Ukkosen uhka ilmassa...

Kun on tehnyt töitä sellaisessa työpaikassa, missä on saanut itsensä uuvuksiin niin henkisesti kuin fyysisestikin, huomaa hyviä juttuja heti, kun pääsee sellaiseen työpaikkaan missä se ilo tekemiseen löytyy juurikin niistä samoista aineksista, mutta eri metodilla.
         Tänään huomasin, että kun työssä on järkevä aikataulutus, hommaa on riittävästi, muttei niin, että se painollaan musertaa kaiken tekemisen ilon, löytyy myös jotain kadonnutta - työiloa! Ja olin tänään kyllä kiitollinenkin, että olen nyt työpaikalla, missä tietysti on ongelmansa, mutta että minä saan olla niistä suhteellisen syrjässä. Tehdä vain konkreettista työtä ja nauttia siitä, että saan käsillä aikaiseksi jotakin kaunista.
          Niin ja huomata, että se riittää, että itse arvostaan työtään.
          Tehtiin tänään Hennan kanssa koko päivän kukkapesiä. Käännettiin ja möyhennettiin niitä kesäkuun alun kukkia varten. Hyvälle mallille saatiinkin ne ja siistiä tuli! Lapio olisi saanut olla pidempi vartinen, kun sellainen on tämä kaivajakin...

Otin tämän päivän "vapaaksi" oman pihamaan töistä. Kukkapenkkien kitkeminen ei jostain syystä kamalasti vetänyt puoleensa kun olin kyykkinyt kahdeksan tuntia möyhennellen. Tuntui, että nyt piti olla edes kotona koko pituudessaan eikä kaksin kerroin.
        Taivaalle kerääntyi myös uhkaavia pilviä ja vähän siellä ukkonenkin mylvähti, vaikka ohitse se sujahti. Ei satanut edes. Ukkosesta nyt ei niin väliä olekaan, mutta se viilensi illan sopivasti muutamalla asteella niin, että pääsin lenkille suht inhimillisessä kelissä.
          Tuntui hyvältä juosta pitkin metsätietä ja olla vain oman itsensä ja ajatusteni kanssa. Uskon hurjan hyvää tästä kesästä ♥ En tiedä miksi, mutta on vain sellainen fiilis, että tästä tulee lämmin, mukava ja ikimuistoinen kesä! Alku ainakin näyttää lupaavalta.

Tummien pilvien alla...

Tien laidassa kukkii tällä hetkellä kai raita... jonkinmoinen paju kuitenkin. Puut ovat niin täynnä valkoista kukkaa, että näyttävät ihan palleroilta ♥ Tuoksuukin aika hyvältä!
       Huomaan, että näen luontoakin tänä vuonna jotenkin tarkemmin, ihastellen. Viime vuosi meni omassa mustassa murheessa rypiessä ja työasioita surressa. Ei osannut katsoa ympärillä olevaa ja olla iloinen kesästä (tosin viime kesä oli niin sateinen, että ei oikein hurjan helpolla kylmästä ja märästä kesästä löydä rakastamista...).
         Nyt olen.
         Nautin oikeasti siitä, että elän juuri nyt ja tällä hetkellä! Kesä vielä edessä, odottamisen aiheita myös kesän jälkeiseen elämään ja puhdasta iloa ja onnea elämästä yleensä. Nämä hetket ovat vähän kuin Suomen kesän helteet: kun ne kerran tulevat niista pitää ottaa kaikki irti!
         Aurinko rock!

P.S. Ajosiltaan oli tänään ilmestyneet jo poikkipuut.. Ihan hieno se on jo noinkin...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
464. juoksupäivä (170 vkoa alkaa)
- 2870.7 km
- 7 km metsätie (38 min)
- juoksu kulki ihan hyvin ja jalat jaksoivat normijuoksun
- askel osui kohdilleen, vaikka edelleen vähän oikeaa jalkaa laiskottaa...
- tuki tuntui hyvältä sekä keskivartalossa, että lantiossa
- hengitys vähän puuskutusta
- lievästi kuiva ilma hengittää, vaikka keli viilenikin sopivasti illaksi
- +20, lämmin, mutta sopivan viileä ilma.

Hellettä iholla ja ilmassa ♥

Lämmin keli vaan jatkuu - lähes kuuma! Suomessa on ollut kuumimmat kelit Euroopassa. Ei edes Espanjan hiekkarannat ole pärjänneet meidän helteille ♥ Ihan mahtavaa!
        Toki töiden teko on hikistä puuhaa tämmöisillä keleillä, mutta valittaa ei voi lumisen ja kylmän talven jälkeen. Nautin näistä keleistä nyt kun näitä on!
        Siivottiin tänään kirkkopiha ja sankarihaudat kuntoon, kun sunnuntaina on Kaatuneitten muistopäivä. Hautausmaalle tuodaan jonkinmoinen seppele kaatuneiden muistomerkille, joten nurmikko kirkon ympäriltä ja sankarihaudat siistittiin tätä tilaisuutta silmällä pitäen.
         Minä roikotin rampaa konetta niin että käsivartta kolotti kahden tunnin jälkeen ja vika oli ainoastaan yhden hakasen laitosta. Minua ärsytti se sen verran, että kun pesin välillä konetta, kurkistin vähän sen anatomiaa, että missä vika kun leikkuuterä roikkui alhaalla teki sille mitä hyvänsä. Terät olisivat kyntäneet pihan mullokselle, jos en olisi nostanut manuaalisesti vähän teriä... Itse olin ylpeä omista korjaustaidoistani, mutta eihän niistä voinut muille oikein puhua. Parempi olla vaatimaton näissä hommissa, kun ottaa vihat päälleen itsensä kehumisesta..
         Iltapäivällä mätettiin Hennan kanssa suuren suuri hiekoitushiekkakasa kauhaan ja vietiin pois. Tai siis kuormia vietiin kolme, että saatiin kasa korjattua! Kuumin mahdollinen paikka, eikä edes viereinen jäätelökioski ollut auki. Mikä rahan menetys sille näinä päivinä!
         Olen kohta tehnyt kaksi viikkoa töitä ja se mistä olen ollut todella kiitollinen on ollut se, että töitä on ollut koko ajan. Ja paljon! Ei semmoisia kuormittavia tai yltiöurakkapuuhaa, vaan järkevää ja tuottoisaa touhua. Tykkään!

Homma jatkui kotona - tosin pienen ruokabreikin jälkeen. Piti saada vähän suolaista suuhun.
       Aurinkorasvaa nahkaan ja ruohonleikkurin selkään. Kolmen tunnin ajourakka ja siisti nurmi ja onnellinen emäntä. Vaikka joku voisi kuvitella, että miten jaksan tehdä samaa hommaa työkseni ja kotona, niin nämä kotihommat ovat kyllä ihan toista! Näissä tehdään kaikki itselle ja omaksi silmän iloksi. Ja näissä hommissa saa heittää vapaalle, vaikka oikeasti tekisikin töitä koko ajan.
         Ja tämä keli ♥
         Helle oikein tuoksui. Sekä iholla että luonnossa. Tai sitten se oli aurinkorasva...
         Niin tai näin, olen oikeasti nauttinut suunnattomasti näistä maistiais-helteistä enkä panisi pahakseni, vaikka nämä kelit jatkuisivat hamaaseen syksyyn asti!

Iltasella kävin uimassa. Hassua miten painottomassa vedessä mielikin muuttuu painottomaksi. Teki hyvää. Viilensi sielua ja ihoa, rentoutti mieltä. Näitä kaipailen kyllä viikon aherruksen keskellä. Nyt on ollut tiukka alkuviikko töidenkin suhteen, joten palautumisen ja rentoutumisen rooli lisääntyy.
         Huomenna ajattelin käydä taas lenkkipolulla tuulettamassa nuppia, kun nämä kolmenkympin helteet ovat olleet vähän turhan kuumia juoksulenkille. Kenties yöllä olisi voinut käydä, mutta joskus sitä on nukuttavakin...

+30 ja talviturkki poies! ♥

Uusi viikko alkoi ja helleaalto jatkuu vyörymistään. Onkohan tämä jo kahdeksas kunnollisen lämmin päivä?! Aamulla vielä tuntui, että päivä alkaa viileänä, kun oli alle kymmenen, kun raahauduin autolle ja työmatkalle, mutta ei tarvinnut päivän vanheta kuin aamukahvitaukoon, niin jo oli pitänyt riisua vaatekerroksia vähemmäksi.
      Maa on todella kuivaa! Rutikuivaa!
      Kerättiin Hennan kanssa tänään viimeisiä lehtikasoja ja saatiin itsemme ihan mustiksi pölyiksi pelkistä lehdistä! Puhumattakaan sitten kun autoimme Akia hautojen peitoissa ja meille jäi ylimääräisen hiekan mättäminen... Sai ainakin ilmaista jalkatreeniä ja kyykkytreenejä, jotka tietysti käytin hyväksi! Onko parempaa kuin arkinen treenaaminen työn ohessa! Päänkokoisia kiviä kun nosteli kauhaan kymmeniä kertoja, niin eivät mahdu kohta jalat kuin oikein leveisiin shortseihin!
      Meillä oli koko päivän töitä. Leena oli luetellut pitkän listan ennen kuin lähti kesäkukkien kuntoa tutkimaan kukkatarhoille. Tehtiin koko päivä jotakin ja päiväkin meni todella sukkelasti ohi. Vaikka iltapäivästä oltiinkin sekä mustia että väsyneitä, oli mukava kun koko päivälle oli riittänyt sopivasti puuhaa.
       Vaikka homma ei ihan samalla tavalla kuormita kuin aikaisempina vuosina, niin fiilis on kymmenen kertaa parempi. Hennan kanssa tullaan hyvin juttuun ja mikään ei hitsaa ihmisiä kiinni paremmin kuin yhteiset urakat!

Töiden jälkeen kävin ostamassa vähän multaa, että sain taimet koulittua parempiin purkkeihin. Kun olin saanut ruokaa suolen mutkiin, riensin taimien pariin ettei niiden kanssa menisi koko iltaa! Istahdin nurmelle taimieni ja multieni kanssa ja rupesin purkittamaan.
       Kurkkua, jättiläismäisiä samettikukkia ja parsa-ja kukkakaalia.
       Katsotaan mitä niistä saan.
       Jotkut taimet olivat virahtaneet vähän turhan korkeassa lämpötilassa (melkein +30 astetta meidän "kasvihuoneessa") pitkiksi ja ne olivat vähän vaikeita koulittavia, mutta suurimmaksi osaksi homma sujui aika sutjakkaasti!
        Nyt vaan pitää muistaa kastella ja kohta sitten vähän lannoitella... ♥

Multitaskaaminen oli illan sana, kun isä pyysi avuksi ajosillan kaiteita sahaamaan. Taimien laitto oli kesken, mutta ajattelin, että pääsen rauhaan, kun menen nostelemaan kaiteet syrjään sitä mukaan kun iskä niitä sahaa poikki.
     Näillä ajosillan kaiteilla on semmoinen historia, että vuonna 1986 isä teki ensimmäiset kaiteet ajosillalle, kun minä menin heti illistelemään ajosillan reunalle, kun tultiin tänne maalle kesän viettoon ♥ Isä alkoi tehdä kaiteita heti.
      Nämä kaiteet taitavat olla kolmannet tai neljännet luvultaan. Tällä kertaa kyllästetystä puusta, että jospa kestäisivät vähän paremmin.

Uutta kaidemallia, sivukaiteet...

Aikamoinen homma tämmöisten tekemisessä on. Jo pelkkä maalaaminen kestää monta päivää, liekö jopa viikkoja, mutta valkeat, uudet kaiteet ovat varmasti upeat! Tällä kertaa aion pitää kaikki köynnöstelevät kasvit erossa uusista kaiteista etteivät homehuta tai likaa uutta maalipintaa heti!
      Toisaalta kaiteeton ajosiltakin on ihan jännän näköinen.
      Pitäisiköhän mennä illistelemään reunalle, jospa kaide ilmestyisi yhtä nopeasti kuin vuonna -86 ♥

Olin pölyinen, multainen ja väsynyt kun vihdoin sain taimet kasteltua ja hyväiltyä niitä ajatuksillani. Laitoin vähän saunalle tulia, vaikka ihan lämpöä ja löylyä ei nyt kamalasti tehnytkään mieli. Teki mieli ainoastaan saada pölyt ja tomut pestyä pois.
      Ennen saunaa otin kuitenkin suunnan rantaan.
      Olen kantanut talviturkkia taas melkein 9 kuukautta, joten turkki alkoi jo painaa!
     En muista milloin viimeksi olisin heittänyt talviturkin tällalailla. Vesi oli uimakelpoista. Uiskentelin ihan rauhassa ja kelluin ja nautiskelin ihan kuin joskus heinäkuussa konsanaan! Yleensä talviturkin viskaaminen on kirkumista veteen, kirkumista vedestä pois. Nyt ihan oikeasti uin ja nautin ja polskin!
       Melkein tunsin kuin stressitasot laskivat nollan alapuolelle ♥ Miten olinkaan kaivannut uimista, sitä rauhaa ja hiljaisuutta. Painottomuutta ja keveyttä. Hurraa! Uimakausi avattu!

Miehenmurrikan kanssa puhuttiin iltasella puhelimessa. Molemmilla oli asiaa ja oli kiva kuulla toisen ääntä, vaikka eroahdistusta koettiinkin tänä aamuna, kun taas erottiin molemmat omille työmaillensa ja Miehenmurrikalla alkoi poikaviikko.
        Puhelimessa puhuminen ei tietysti ole sama asia, mutta se tuo minulle iltaan sellaisen rauhallisen hetken, jonka voi tyystin pyhittää toiselle ja toisen kuunteluun. Toki sitä mieluiten puhuisi joka ilta kasvotusten, mutta puhelu on toiseksi paras vaihtoehto.

Helteinen autere ♥

Koivuihin ovat puhjenneet silmut nyt todella ja eletään kevään kauneimpia aikoja, kun koivut ovat vaalean vihreän puvustuksensa peitossa ♥ Olen yrittänyt ahkerasti kuvata koivuisia maisemia, sillä tämä aika ei kauaa kestä, mutta eivät ne maisemat näytä niin upeilta kameran linssin läpi kuin luonnossa!
      Äänet, tuoksut, lämpö ja maisemat.
      Olen imenyt niitä sisään kuin huomenna sataisi lumet ja tulisi talvi. Kuuntelin tänään radiostakin, kun puhuivat suomalaisten erinomaisesta kyvystä kääntää kesä-vaihde päälle heti kun lämpö tulee! Meidän on pakko! Eihän tämmöisistä lämmöistä tiedä ovatko nämä kenties kesän viimeiset (eivät ole!), joten silloin pitää kääntää kesäinen fiilis nuppi ON-asentoon, jos lämpöä kerran saadaan!
       Tänään meidän mittari näytti +30 ja ei ollut kylmä ♥
        Kyllä kesä on kiva!

Lämpöinen, kuuma, kuumin (äitienpäivä)viikonloppu aikoihin !

Historiallisen lämmin äitienpäivä ja historiallisen lämmintä noin muutenkin ♥
      Jos joku olisi sanonut, että toukokuussa saa jo ensimmäistä rusketusraitaa, olisin vähän naurahtanut. Joopa joo! Nyt mennään jo toista viikkoa hellelukemissa ja viikonloppuna kivuttiin ensimmäistä kertaa tänä kesänä hipaisemaan melkein +28 lämpölukemaa!
       Mieletöntä ja ihanaa ♥
       Ja on tätä odotettu! Monen monta pitkää ja kylmää kuukautta. Minä ainakin nautiskelin viikonlopusta riemu rinnoin - hieman eri tavalla molempina päivinä, mutta nautin!

Perjantaina pääsin sen verran aikaisin työmaalta, että ehdin äestää meidän peruna- ja kasvimaan. Olisi kyllä pitänyt olla kyntöaura, kun eihän äes ottanut kuin muutaman sentin pinnasta ja ainakin porkkana vaatisi vähän pehmitystä syvempää... Katsotaan nyt mitä keksitään.
      Oikein nauratti kun pyörittelin äestä tuolla pienellä multapläntillä, niin lokit laskeutuivat koneen perässä heti etsimään matoja. Olin kuin paraskin maanviljelijä, jolla oli lokit peltotöiden seurana! Hymyilytti traktorin kopissa niin, että vaaleat hampaat pölyisestä naamasta vilkkuivat ♥
       Kyllä naapureilla muutenkin oli ihmettelemistä minun peltotouhuissani kun juoksin tämän tästä vaihtamaan kuteita... Milloin hiersi saapas ja milloin piti laittaa ruokaa uuniin. Poimin kasvimaan käytävinä olleita nurmipaakkuja mullan seasta pois ja touhu kävi vähän kuumaksi...
      Pelto pitää vielä muutaman kerran pyöräyttää ennen perunan laittoa tai kasvimaan tekoa.

 Samalla kun vein mummon haudalle äitienpäiväruusun, ostin koiran haudalle kesäkukat ja kuistille vaihdoin VIHDOIN kanervat pois neilikoihin. Siivoilin ja järjestelin kesäkuistin uuteen uskoon perjantai-illalla kun Miehenmurrikka harrasti radioitaan.
      Kuisti tuoksui hyvältä, kun sain kukat laitettua ja penkit pyyhittyä.
      Tervetuloa kesä ja jäätelön syöjät kuistille ♥

Lauantaina puolestaan, kun Miehenmurrikka hikoili työmaalla, minä nousin energisenä vapaapäivään ja vetäisin trimmerihaalarit niskaan ja lähdin pihamaata siistimään! Voiko olla ihmisellä yhtään kuumempi! Haalari oli sellaista materiaalia, mikä ei hengittänyt yhtään eikä kyllä kohta hengittänyt tekijäkään!
       Nautiskellen hyppäsin ruohonleikkurin selkään ja ajelin pitkin kuumia peltolämpäreitä. Hulluuden Pelto, Älyttömyyden Pelto, Golgatan Kukkulat... ♥ Ensimmäiset nurmenajot ovat parhaita, eikä niissä viimeisissäkään mitään vikaa ole, ne ovat sitten vain erilaiset! Ensimmäiset nurmenleikkuut tuovat tuoksun, ilon ja tekemisen riemun mukanaan!
        Välillä piti käydä laittamassa kanaa uuniin, että työläiselle olisi muutakin ruokaa kuin vastaleikattua heinää! ♥

Sunnuntaina päätin, etten tee mitään. Miehenmurrikka taipui tahtooni hyvinkin suopeasti ♥ Oli nimittäin Miehellä taas sen verran pitkä ja raskas viikko, että kaipasi täydellistä lepoa ja nollausta!
      Käytiin aamulla kurkistamassa rannassa millaista uimavesi oli. Vielä en kuitenkaan uimapuvussa pomppinut vaan lähinnä tein tutkivaa tutkimusta. Kahlailtiin Miehenmurrikan kanssa ja täytynee kyllä sanoa, että eipä ole vesi enää kamalan kylmää. Unohdettiin tietysti lämpömittari kotiin, joten virallista lukemaa ei saatu, mutta epäilisin jotain +13 astetta. Tuo suuren selän ranta ei kyllä kamalan lämpöiseksi tulekaan, mutta olen niin tottunut siihen... ♥

Loppupäivä nautittiin auringosta ♥
        Minä luin kirjaa keinussa ja Miehenmurrikka istui varjossa ja harrasti omia juttujaan. Juotiin vähän väliä ja syötiin suolaista, ettei ihan kuivuttaisi, mutta muuten oli leppoisan lämmin ja rentouttavan laiska päivä.
        Ei laiskoja päiviä minulle tulekaan kesällä, jos niitä ei itse ota! Ja tänä kesänä aion niitä kyllä ottaa, sen verran mukava sunnuntai meillä oli.
        Saunottiin illalla ja käveltiin vähän viilentyneessä illassa ja kuunneltiin käen kukkumista ja lokkien naurahtelua ♥ Sanoinkin Miehenmurrikalle moneen kertaan viikonloppuna, ettei elämä oikein voisi tällä hetkellä paremmalta tuntua.
       Kesä ja lämmin ♥

P.S. Suosittelen muuten kuumalla syömään iltapalaksi jäistä smoothieta. Tekee hyvää. Tehtiin Miehenmurun kanssa joka ilta smoothieta jäillä ja yhtenä iltana pirtelöä jäätelöön (jätskimaakarin kanssa kun asuu niin aina pitää sen verran olla jäätelöä plakkarissa!). Itse lisään vielä kaurahiutaleita ja raejuustoa. NAM!

P.P.S. Kaikesta lämmöstä huolimatta, kokeilin käydä lauantaina juoksemassakin. Kyllähän se kurkussa tunsi, että ei ole satanut vähään aikaan, kun ilma oli todella kuivaa. Kivaa oli kuitenkin juosta jo vähissä vaatteissa eikä tarvinnut pukeutua enää kerroksittain. Hyvä jos yhteen kerrokseen!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
lauantai 12.5.2018
463. juoksupäivä (169 vkoa täynnä)
- 2864.7 km
- 6.3 km laskettelurinteen ympäristö (40 min)
- kuiva ilma juosta, kurkkuun kävi
- jalat jaksoivat hyvin ja korkeat mäet tekivät takareisille hyvää!
- hyvä peruspito lantiossa ja keskivartalossa
- askel toimi, alamäet vaatuvat vielä harjoitusta
- +25, aurinkoinen ja kuuma ilta, kuiva hengittää, muuten ihan mahtavaa juosta kesäilmassa!

Pääskyset tulivat ♥

Pääskyset tulivat ♥
      Nyt se on sitten kesä oikein oikeasti! Käveltiin tänä iltana Miehenmurrikan kanssa saunalta talolle päin kun kaksi pääskystä istui puhelinlangalla ja hengähtivät. Oli ollut varmasti muutama kilometri lennettävää ennen kuin olivat taas meidän pihassa ♥ Hyvä kun tulivat, oli ollut jo ikävä!
      Nyt on tällä viikolla kyllä lelluttu sellaisessa lämpöaallossa, että tästä tippuminen käy raskaaksi ja vaikeaksi. Pihalla on saanut melkein vetää jo lyhyet lahkeet ja lyhyet hihat mukana ja joka paikka alkaa vihertää - jopa ihanat koivut!
       Rakastan koivujen vaaleaa vihreyttä, joka on ihan ovella muutaman päivän sisällä ♥ Silloin ne ovat mielestäni kauneimmillaan. Sitten kun vihreys syvenee ja tummuu, ne sujahtavat paremmin mäntyjen katveeseen, vaaleina ja hentoina ne oikein pomppaavat silmiin metsän laidasta!
       En yleensä ole allerginen keväällä oikein millekään, mutta tällä viikolla on nenän limakalvot olleet kyllä harvinaisen hankalan tuntuiset. Voi toki olla, että pölyisillä työpäivillä on osuutensa, mutta miten vain, niin pientä nuhaa täällä päässä... vähän kuin kevään kunniaksi.

Työviikko, tämmöinen vajaa ja pehmoinen lasku työelämää, on nyt puolessa välissä ja ollaan oikeastaan haravoitu tai korjattu äärettömän kuivia lehtikasoja hautausmaalta. Selvää, helppoa hommaa, missä ei kamalasti tarvitse ajatella sen suurempia. Henna on mukava ja nauravainen luonnonlapsi ja hänen kanssaan on äärettömän helppo tehdä töitä. Tekee omankin olon helpommaksi kun toinen on niin kiva!
      Muuten olen kyllä nauttinut erityisesti siitä, ettei työmaalla tarvitse jännittää mitään sanomisia tai riitoja tai muutakaan. On saanut taas palata siihen, mitä joskus tämä työ minulle oli - iloista puutarhatyötä, joka antaa muutakin kuin rahaa tilipäivänä!
      Kolmen päivän jälkeen voi sanoa, että tein todellakin oikean päätöksen kun lähdin ja tulin tänne. Se, jäänkö tai saanko töitä pidemmäksi, on sen ajan murhe. Nyt ajattelen ja nautin siitä, että työssä on taas jotain ideaa ja iloa!
      Aki kävi tänään kaivamassa kaksi hautaa ja huomasin jälleen, että jos tulee jonkun ihmisen kanssa toimeen, niin sitten tulee. Se on yhtä selittämätöntä kuin se, ettei jonkun kanssa vain kemiat kohtaa. Akin kanssa meillä on aina ollut hyvä energia meidän välillä eikä se ollut kyllä hiipunut mihinkään, vaikka aikaa on vierähtänyt edellisestä tapaamisesta tovi. Meillä on ikäeroa varmaan 40 vuotta, mutta Aki oli ensimmäinen ihminen, joka luotti minuun jo ennen kuin itse luotin itseeni. Antoi mahdollisuuden silloin kun muut eivät enkä ikinä unohda sitä!

Huominen helatorstai ja vapaapäivä tulee kuitenkin ihan tarpeeseen, hyvin alkaneesta työkesästä huolimatta. Uni on ollut vähän haperoa ja väsymistä on havaittavissa... Miehenmurrikka sanoi samaa. Kevätkiireet vievät vähän mehuja, meiltä molemmilta. Eli huomenna tehdään kivoja juttuja ja nautitaan älyttömästä lämpötilasta! Jee!
     Etelä-Eurooppa värjöttelee, me paistatellaan auringossa ♥
     Ihan oikea järjestys!
     Olen onnellinen nainen juuri nyt. Saunanpuhdas, sopivasti väsynyt, Miehenmurrikka tuvan puolella ja kesä aluillaan ♥ Voiko elämässä oikeastaan paremmin ollakaan!
      Nautitaan nyt ♥

Kanimainen ensimmäinen työpäivä

Viime vuonna ensimmäisenä työpäivänä pihan valtasivat kauriit. Tänään puput ♥
       Jotain vekkulia niillä oli mielessä, sen sortin kisailua pitivät tuolla Isolla Niityllä, mutta kävi ilmi, että nämä veijarit olivat vain pieni osa yhdyskuntaa... Kun lämmiteltiin saunaa, aurinkoa kohti katsoi yhteensä seitsemän pupua...
        Mihinhän sitä laittaisi tulevat porkkanat ja niiden naatit, ettei tuollainen lauma (ja aina vaan lisääntyvä lauma) ei niitä söisi kasvimaalta suoraan..?

Ensimmäinen työpäivä takana ja vähän helpottuneen oloinen olo.
      Huomasin melkein heti, että tänä keväänä vaihde on suurinpiirtein kolmosessa, kun muina vuosina ollaan ränkätty viidennen vaihteen yli vaikka väkisin, melkein pakin puolelle! Tällä kertaa työmaan tontilla vauhti on inhimillisempää ja olin oikeasti todella ylpeä itsestäni, että pystyin sujahtamaan duunarin hommiin näinkin sujuvasti, kun olen monen monta vuotta ollut se vastaava, se joka komentaa, se joka ideoi ja sen jonka harteilla lepää tekemätön ja tehty työ. Tänään meikäläinen vain teki mitä sanottiin!
      Täytyy sanoa, että vaihtelua - ja hyvää sellaista!
      Ja vaikka vauhti ei ollut ylinopeuden luokkaa, saatiin kuitenkin hommaa eteenpäin todella hyvin. Talviset kanervat ja havut saivat kynttilöiden kera kyytiä ja tehtiin vähän selvyyttä huomisiin talkoisiin. Toivottavasti huomiseksi luvattu hyvä ja lämmin keli yllyttää haravoijat liikkeelle ja saataisiin lehdet pois talkoovoimin!
       Tosin. Sanoin kyllä, ettei Leenuskan hautausmaa ole siivotonta nähnytkään kun vertaa siihen kaaokseen, mistä me yleensä aloiteltiin. Tämä "siivottomuus" tänä vuonna on pikemminkin pientä epäjärjestystä.
        Miehenmurrikka tuli töistä taas minun luokseni ja odotin kuin nälkäinen susi ruuan kanssa. Tarvittiin molemmat vähän "mindfulnessia" ja lähdettiin käymään uimarantaa katsomassa, kunhan ulkosauna oli laitettu päälle.

Vähän olivat jäät tuoneet kaislaromua rantaan, mutta yllättävän siisti minun uimarantapätkäni oli. Kokeilin vettä ihan vain arvioidaksani miten kauan menee, että uskallan pulahtaa sinne... Pitäisi uskaltaa ennen kesäkuuta. Se on kyllä ollut viimeinen takaraja näinä vuosina tai sitten alan tulla vanhaksi!
       Ja vanhaksi en vielä ala!
       Istuttiin rantapenkillä ja kuunneltiin lokkien laulantaa, laineiden äänetöntä liplattelua ja hiljaisuutta. Imettiin itseemme tyyneyttä ja rauhallisuutta, jota kumpikin meistä kaipasi työpäivän jälkeen. Nauroin, että olen ensimmäistä päivää töissä ja jo tarvitaan meditaatiomaista ajatusten nollausta! Mutta eipä pääse kuormaa syntymään, kun ei annan siihen edes mahdollisuutta.

Oli muutenkin iltasella mahdottoman hyvä olo, kun sai pitkästä aikaa taas kiepsahtaa oman kullan kainaloon ja nauraa Pitääkö olla huolissaan? ja Vedetään hatusta ohjelmien hupailuille.
      Rakkaus, rauha ja nauru. Nämä ovat niitä avaimia, joilla jaksaa mennä vaikka minkämoisen vuoren yli ja läpi vaikka graniitista! ♥
       Ihanaa ♥

Lämmössä lojumista - kuin viimeistä päivää!

Lämpöä, aurinkoa ja kesäistä oloa ♥
         Sitä oli tämä päivä pullollaan. Mittari näytti jo heti aamusta +16 eli odotettavissa oli tämän kevään vai voisiko jo nyt sanoa kesän lämpöisimpiä päiviä tähän mennessä. Vähän käsivarret kummastelivat, kun hain postin t-paita päällä. Ne ovat niin tiukasti olleet hihojen peitossa kohta 9 kuukautta etteivät oikein sopeutuneet heti hihattomaan keliin... Totuttautuminen alkoi siis tänään!
          Vaikka sunnuntai olikin, tein vähän hommia. Piti saada nuo kivitoteemit valmiiksi niin ei menisi niiden kanssa tuhratessa enää sitten aikaa kun aikaa on vain töiden jälkeinen elämä. Ihan tarpeeksi pihasta löytyy hommaa sittenkin!

Kunhan kukat kasvavat ympärille niin voi olla ihan komean näköinen kivipaasi ♥ Ainakin se on siistimpi kuin kasa kiviä epämääräisessä kulmassa... Ja kukkapenkkiinkin oli tullut eloa näiden lämpöisten päivien aikana. Ovat jo maanpäällä, urheat perennat!
       Pienemmän kivitoteemin vein saunan kivikon päätyyn. Sehän vasta karulta nyt näyttääkin, kun siinä ei ole kuin kultapiiskun raaskileet ympärillä, mutta luulen, että kunhan vähän saadaan vihreyttä sekin näyttää upealta kukkien keskellä!

Tänään olen yrittänyt ottaa rennosti ja tehnyt juuri sitä, mitä haluan. Ilman sen suurempia pakottamisia. Ruoka oli ainut "pakollinen" asia jonka tänään tein, muuten vietin kyllä leppoisaa sunnuntaita ilman huonoa omaatuntoa laiskottelusta!
     Huomenna alkaa nimittäin työt ja olen vähän kuulostellut omaa oloani sen suhteen. Toinen puoli ymmärtää, että tarvitsen arkeeni selkärangan (ja rahaa!), jota työelämä tuo. Toinen puoli on sitten varuillaan siitä, että onkohan tämä nyt viisasta tämäkään! Onneksi osaan työni, ei ainakaan tarvitse jännittää eikä pelätä sitä, enemmänkin minun epävarmuuteni on sitä, että työporukka saa minut ahdistumaan... Tarkoitan juurikin sillä negatiivisuudellaan ja "kaikki on huonosti"-asenteellaan. En tarvitsisi semmoista juuri nyt!
        Olen miettinyt muutaman kerran, että olikohan virhe lähteä vanhasta työpaikasta, mutta joka kerta olen tullut samaan tulokseen. Jos en olisi lähtenyt, olisin oikeasti juurtunut sinne ja rapistunut henkisesti täysin! Päätökseni lähteä uuteen oli oikea. En vain ole hyvä tekemään äkkiseltään mitään uusia muutoksia elämässäni. Kaipaan vähän semmoista pehmeää laskua vähän kaikkeen...

Pehmeästä laskusta puheen ollen...
       Puhuttiin eilen Miehenmurrikan kanssa tulevaisuudesta ja siitä, millainen yhteiselo tulevaisuudessa rakennetaan. Nythän olemme melkein eläneet tämmöistä joka-toinen-viikko-elämää. Ehkä suurin ratkaistava ongelma on asumus, paikka jossa ryhdyttäisiin meidän perhettä kasvattamaan.
         Tämä paikka on minulle koti. Täällä olen se joka olen eikä Miehenmurrikallakaan ole mitään tätä paikkaa vastaan. Tämä ei vain satu olemaan minun omistuksessa, vaan tässä asumismuodossa kaupan päälle tulisi minun vanhempani. Ymmärrän, ettei asumisratkaisu hirveästi houkuta Miestä...
          Miehenmurrikka ehdotti kaupunkiasuntoa ja jätettäisiin tämä niin kuin varalle. Minua alkoi ahdistaa heti! En minä jaksa kerrostalossa istua sisällä kaiken aikaa, kävellä asvalttiviidakossa tai puuhastella jatkuvasti pienissä neliöissä, kun olen tottunut pihaan, pihatöihin ja puurtamiseen ulkona!
           Minulle tuli eilen kunnon ahdistus koko ajatuksesta, itkuun asti... Ja tämä juuri on sitä, mistä puhuin, että minun elämässäni muutosten pitäisi tulla niin, että ehdin omaksua ne. Vaikka muutos olisi positiivinenkin. Kaipaan sitä, että pääsen tilanteen tasalle enkä pidä ns. yliajosta, jossa minulle sanellaan mihin päin elämäni tästä lähtien vie.

Olen toki samaa mieltä, että jossain vaiheessa olisi aika harkita yhteistä arkea ja elämää oikeasti, mutta haluaisin että päätös toisi mukanaan onnea, iloa ja intoa uudesta elämänvaiheesta eikä samanlaista panikoitumista ja ahdistusta kuin eilisiltainen keskustelu. Aloin epäillä jo omaa kypsyyttä ihmisenä, jos pelkkä keskustelu aiheuttaa melkein paniikkihäiriön!
        Ja onhan sitä ennenkin eletty monet sukupolvet saman katon alla. Jos meille joskus tulisi lisää lapsia katraan verran, niin olisi ainakin lastenhoito lähellä, jos vaikka semmoista tarvittaisiin joskus. Kokeilla ainakin voi, miten yhdistettäisiin meidän elämä tähän taloon.
         Minä ainakin haluaisin, että tämä paikka olisi osa minua jatkossakin ♥
         Täällä minä olen ehjä, kokonainen ja hyvä ihminen. Täällä minä olen saanut rakentaa itseäni turvallisesti, omassa tahdissa, omalla tavalla. Täällä minä voi hyvin ♥
         Täällä minä opin rakastamaan sekä muita, mutta eritoten itseäni. Tämä paikka sai minut hyväksymään itseni juuri sellaisena kun olen!

Kävin iltasella pienellä juoksulenkillä. En tiedä miten pukeutua lenkille, kun oli hiki ja sitten kun tuuli vastaan niin oli melkein kylmä... Kevätilmat ovat vielä niin arvaamattomia, etten oikein viitsisi vielä ihan toppikeleiksi heittää.
      Ihanaa oli kuitenkin juosta ilman musiikkia tällä kertaa, kun kuuli kesän ääniä. Linnut huutelivat pelloilla niin kiihkeästi, että niillä oli varmasti meneillään joku kevätsoidin ♥ Vielä ei ollut toukotöissä ketään, mutta muutaman viikon päästä saan juosta iltalenkkini peltotöistä nousevan pölypilven keskellä!

Katsotaan nyt sitten, onko töiden jälkeen enää elämää...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
461. juoksupäivä (168 vko loppuu)
- 2852.2 km
- 5km suopohjien lenkki (28 min)
- semmoinen palauttava, rento lenkki oli tarkoituksena juosta. Vähän särki päätä koko päivän, joten en mitään urakkaa halunnut illaksikaan ottaa
- ryhti kesti hyvin ja lantiokin taisi suht kohta olla kohdillaan
- askellus lyhyttä ja hyvää, ei ongelmaa sen suhteen
- selvästi vähän puhti pois, joten tämän viikon treenit yms. ovat kyllä vieneet osansa
- hengitys otti vähän ilman kuivuudesta "osumaa" ja kai siellä jotain siitepölyäkin jo oli, mikä vähän kurkkua kuivasi
- ihan mukava päännollaus juoksu ja ihana oli taas vaihteeksi juosta ilman musiikkia. Olen yrittänyt pitää semmoisiakin lenkkejä, missä en kuuntele musiikkia ollenkaan.
- +18, lämmin ja vähän tuulinen ilta, hiki tuli enkä oikein osannut ottaa semmoista vaatetusta, missä olisi ollut hyvä...