"Eiköhän se ole vain joku heijastus.."

Aurinko palasi näkökenttään tänään ♥
       Miten voi moinen möllykkä vaikuttaa niin paljon mielialaan ja virkeyteen. Aamusella kun heräsin ja aurinko pilkisteli sen kirotun tiiviin ja harmaan pilviverhon takaa niin minulle iski tarmopuuska. Lämmitin torpan ja laitoin sähköuuniin pesuaineen likoamaan. Sen jälkeen painelin vaihtamaan autoon - vihdoin ja viimein - ne talvirenkaat, ettei pääse talvi yllättämään!
       Aurinko paistoi suoraan vintin ovelle, minkä oven suussa hääräilin renkaiden kanssa. Vitsit, että piti fiilistellä! Milloinhan sitä viimeksi on aurinkoa nähnyt? Ei ainakaan marraskuun puolella! Laitoin naapurin emännälle viestin, että "siis onko tuo aurinko?". Pian tuli emännältä vastaus, kuten ikuiselle optimistille hyvin sattuu "en usko, eiköhän se ole vain joku heijastus..."
       Ei ollut heijastus. Oli aurinko ♥
       Lähdin kokoilemaan talvirenkuleita sitten rantareitille. Ajoin rantaan ja kävelin kamera käsissä ikuistamassa marraskuun ensimmäistä aurinkoa!

Toisella puolella niemeä tuuli, toisella ei. Selvästi kyllä huomasi, että ilma vaihtui kun tuli paljon kylmempi olo nopeammin kuin tässä +10 asteen marraskuussa noin ylipäänsä. Saisi tullakin, siis pakkasta ja kylmää! Jotenkin tämmöinen välitila on raivostuttavaa. Olisi sitten kesä tai talvi kunnolla, ei mitään välimuotoja!
       Uimarantaakin kävin katsomassa samalla kun kerran lähdin ajelemaan. Rantaan oli tullut taas vähän kaislanroinaa ja mätin jo yhden siivullisen muhjua pois. Huomenna menen nappaamaan loput, jos vaikka menisin maanantaina uimaan... HRRR!

Olin unohtanut täysin koko uunin pesun, kun tulin kotiin. Siellä likosivat uuninpellit ja koko uuni ties monettako tuntia, mutta kyllä kuulkaa lähti pinttynytkin lika pois uunin pohjalta! Perusteellinen liotus auttaa! Ruuan jälkeen siis pesin uunin, että saan liata sen sitten joulukinkulla...
         Seuraavaksi, kun olin kerran sen moodin ottanut, pesin auton. Otsalampun ja pihavalon kajossa... Enpä ole sitäkään hommaa ennen noin tehnyt, mutta täällä missä katulamppuja ei ole, pimeys tulee äkkiä ja nopeasti ja sysipimeänä. Porukat aina muistavat sanoa, kun tulevat kaupunkiviikon jälkeen tänne että tuleepa pimeä äkkiä. Hassua, minusta kaupunginvalot häiritsevät heti hämärän tultua. Luonnollinen rytmi valossakin paras.

Lauantaisaunaksi lämmitin ulkosaunan ja tulin paljon puhtaammaksi kuin missään muualla ♥ Sielua myöten! Pitäisi pestä vielä ennen kunnon talvea ulkosaunakin kertaalleen... jospa ensi viikolla saisin aikaiseksi.
     Olen nyt tämän viikkoa tapellut näiden juoksujalkojeni kanssa. Jumituksia löytyy joka paikasta, trigger-pisteitä pompsahtelee esiin uusista paikoista ja aina joku kohta kiristää.. Jotkut juoksevat monen tunnin matkoja ihan vaan viikkojuoksuinaan ja minä en saa juoksuun matkaa kuin viitisen kilsaa kun jo taas jostain kivistää!
       Turhauttavaa!
       Monipuolisuutta pitäisi olla, sillä juokseminen pelkästään tekee vähän rasitusvammoja jalkoihin, mutta entä jos ei muuta halua tehdä kuin juosta!?

Pitäisi käydä nukkumaan ja saada vaikka unirytmi ensin kohdilleen ennen kuin mikään muu kropassa menee pieleen... Ainakin keho on saanut tänään aurinkoenergiaa, mutta latausaika oli sen verran lyhyt, että pitäisi kyllä kiireesti saada lisää heti huomenna ♥
      Aurinkovoimaa sinne puolelle ruutua ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
perjantai 16.11.2018
529.juoksupäivä (194 vko)
- 3225.1 km
- 5 km minikylälenkki (36 min)
- sääri tai sääret eivät tuntuneet mitenkään hyvältä, joten varoin niitä juostessa. Tämä taas ei luvannut hyvää muulle juoksulle...
- piti kävellä välillä ja sääret tuntuivat sitten vielä kipeiltä.
- ei mennyt hyvin, ei fiiliksienkään puoleen
- hengitys meni puuskutteluksi, ryhti seilasi missä sattui ja ajattelin liikaa pakaroita ja niiden aktivointia
- lantio katosi ja sääriin koski
- +7, pimeä, tuhnuinen keli