Yrittämistä

Hiekoitin pihaa viikonloppuna, mutta tämän päivän plussakelit tekivät hiekoituksesta turhaa. Eihän tuolla loskan seassa mikään hiekka pysy jään päällä! Sinnehän se uppoaa sekaan ja sössöytyy...
      Tänään siis satoi vettä ja isoja räntälappuja.
       Ajattelin aamulla kun hain postia, että aika paljon ovat maisemat muuttuneet siitä, kun elettiin ja stressattiin isoista lumimääristä. Nyt hanget ovat mataloituneet ja maisema näyttää enemmän alkutalven ensimmäisiltä pakkasilta kuin keskitalven keleiltä. Vaihteeksi tätäkin.

Tänään yritin taas uppoutua yrittämisen ihmeelliseen maailmaan. Tänään oli vuorossa verotus. Ilokseni huomaan, että jotain kai opin kaiken tietotulvan keskellä sillä alkoi esimerkiksi ALV-verotus jo tuntumaan suhteellisen järkevältä (...vai liekö juuri se yksi hulluuden ensi merkeistä?!).
       Tänään sain puhelun myös ystävältä, joka itse perusti firman puoli vuotta sitten. Häneltä sain hyviä vinkkejä ja varsinkin niitä vinkkejä, mitä ei kannata tehdä! Tietysti hänen tilanteensa oli vähän eri, kun hänellä oli jo paljon asiakkaita kun laittoi firman pystyyn, minä aloitan täysin tyhjästä.
        Ystäväni sanoi, että olisi kai kannattanut ensin ottaa vähän selvää ennen kuin perustaa firman, sillä hän meni vähän takamus edellä tähän asiaan. Hän perusti firman kun asiakkaat alkoivat kysellä palveluita ja hintoja, ja nyt vasta oikeastaan tutustuu mitä yrittäminen on. Minä aion ensin tutustua asiaan ja sitten ehkä-kenties-mahdollisesti teen päätöksen firmasta.
        Minä olen juuri sellainen, että minun on TAJUTTAVA asia ennen kuin pystyn päättämään asian puolesta tai vastaan. Tämä on ehdottomasti yksi niistä asioista jonka HALUAN YMMÄRTÄÄ!
         Muuten ystäväni valoi kuitenkin luottamusta ja kannusti pistämään yrityksen pystyyn. Alkumuodollisuuksien jälkeen yrittäminen on kuulemma ihan kivaa, haastavaa toki myös, mutta mielenkiintoista joka päivä...
         Teki hyvää vähän puhua jonkun kanssa. Olen ollut vähän yksin tämän kanssa, puoliksi omasta halusta ja puoliksi sen takia, etten oikein tiedä mihin ottaisin ensin yhteyttä. Ehkä olen enemmän tällainen omassa rauhassa puurtaja...
         Pikku hiljaa.

Eilen kävin lenkillä.
      Kaksi kilometriä, mutta koko matkan juoksin, vaikka maasto ei nyt ihan paras mahdollinen ollutkaan kun jäätyneet traktorin jäljet ja jäätyneen loskainen pinta vaihteli. Ainakin saivat jänteet ja lihakset haasteita.
       Ihmeen hyvältä juoksu tuntui, kävi tietysti jalkoihin kun taukoa on melkein kaksi viikkoa taas, mutta kun otetaan huomioon kaikki muu sähläys tässä niin ihmeen hyvin meni, vaikka matka olikin aika lyhyt. En kuitenkaan aio nyt ahnehtia vaan katsoa mitä kroppa tuumaa. Alan kohta epäilemään jotain ylikuormitustilaa jos tämä ei ala tästä nyt lutviutua.
      Hartia-niska-lapaluu seutu alkaa olla parempi. Peruin uuden niksauttaja ajan, sillä en katso, että saan häneltä yhtään enempää enää tähän vaivaan. Samat venyttelyt saan tehtyä kotona. Menen sitten vaikka hierojalle seuraavaksi, jos vaiva uusii. Ei se vielä ihan täysin kunnossa ole, mutta tänään tein jo vähän lihaskuntoa ja kokeilin, että mitä lihakset tykkäävät.
       En voi lopun elämää ihan vaan istuksia ja odotella, että lihakset haluavat jälleen elää!

***

Iltasella puhuttiin Miehenmurrikan kanssa ja se kertoi taas mahdottomasta työpäivästään. Kukaan ei siellä enää välitä yhtään mitään eikä kukaanpidä toistensa puolia! Miten tuollaisessa työyhteisössä voi edes olla pitemmän päälle? Ei mitenkään. Tuntuu että työmaan meno on mennyt koko ajan huonommaksi ja huonommaksi. Silloin kun minä siellä olin töissä, tuntui, että on mahdoton pitää pakkaa käsissä, kun huomaa että on ainut joka sitä sitten loppujen lopuksi käsissään pitelee! Lupaukset petetään ja toiselle heitetään nekin työt mitä ei itse viitsi tehdä...
      Uskomatonta, mutta totta!
      Miehenmurrikalla alkaa loma ensi viikolla ja sanoin, että nyt ei ota paineita mistään. Sairastuu tai saa jonkun slaagin vielä ennen lomaa... sitähän minä koko ajan pelkään. Jos saisin hyvää palkkaa sanoisin, että lähtisi koko firmasta ja elettäisiin minun tuloilla sellaista elämään kuin elettäisiin.
      Kolme päivää olisi ja sitten saisi kaksi viikkoa viskata koko työmaa-ajatukset pois näkyvistä
      Yritin antaa voimahaleja puhelin kautta, vaikka eihän se ihan sama asia taida olla... ♥


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
552. juoksupäivä (203 vko)
- 3356.7 km
- 2km metsätie pyräys (15 min)
- eka lenkki hartiakivun jälkeen ja juoksutauon jälkeen
- ihmeen hyvältä tuntui vaikka viime kerrasta onkin 1,5vkoa
- oikea sääri vihoitteli edestä, polvilumpion alta, jälleen
- hartia ainakin vielä ihan ok
- ihanaa oli päästä juoksemaan taas
- -3, liukasta, kolea keli
- luulen että hartiakivun aiheuutajista yksi on painava otsalamppu, olen tämän talvea juossut noilla painavilla lampuilla ja siinä varmasti on niskaan tullut vähän erilaista ärsykettä lihaksille...