Aurinko hangilla ♥

Kun lumisade loppui aamupäivän jälkeen ja taivaalle piirtyi aurinko sinisen taivaankannen päälle, näytti elämä ja maisema taivaallisen kauniilta ♥
      Paksut nietokset talon ja rakennusten ympärillä, vasta kolattu piha ja lumiset puut. Voiko talvi olla kauniimpi kuin tänä talvena. Tietynlaisia haasteita lumi jo kuitenkin tekee, eniten tietysti pelottaa nuo isommat katot, että miten niiden rangat kestää lumen painon, mutta toinen koskee näitä maallisia lumia: ei oikein mahdu enää mihinkään!
       Naapurin isäntäkin ajoi iso etukauhallinen traktori allaan vain ohi tänään eikä edes vilkaissut minua päin, kun työntelin meidän pienellä massikalla lumia ajotieltä pois. Jos minulla olisi noin iso kauha, minä joskus edes vain huvikseni kysyisin naapurin emänniltä, että voiskos nostaa noita kinoksia vähän korkeammalle kun meidän traktorissa ei ole kuin sellainen puskumallinen kosla.
       Toisaalta se, että toinen vain huristelee ohi, teki ihan hyvääkin. Piruuttani tein pihan kauniiksi ja hyväksi. Kyllä sitä saa tämmöinen mitäänsanomaton emäntäkin lumensa hoidettua! Ei tartte auttaa!

Ja tiedättekö? Se aurinko, joka pilkisteli siniseltä taivaalta monta tuntia - se lämmitti jo poskia! Enkä edes hallusinoi vaan ihan oikeasti se jo lämmitti!
      Voisi lämmittääkin, ainakin sen verran, että katot tyhjenisivät.
      Pikkusisko laittoi viestiä, että sielläkin kaivataan jo kuivia kävelyteitä. Pienen siskonpojan kanssa olisi tietysti mukavampi menä ja tulla ilman tätä lumimäärää... mutta kyllä minäkin jo kevättä kaipaan, rehellisesti sanoen.
        Olen nauttinut talvesta, en hiihtäen tai luistellen, mutta muuten liikkuen ja lumitöitä tehden. Olen ihastellut kaunista talvimaisemaa, mitä Pohjola on tänä vuonna meille tarjonnut ja nauttinut pakkasista ja lumista.
        Tietyssä vaiheessa sitä kuitenkin alkaa kaivata lämpöä ja hiirenkorvia. Kevättä ja sitä tuoksua, kun talven selkä alkaa taittua..

 Kävin tänään juoksemassa.
       Ehdin iloita siitä, että tulee illaksi hyvä juoksukeli kun lumisade lakkasi, mutta en tullut ajatelleeksi, että lumisateen loppuminen ja kirkas taivas tarkoittivat myös pahempaa pakkasta. Niinpä illalla kun lähdin lenkille mittari näytti jälleen -16..
       Noh, tein vähän pienemmän lenkin niin kylmyys ei ollut ylivoimaista. Toivoisin, että täällä olisi vähän monipuolisempia nämä talviset tiet. Että joku hyväkäs pitäisi jotain metsätietä auki ihan vaan omaksi ilokseen niin minäkin saisin juosta vähän vaihtelevammissa maastoissa... Nyt olen jauhanut monta kuukautta tätä meidän kylälenkkiä ja metsässä on nivusiin asti lunta, joten metsäpoluille ei ole ainakaan juoksien mitään asiaan. Pohruta siellä kyllä voi.
        Pitäisi varmaan maksaa moottorikelkkaseuralle vuosimaksua niin saisi juosta kelkkareitillä...

Olen yrittänyt suunnitella vähän ystävänpäiväyllätystä Miehenmurrikalle, mutta ei nyt oikein sytytä... En tarkoita mitään kamalan ihmeellistä - ilotulitusta tai maailmanympärysmatkaa - mutta jotain vähän arjen yläpuolelta. Yksinkertaista, romanttista ja muistettavaa ♥
      Onneksi on vielä viikko aikaa ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
551. juoksupäivä (202. vko)
- 3354.7 km
- 5.4 km uimarantalenkki (37 min)
- vähän sellainen kohmeinen lenkki kaikin puolin
- jalat vähän äittelevät edelleen vastaan
- sääressä nipistää oikealla
- lantiossa ei ole mitään pitoa
- jalat ovat koko ajan vähän pökkelöt
- piti heittää kävelylle välillä, vaikka sitten meinasinkin jäätyä
- haastavaa lenkkiä tällä hetkellä
- -16, kova pakkanen, muuten ihana juoksuilma, tiet mahtavassa kunnossa