Helle jossa ei oo loppuu: 52. hellepäivä ♥

Ollaan Miehenmurrikan kanssa oltu tällä viikolla kuin ylikypsät makaroonit: vetelät ja vetämättömät. Töistä kun/jos selviää hengissä on kotona sitten ihan vaan olemista, iisisti ja kroppaa nesteyttäen. Juoksemaan en ole edes harkinnut kun jo pelkästään ihan tavallinen liikkuminen on tukalaa. Kaipaan kyllä juoksemista ihan älyttömästi ja odotan viileämpää keliä ihan vaan sen takia, että saisi taas aloittaa pinkomisen ja päänsä putsauksen. Pääkin on ollut ihan sumussa jo monta viikkoa!
        Tänään alkoi minun kolmen päivän lomani.
        Huomenna on viimeinen (ainakin näillä näkymin) perjantaivapaa, sillä minun viikonloppuni tuurausvuorot loppuivat. Ihan kiva päästä ihan normaaliin viiden päivän rytmiin ja tehdä hommia ihan vaan maanantaista perjantaihin. Eihän minulla ole töitäkään enää kuin kolme viikkoa... ihan hullulta tuntuu sekin - taas. Onneksi tässä syksyssä on uutta niin paljon, ettei ehdi sureksia ihan heti työttömyyttä. Senkin aika kuitenkin tulee kun sitä saa taas murehtia.

Meidän pihamaa alkaa olemaan kuin aroa. Kaikki on kellertävää ja jotenkin värit ovat kadonneet luonnosta. Tilalle ovat tulleet nämä murretut oranssin, keltaisen ja ruskean sävyt. Nurmikko ratisee kuivana jalan alla ja kukkapenkit huutavat vettä. Kukatkin ovat kukkineet jo kaikki, myös ne myöhemmin kukkivat yksilöt, jotka yleensä ilahduttavat pitkälle syyskuun puolelle. Nyt ei kukkapenkeissä ole mitään muuta kuin kuunliljat ja syysleimut vielä jotenkin kukassa...
      Böh...

 Ollaan käyty joka ilta uimassa, mutta tänä iltana vesi alkoi olla niin lämmintä, ettei se enää virkistänyt. Nyt voisi tulla oikeasti tuuli ja pieni hentoinen sade, niin saisi vähän elvytettyä luontoa ja mylläytettyä järven vettä viileämmäksi.
       Tänäänkin kun tulin töistä, alkoi taivaalle kertyä mukavasti pilviä ja ukkosen murinaakin kuului ihan selvästi. Vetäisin töpselit irti ja toivoin, ettei se nyt ihan piiskaisi vettä sillä lailla, että rikkoisi kaikki kasvimaalla tai vetäisi naapurin isännän viljaa maata myöten.
        Ja hah!
        Ei satanut yhtään, ei tipan tippaa ja se ukkonenkin hävisi samaa tietä kuin tulikin. Lämpötila nousi melkein +33 ja ajattelin, että sitähän se nyt kehittelee, ukkosmyrskyä, mutta eipä kehitellyt eikä lämpötila mihinkään laskenut!

Juupas-eipäs-ukkospilvi.... huokaus....

Tämä päivä oli tämän kesän 52. hellepäivä. Ei putkeen vaan yhteensä. Eli melkein ollaan nautittu helteistä pian kaksi kuukautta! Toivoisin todella kaunista syksyä, mutta pieni toive kasvimaan pitäjällä olisi tuon sateen suhteen. En tarkoita mitään monsuunisateita, mutta saisi sitä vähän toisinaan ripotella. Maa on nyt niin kuiva!

Ihmeen vihreä kasvimaani ♥ silmäteräni!

Nyt alkaa kurkkusatoakin saamaa. Eilen illalla kannoin kasvimaalta melkein kymmenen kurkkua ja joka ilta jotakin sieltä on tullut! Samoin herneitä. Harvensin eilen myös punajuuren toisen rivin ja napsin harvennus punajuurikkaan mukaan ja keitin ne illaksi vielä. Semmoisia napostelu-juurikkaan kokoisia, mutta hyviä!
       Vettä menee 200litrasta aina 400 litraa illassa, kun kannan vettä kasvimaan rikkauksille ja toivon, toivon, toivon todella, että sieltä saataisiin syksyllä hyvä sato! ♥ Ainakin tänä vuonna olen saanut hoitaa sitä juuri niin kuin haluan ja tehdä sen eteen töitä. Olen nauttinut, vaikka välillä vähän raskasta on ollutkin helteen paahteessa.
         Nyt se kuitenkin alkaa maksamaan sitä takaisin satona ja mikään ei tee viljelijää yhtä onnelliseksi kuin maukas sato ♥ omin käsin maasta saatu ♥

Tältä näyttää minun parsakaalini. Se joka oli niin vaikea kasvattaa ja mnä onnistuin ensimmäisenä vuonna saamaan edes tämännäköistä siitä!

Muuten olen ollut vähän ailahtelevainen mielialoiltani. Jotenkin kamalan kärttyinen, sitten taas itkuinen ja vihainen ja äärettömän iloinen. En tiedä johtuuko se tästä helteestä ja sen päätä sekoittamasta vaikutuksesta vai muusta, mutta en ole oikein tuntenut oloani normaaliksi minuksi.
       Yksi on kyllä tuo juoksutreenin puuttuminen.
        Kaipaan juoksua kaiken suhteen, mutta eniten juuri sen asian takia, mitä se teki minun mielelleni. Purin kaiken ulos lenkillä ja nyt se kaikki on ollut jumissa päässä, vaikka olen minä lihaskuntoa yrittänyt pitää yllä. Miehenmurrikka osti minulle "kesälahjaksi" pilates-pallon, sellaisen kamalan ison jumppapallon, ja olenkin innostunut uudistamaan vähän treeneihin jotain pientä uutta!
          Toivon todella, että pääsen pian lenkkipolulle, sillä kohta minua ei kestä enää kukaan!

Kasvimaani vihreyttä ja kukkaloistoa ♥

Helteisen illan hämäryyttä ♥