Valoa kaamoksen keskelle - sisälle ja ulos.

Tämän vuoden pihavalot ovat aiheuttaneet minulle ainakin viisi harmaata hiusta. Minulla on ollut inspiraation puutetta tai jos sitä onkin löytynyt minun pihallani alkaa olla liian isoja inspiraation kohteita... Ei oikein saa viriteltyä mitään hienoa vain muutamalla sadalla ledillä ja 174cm varrellani...
        Noh, tänä vuonna vuoron sai sitten naru-aita, joka on kyllä aivan mahtava idea ihan johonkin muuallekin, missä aitaa tarvitsee. Kevyt ja rajaava kuitenkin. Tuossa kohtaa se on kuitenkin väliaikainen, en jaksaisi katsoa kesällä aitahökötystä tuossa kulmalla.

Miehenmuru-parkakin joutui töiden jälkeen otsalamppujen valossa laittamaan tolppia minulle sysipimeällä pihamaalla. Mitäs lähti minun kelkkaani! Tämmöisiin hommiin minun kanssani joutuu ♥ Miehenmuru ei valittanut kertaakaan, vaikka kiukkuilin sotkuun menneiden valovyyhtienkin kanssa.
     Mikä siinä onkin, että ne menevät sekaisin ihan itsekseen, vaikka miten siistissä kerässä olisivat olleet?!
     Eilen ripustelin viimeiset valot ja vaikka ihan täysin tyytyväinen en ollut aidan ilmeeseen, niin illalla se näytti jo paremmalta ja tuntuikin ihan kivalta. Ja sitten myöhemmin se olikin jo ihan ihana ♥ Olen hitaasti lämpenevää laatua!

Ja kun tämä pimeys on niin täydellistä, varsinkin harmaina ja pilvisinä päivinä, niin laitoin kuistillekin jo vähän talvivaloja - vai pitäisikö sanoa kausivaloja!
        Iso tähti, että löydän kotiin ja sitten kokeilin vähän sisustuksellista ilmettä käpypurkki-valolla. Ihan kiva, tosin käpypurkki-valo ei kamalasti valoa anna (ainakaan lisää) kun iso tähti dominoi kuistin valomaailmaa ihan täysin!

Pimeydessä on puolensa. Ainakin kynttilät erottuvat paremmin kuin kesällä, mutta jotenkin minusta on tuntunut, että tänä vuonna tämä pimeys on mustempaa kuin ennen. Johtuuko se sitten ikänäöstä vai mistä, mutta tämä fiilis minulla on ollut muutaman viikon!
    Juoksemassakin olen käynyt iltasella ja mitään muuta ei ympärillä näy kun pimeyttä. Välillä joku kivi tai pensas tienlaidassa erehtyy valokeilaan, mutta muuten olen täydellisesti pimeyden armoilla lenkeilläni.
      Tämä on se kriittisin aika, jos tämän jaksaa lenkkeillä läpi, niin muu talvi on sitten helpompaa - varsinkin sitten kun tulee lunta ♥

Eli pienet valot sinne tänne ripoteltuna eivät ole hassumpia, jos kaamos käy ylivoimaiseksi ♥

     Suosittelen ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
tiistai 6.11.2018
525. juoksupäiväkirja (193vko)
-3200.7 km
- 5km kylälenkki mini (35 min)
- vähän olivat jalat puuduksissa ja lenkki kulki vähän hitaasti
- joku energiavaje miuta varmaan vähän vaivaa kun ei meinaa peruslenkkiä jaksaa
- jalat hyytyy
- ryhti ja lantiokaan eivät löytäneet ihan oikeaa asentoaan
- askeleen pituus on sopiva, mutta ei se paikkaa muuta
- +5, pimeääkin pimeämpi ilta, koleaa ja kylmää, vähän tihkusadetta

torstai 8.11.2018
326. juoksupäivä (193 vko)
- 3207.9 km
- 7.2 km kylälenkki (42 min)
- alkuun tuntui ettei lenkistä tule yhtään mitään, mutta puolessa välissä vähän helpotti
- loppumatkasta taas hyytyi niin että lihakset olivat ihan hapoilla viimeiset sadat metrit
- olen yrittänyt lisätä vähän ruokaa, lisätä energiaa ennen lenkkiä, mutta edelleen jumittaa
- jalat vaan väsyvät, lihaksissa ei riitä powerit
- ryhti tipahtaa, lantio tipahtaa, askel väsyy
- pakarat ovat kadonneet juoksusta taas täysin
- ainut mikä jotenkin pysyy ja onnistuu on askeleen pituus
- +4, sateinen ja kylmä ilta, sateinen tihku