Joulu alkaa hiipimään tämän talon nurkkiin ♥ Tänä vuonna myöhässä, kun yleensä jo lokakuussa on kaikki jouluiset ihanuudet ainakin jo esillä jos ei nyt ihan ikkunoissa vielä! Nyt on vaan nämä viikon ensimmäiset päivät menneet ihan muussa kuin joulun fiilistelyssä - ainakin suurimmaksi osaksi. Puiden haku matkalla sitten on saanut jo hymyillä ja hypellä vähän valkealla lumella ♥
Olen puurtanut kouluhommien loppukiriä: lopputyötä ja koetehtäviä. Ei tekisi mieli enää yhtään näpytellä koneella kun koko päivän näpsyttelee tekstejä ja yrittää saada aivot siihen moodiin, että ne tekstit olisivat vielä suhteellisen järkeviä!
Alan olla iloinen siitä, että ei ole enää montaa viikkoa koulua jäljellä. Saa (toivottavasti) todistuksen jo ennen joulua... Ja sitten sitä oltaisiin valmiita neuvomaan muita miten syödä! Heh!
Stressaa minua, tämä tämmöinen, enemmän kuin olisin arvannut.
Ehkä se minun tapani tehdä tätä on vähän yliampuva, vähemmälläkin selviäisi.
Viikonloppuna oli Miehenmurrikalla vapaa viikonloppu ja ajateltiin, että kun lauantaiksi lupasi hyvää keliä niin aloitetaan meidän eräily makkaran paistolla rannalla...
Olisihan se pitänyt arvata, mitä meidän eräilystä tulee! Kamala tuuli järveltä, pakkanen tuntui Siperialta, tuuli teki melkein haavoja poskipäihin ja aallokko löi rantaan oman vivahduksensa. Toinen grillipaikka oli nimittäin varattu.
Ensin piti saada tulet syttymään, aika vaikeaa tulitikun kanssa tuulessa, voin sanoa. Sitten kun saatiin tulet tarttumaan puihin niin ei ollut vedosta puutetta ja puut paloivat melko sähäkästi. Piti laittaa makkarat nopeasti lämmittelemään. Millekään hiilloksen odottelulle ei ollut aikaa!
Ja sitten ne makkarat piti syödä melko nopeasti, sillä ne jäähtyivät ja syöjät kylmettyivät. Naurettiin, että nämä on näitä meidän eväsretkiä: 5 minsaa ja kotio!
Kaikesta huolimatta ihan mukavaa ♥
Nyt on onneksi saatu lunta maahan ja tänäänkin on hipsinyt vähän koko päivän ♥
Ja pakkasia on pidellyt nyt melkein viikon yhtä kyytiä. Ihanaa! Jotenkin niin talvisen ihanaa, kun ei enää tarvitse ihan täysin pimeää pihaa katsella, vaan saa vähän valkeuttakin kengän pohjiin. Minä ripustelin tähdet tupaan ikkunoihin ja kyntteliköt sitten niille ikkunoille, mihin ei tähtiä riittänyt! Miehenmurrikka korjasi yhden rikkinäisen kynttelikön, joten sain vielä ylimääräisenkin ihanuuden takkahuoneen ikkunalle.
Harmi kun ledit ei lämmitä, saisi lämmitettyä näillä valoilla koko talon!
Viime viikolla, kaupunkireissulla kävin pientä sisarenpoikaa katsomassa. Poika maistoi, äitinsä yllytyksestä minua käsivarresta ja totesi, että vanhalta maistuu... ♥
Viime viikkoinen huilitauko piti ja tänään kävin vasta lenkillä. Hyvää teki tauko, mutta hyvää teki myös lenkki. Oli kiva juosta vähän jo lumisessa metsässä poluilla ja teillä. Nautin! Jaloissa tuntui, tietysti, mutta nyt olen jo taas vähän viisaampi. Syön enemmän ja huollan lihaksia jo ennen kipeytymistä. Ainakin periaatteessa...
Joululahjaneulomiset ovat hyvässä vauhdissa. Katsotaan nyt montako pakettia saan aikaiseksi. Pieni poitsukin tarvitsee kuulemma isommat villasukat, lupasin tehdä joulupakettiin ♥ Onneksi ei jalan numero ole vielä 46...
Nyt riittää koneella naputtelu. Saa huomenna tehdä sitä taas ihan tarpeeksi. Talvisia öitä, marraskuun viimeisiä viedään ♥ Sitten alkaa joulu.... siis joulukuu!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
531. juoksupäivä (195 vko)
- 3236.2 km
- 6.6 km metsäpolkuja ristiin rastiin (44 min)
- juoksua viikon huilitauon jälkeen, pelotti lähteä kokeilemaan, mutta ihan hyvinhän se lenkki sitten kuitenkin meni
- vähän oikeassa sääressä tuntui, jalkapohjassa kireyksiä varmaan
- hengitys kesti kasassa, vaikka vähän puuskutinkin
- lantio löysi kai vihdoin oikean asennon
- pakarat toimivat toispuoleisesti
- ryhti kesti hyvin
- niskaa kävi varmaan isompi otsalamppu
- -5, pientä lumisadetta, ihana juoksukeli, vähän lunta maastossakin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti