein tv:stä katson tulee jonkun muun kautta kuin tv:n. Siis sarjoja katson vasta sitten kun minulle niin sopii enkä enää passaa itseäni tv:n ääreen kello yhdeksän tai puoli kahdeksan kun sarja alkaa.
Joskus kaipaan sitä ennen vanhasta aikataulutusta kun piti saada iltapala syötyä ennen yhdeksää kun iltasarja alkoi silloin. Jotenkin. Pysähtymistä jonkun ääreen, tekemällä tilaa ja aikaa. Luin Kodin Kuvalehden toiseksi viimeisestä numerosta kiireestä ja siitä, että tylsistyminen on tarpeellista nykyajan ihmiselle. Olen niin samaa mieltä! Huomaan itsestänikin, etten tylsisty tarpeeksi. Pitänee ottaa se uuden vuoden uudeksi suunnitelmaksi. Tylsistymisen.
Noniin. Erehdyin aiheesta.
Kun surffailen aina Ylen Areenassa uusia sarjoja ja elokuvia niin joulukuussa minun silmiini osui uusi australialainen sarja The Heart Guy (Sydänlääkärin syöksykierre). Saanen sanoa, että vähän töksö suomennus... Mutta kun tiedän, että aussi-sarjat ovat ennenkin olleet lähellä sydäntäni niin kokeilin ja jäin koukkuun heti. Juuri semmoinen kevyt ja mukava ja hauska sarja, mistä tykkään. Kiva katsella stä iltasella ennen kuin käy nukkumaan tai neuloo. Ei jää ainakaan sarjan kauhut pyörimään uniin!
Suosittelen kevyen ja mukavan viihteen ystäville ♥
Hmph.
Aika varmaan käydä laittamassa auto lämmite, tehdä vähän kauppalista suunnitelmaa ja saada jostain hankittua vähän motivaatiota päivään. Miehenmurrikan kanssa olisi ollut niin kiva viettää pieni joululoma itsenäisyyspäivän jälkeen, että nyt tuntuu töppönen aika raskaalta.
Sellaista se elämä välillä on. Mentävä olisi, vaikka ei juuri kehtaisikaan...
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
6.12.2018 torstai
535. juoksupäivä (196 vko)
- 3256.8 km
- 5km suopohjien tie (34 min)
- NELJÄ VUOTTA JUOKSEMISTA TÄYNNÄ!!!!
- juoksu kulki hyvin, harjoittelen nykyään hitaasti juoksemista oikealla tekniikalla eli sitä, mitä minun olisi pitänyt tehdä jo neljä vuotta sitten
- jalat jaksoivat hyvin eikä suurempia kipujakaan tuntunut missään
- lihakset saivat vähän stimulaatiota kun pohja oli niin epätasainen ja liukas
- ryhti kesti hyvin, vaikka keskivartalo onkin ihan löperössä kunnossa
- lantiokin kesti sijoillaan ja pakaroissakin tuntui edes jotain
- -2, jäinen keli, mukava pieni pakkanen juhlajuoksuun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti