Aika kunnianhimoinen tavoite, sillä ehdin olla marraskuun keskellä ehkä puolisen tuntia ja kameran linssiin oli tarttunut tämänkaltaisia kuvia. Pimeitä, vailla oikein minkäänmoisia värejä. Jos kameraan saisi vielä ikuistettua tunnelmaa niin märkä ja kolea.
Tämmöinen marraskuu. Kaikessa kauneudessaan.
Kaamosväsymys alkaa iskemään kynsiään kiinni...
Viikonloppuna levättiin Miehenmurrikan kanssa. Ei edes isänpäivänä menty rantaan nuotiolle, kuten olin ensin ajatellut. Satoi ja oli harmaata ja masentavaa, joten katsottiin yksi joululeffa (minun toivomuksesta) ja löhöttiin hyvän ruuan ja lämpimän tuvan ympäröimänä ♥ Ihan hyvä ratkaisu sekin, varsinkin kun Miehenmurrikka oli vähän väsyneen oloinen.
Lauantaina käytiin nopealla piipahduksella kylän oman eräväen peijaisissa. Hirvijahti alkaa olla lopuillaan ja pitivät perinteiset peijaiset perinteisessä kelissä, vesisateessa. Miehenmurrikka oli ensimmäistä kertaa peijaisissa ja vähän jännitti koko tilannetta, vaikka sanoinkin, ettei siellä nyt ihmeitä tapahdu. Arvontavoitotkin menivät oman seuran jäsenille tai heidän perheilleen - epäilen sopupeliä!
Talvirenkaat vielä vaihtamatta ja auto pesemättä. Lupasivat plussakelien jatkuvan ja pimeyden vain syvenevän. Voiko pimeämpää ollakaan enää?
Marraskuu. Kaikessa kauneudessaan.
Huokaus.
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
sunnuntai 11.11.2018
327. juoksupäivä (193 vko)
- 3212.9 km
- 5 km suopohjien lenkki (32 min)
- alkuun taas tuntui, että ei taas, energia loppui lyhyeen ja heitin muutaman kerran jopa kävelylle, kun ei vaan lähtenyt energiat käyttöön
- sitten vähän aikaa kun olin juossut olo parani, lihakset tekivät vähän paremmin töitä ja juoksu alkoi tuntumaan paremmalta
- jaloissa silti väsymystä ja voimattomuutta
- ryhti kesti suht hyvin ja lantiotin pysyi paikoillaan, pakarat edelleen kadoksissa
- +4, sateinen tihku, pimeää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti