Elizabeth Gilbert: Omaa tietä etsimässä

Elizabeth Gilbert

OMAA TIETÄ ETSIMÄSSÄ

Otava

2007

Elizabethillä on hyvä työ, aviomies ja koti, mutta yhtenä päivänä hän vain tajuaa ettei halua lasta eikä avioliittoa. Ero on vaikea ja riitaisa ja uusikin suhde kariutuu ennen kuin on oikein ehtinyt alkaakaan, kun Elizabeth masentuu ja löytää vasta sitten tien ulos ahdingostaan: hän lähtee vuodeksi ulkomaille. Italiaan, Intiaan ja Indonesiaan. 

       Matkan aikana hän saa rauhan itselleen ja sydämelleen, toivoa ja rakkautta niin itseään kuin muitakin kohtaan. 

       Kirja on  Elizabeth Gilbertin omaelämäkerrallinen romaani, joka nousi listojen kärkeen niin kotimaassaan kuin muualla. 

Kirjasta tehtiin myös elokuva (Eat Pray Love) jonka pääosassa on Julia Roberts.

Tässä taas yksi sellainen kirja, josta olen nähnyt ennen elokuvan kuin lukenut kirjan. Tällä kertaa se ei haitannut. Vaikka elokuva on aika uskollinen kirjalle, on kirja tässä tapauksessa mielenkiintoisempi. Se menee syvemmälle Elizabethin kokemuksiin ja ajatuksiin (niin kuin nyt voi hyvin kuvitella kirjan ja elokuvan erona...) ja varsinkin, kun kirjan perusidea on kertoa Elizabethin mielen matkasta kohti rauhaa ja tyyneyttä, kirja antaa enemmän.
      Sen verran elokuvasta, että aivan ihana sekin. Kannattaa katsoa, mutta ei jättää kirjaa lukematta kuitenkaan!
      Joskus sattuu niin, että lukee jonkun kirjan hyvään aikaan. Tämä kirja oli juuri sellainen. Itsellänikin kun on meneillään jonkinmoinen oman tien etsiminen kirjassa pohdiskeltiin paljon sellaista, mikä antoi myös minulle kevennystä ja armoa omaa etsimistäni kohtaan. Varsinkin erilaiset harjoitukset rauhoittumiseen ja ajatukset epätäydellisyyden ihanuudesta olivat todella ihania! Armollisia.

" Jotta voi meditoida, tarvitsee vain hymyillä. 

Hymyillä kasvoillaan, hymyillä mielessään, 

ja hyvä energia tulee ja putsaa pois pahan energian. 

Hymyillä jopa maksassa."

En ole mikään meditaation ystävä enkä oikein koskaan ole edes kokeillut sitä, mutta tämän kirjan jälkeen ajatukseni meditaatiosta on muuttunut. Sehän on lähinnä itsensä puoleen kääntymistä, itsensä kuuntelua. Hiljaisuutta. Ei hassumpaa joskus kokeilla.
    Taas yksi sellainen kirja, minkä parissa ajatukset viihtyvät varmasti useamman kerran vielä pitkään. Neljä sieluveljeä jotka suojaavat painajaisilta ja tammi puu, joka van odottaa että tammenterhosta tulee se, joksi sen kuuluu tulla. Ah, mitä ajatuksia ♥