Ihana kevät ♥

Keväiset illat ovat ihania ♥
        Tänään käpsehdin ulkona kun Miehenmurrikka harrasti radiollaan ja nautin valosta ja lämmöstä. Lämpö varsinkin tuntuu ihan kummalliselta taas pitkän talven jälkeen eikä oikein osaa pukeutua enää oikein ja sopivasti. Tämä viikko on tehnyt ihmeitä pihamaan lumille! En olisi uskonut vähän aikaa sitten kun siirtelin lumikasoja pois, että kävelen jo nyt nurmella ja lumikasoja on ainostaan talon varjoisissa kulmissa ♥

Koko kroppa on elänyt vähän isoilla kierroksilla ja se on näkynyt ainakin unessa. Kokonaisia, hyviä yöunia ei ole tullut otettua oikein koko viikkoon. Stressaan töistä. Sain eilen puhelun ja kutsun työhaastatteluun, joten vähän sentään sain helpotusta epävarmaan mieleen ja oloon. Eihän työhaastattelu mikään lupaus työstä vielä ole, mutta ainakin olen askeleen lähempänä mukavaa kesää ja töitä.
      Toinen stressin aihe on ollut tuo juoksu.
       Nyt kuitenkin tuntuu, että olen löytänyt sen oikean tavan juosta - kolmen vuoden rimpuilun jälkeen...! Tänäänkin juoksin 14.4km ilman että jalat tuntuivat mitenkään pahoilta tai kipeiltä. Muutos jonka olen tehnyt on ainoastaan askelrytmin muuttaminen lyhyempään, tiheämpään askellukseen. 170 askelta minuutissa.
       Nauhoitin mp3-soittimeeni metronomista tahdin ja kävin tiistaina kokeilemassa. Jaloissa ei tuntunut kipua, askel osui paremmin kropan alle ja vaikka vauhti oli vielä aika hidasta niin huomasi tehokkuuden heti.
        Toinen muutos, jonka olen muuttanut juoksussani on lantiolihasten ja pakaralihasten vahvistus. Nyt askel ei petä ja lonkka lopsahda sivulle, ja huomaan kyllä että askelvoima on paljon parempi ja jalat tulevat vähemmän kipeiksi.
         Nyt suututtaa ainoastaan se miten paljon olen kilometrejä ja juoksuvuosia missannut huonon tekniikan takia. Parempi kuitenkin nyt kuin kymmenen vuoden päästä!

Tänään siivosin taas talon viikonloppu kuntoon, kun Miehenmurrilla on kolmipäiväinen viikonloppu ja on luvattu huomiseksi ja lauantaiksi oikein kaunista kevätsäätä ♥ Aiotaan nauttia auringosta, saada vähän rusketusta naamaan ja hyvän mielen!
       Kyllä minä vähän töitäkin suunnittelin Miehenmurun pään menoksi: puretaan pihamaalta tuo jouluvaloinen risuaita. Ainakin sen verran, mitä routa antaa myöten. Kuitenkaan valoja en ole siinä enää pitänyt. Eiköhän huhtikuun puoliväli ala olla sellainen aika, että jouluvaloja voi jo vähän himmentää...
        Huomenna ajateltiin savustaa lohi. Ostettiin kokonainen lohi, kun Miehenmurulla on vakaa aikomus ryhtyä Herra Kalamestariksi ja fileoida itse kala kahtia! ♥ Minä lupaan savustaa sen jos Miehenretkale saa sen sellaiseksi, että se mahtuu savustimeen ♥
         Ja ulkosaunassa aiotaan saunoa joka ilta.
          Ajattelin jo tällä viikolla, että pitäisiköhän viritellä saunalle jo letku, että saisi vesiä vähän paremmin laskettua eikä tarvitsisi kantaa, mutta en ainakaan vielä tehnyt mitään asian hyväksi. Ennen kuin siivoan sen, niin sitten pitää vetää letkukin, että saa pesuvesiä ja huuhteluvesiä paremmin.

Piha alkaa olla elämää täynnä ja on ihanaa seurata ja kuunnella lintuja, jotka mekastavat pelloilla ja pensaissa ja pihamaalla ♥ En tunnista äänistä, en aina kyllä edes näöstä, mutta minulle ne kaikki ovat kevään merkkejä. Merkkejä siis LÄMPIMÄSTÄ kesästä ♥
        Jokainen voi tulkita itsekseen miten haluaa.
        Tämä salamyhkäinen pellolla huutelija tuli keskiviikkona esiin ja sai heti seuralaisen mukaansa. Toivottavasti töyhtöhyypän-polot tekevät nyt pesänsä sellaiseen paikkaan missä pienet töyhtöpäät ovat turvassa... Tervetuloa töyhtöhyypät! ♥

Tämmöisiä keikistelijöitä näkyi tänä aamuna kauralyhteen jäänteiden kimpussa ♥ Oliskohan taas peippo... Minulla nämä lintulotot näköjään seilaavat muutaman lajin ympärillä! Kaikki joko peippoja, tinttejä tai varpusia ♥
        Tervetuloa kuitenkin, keikistelijä, kuka lienetkin! ♥

Pellolla on huudellut jo melkein viikon joutseniakin, mutta omaan kameraan en ole vielä niitä kaunokaisia saanut. Hanhia olen kuitenkin bongannut jo naapurin isännän pellolla muutamin kappalein ja näyttävät nekin ainoastaan nauttivan pitkän lentomatkan jälkeen makoilusta. Ei mitään hirveää kiirusta näilläkään siiveikkäillä.

Tämän illan käpsehtelyn aarre oli ehdottomasti rusakko ♥
        Juosta viipotti hetkeksi tielle, nappasin kuvan ja sitten pupujussukka oli jo kadonnut. Milloinhan nämä aloittavat sen hurjan "kevätkisailun" mitä sain ainakin viime keväänä todistaa viiden pupun voimin... ♥

Ah ♥
       Tällä hetkellä olen onnellinen, vähän väsynyt (joka lupaa hyvää minun unille) ja äärettömän kiitollinen kaikesta. Rakkaasta ihmisestä viipottelemassa pihamaalla minun kanssani, keväisestä kelistä, auringosta ja sulavasta lumesta ♥
      Kiitos.

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
tiistai 10.4.2018
450. juoksupäivä (165 vko alkaa)
- 2767.7 km
- 7.4 km kylälenkki (50 min)
- METRONOMI JUOKSU: 170 askelta minuutissa
- todella lyhyt askellus verrattuna edelliseen ja huomasin kyllä heti etuisuuksia tämän uuden tekniikan hyväksi: jaksoi paremmin jalkojen väsymättä, askel kropan alle paremmin, kävi jalkoihin vähemmän/ jalat kipeytyivät vähemmin
- lantioryhti huomattavasti parempi ja antaa voimaa juoksuun ihan eri tavalla
- keskivartalo tukea taas paremmin, pakarat mukana askeleessa ehkä juuri lantiolihasten ansiosta
- +6, aurinkoinen ihana ilta, melkein jo hiekkatietkin sulia

torstai 12.4.2018
- 2782. 1 km
- 14.4 km huoltoasema lenkki (1h 38 min)
- ensimmäinen pitkä lenkki PITKIIN aikoihin ja samalla METRONOMI juoksulla kuin tiistainkin lenkki.
- jalat jaksoivat yllättävän hyvin ja juoksin 10km tuntiin...
- älyttömän kuuma oli heti alkuunsa, ihan liikaa päällä
- askel osui hyvin, lantion ryhti kesti ja jaloissa tuntui rasitusta/kipua/väsymystä yllättävän vähän
- toki kävelin välillä kun ryhti meinasi väsähtää, mutta olin hiton ylpeä kun ylitin vihdoin tien ja saavuin huoltoaseman pihaan. Onneksi siellä odotti kyyti valmiina niin pääsin nopeasti tankkaamaan!
- aivan mahtava fiilis, kun juoksun jälkeenkään pohkeet eivät ole krampissa tai reiden sivustat tulessa
- keskivartalokin kesti paremmin ryhdissä
- hengitys tasaista ja hyvää
- jossakin vaiheessa väsymyskin vaihtui hyväksi oloksi, euforiaksi kai
- +8, todella lämmin keli juosta, olisi kai pitänyt olla jo vähän juomista mukana

By lady of the house

Tässä ovat viimeiset kuvat traktorin renkaista ketjujen kanssa.
       Otin ne tänään pois.
       Yksin.
       Ilman miehistä apua.
       Joskus on ihan hyvä palata takaisin perusasioiden äärelle - naisen töihin. Seurustelevana naisena aina välillä unohtaa, että minullakin on kaksi varsin toimeliasta kättä. Vaikka Miehenmuru tietääkin, että toisinaan säilyy rauha paremmin, kun antaa minun tehdä hommat, niin joskus on kiva tehdä omin päinkin asioita ilman että kysyy keneltäkään, ilman, että saa apua keneltäkään tai ilman, että on kenenkään silmien alla.

(Niin ja kuten on tullut näinä viikkoina huomattua, talon emäntä aina välillä unohtaa, että on halunnut tehdä asioita yksin ja syyttää sitten Miestä siitä, että saan tehdä hommat yksin...

 kunpa joku selventäisi joskus naisen ajatusmaailmaa meille naisillekin...huokaus!)

Auringon voima on ihmeellinen ♥
        Pihasta sulaa lumet vauhdilla ja mittarissa viuhuu jo pian +15 asteen lukemat! Tämmöistä vaan ja nousevalla käyrällä. Jihuu! Aamun lehdessäkin oli, että terassiväki odottelee, että aurinko lämmittäisi loputkin lumet pois terassikauden avajaisten tieltä. Minä en ole terassityyppiä, mutta ymmärrän toki ihmisten halun päästä lämpöön ja aurinkoon pimeän talven jälkeen.
        Pitänee avata omakin "terassi" tuohon pihamaalle heti kun saan loput lumet ja vesilammikot pois pihamaalta! Hyvältä näyttää jo, vai mitä? ♥

      

Kevät tuli juoksuun ♥

Kevät tuli juoksuun ♥
     Vaihdoin kevyempää ylle ja lähdin pelon sekaisella innolla kokeilemaan miten jalat toimivat vai toimivatko ne... Ja paremmin meni. Pitää vielä olla varovainen lausunnoissaan, sillä nämä vaivat tuppaavat olemaan vähän salakavalia, mutta nyt ainakin pääsin vähän purkamaan stressiä juoksemattomuuden osalta.
      NAUTIN ♥
       Ette tiedä miten kovasti voi ihminen nauttia siitä, että juoksee! En tehnyt mitään maratoonia ja kävelinkin välillä, mutta selvästi huomasi mikä vaikutus lantion kannatuksella oli ponnistusvoimaan ja koko kropan ryhdissä.
       Lantiojumppaa siis kalenteriin!

Tiet olivat jo sulat ja oli hyvä juosta. Ihanaa! Asfaltin reunassa oli hiekkaa, joka rapisi kengän alla ja tassu piti jokaisella askeleella. Talvijuoksu on haasteellista, mutta tämä on talvessa parasta - kevään tulo!
         Täällä on jo vähän onnellisempi emäntä aloittamassa sunnuntai-iltaa. Pitää vielä iltasella venytellä hyvin ja tehdä vähän huoltotoimenpiteitä niin jospa tästä tulisi ihan hyvä juoksukesä ♥
         Tänään oli jo +12 astetta, kun lähdin juoksemaan ♥♥ Eli kesää kohti oikeasti!

P.S. Pitäisi oikeastaan tehdä semmoinen "vammakartta" että tietäisi mitä tehdä kun seruraavan kerralla (mitä toivottavasti ei tule) kintut kipeytyvät samoista kohdista. Kipukohta ja parannus. Olisi ihan hyvä itselleen saada vähän semmoista kokonaiskuvaa, mikä kropassa ylipäänsä on jumissa ja mikä toimii..

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
449. juoksupäivä (164 vko)
- 2760.3 km
- 4 km uimarannan suuntaan (30 min)
- kuntouttava lenkki säärivaivojen jälkeen
- huomasin heti että oikean jalan kannatus oli nyt enemmän lantion päällä kun powereita oli ponnistuksessa ihan eri tavalla - ei siis täysin ole lantio vielä kunnossa, mutta sinne päin
- sääreen ei käynyt enää samalla tavalla ja muutenkin kipuilua vähemmän
- juoksu-kävelyä tein varsinkin kun juoksin kovalla asvaltilla, mutta muutenkin en halunnut vielä kamalasti rasittaa jalkaa, kun vasta oli toipilaana
- kevyempää jo yllä ja tuntui hyvältä olla vähän vapautta vaatteissa. 
- +12, aurinkoinen ilta ja kuivat tiet

Västäräkki !!

Vähäsen vielä kesään ♥ västäräkki bongattu tänään meidän pihamaalta kuopimasta nurmenlaikkuja. Mitä lie löysi, sillä kaikki kärpäset ovat jälleen meidän ikkunoiden välissä... En tajua. Kun asiasta ilmoitettiin aikoinaan ikkunafirmalle, niin sieltä sanoivat, että mitä asutte maalla!
       Eli kun asuu maalla ikkunoiden väleihin kuuluvat myös kärpäset.
       Selvä!
       Olen ollut vähän pahalla mielellä pari päivää niin en ole tullut kirjoittamaankaan. Täytin päiväkirjaa huonolla fiiliksellä ja ihmeellisesti myös aamusivujen kirjoittelu on auttanut (!!) Kannatti kokeilla! Ihmeen paljon sitä päässä vellookin sellaisia asioita, jotka ovat siellä koko ajan, joka päivä, uudelleen ja uudelleen!

Tein tänään vähän samaa kuin västäräkki aamulla: möyhensin vähän pihaa. Tosin haravalla vain, en suuremmalla möyhimellä. Haravoin noita nurmilaikkuja ja vähän pölläyttelin keltaista nurmea pystyyn, että se rupeaisi talven jälkeen hengittelemään! Aika paljon on vielä vesilammikoita eli maa ei kyllä ime vielä yhtään, mutta sitten on myös niitä kuivia kohtia, missä on jo mukava kävellä ♥
       Kevät on ihanaa! Toisaalta toivoisi, että tulisi äkkiä kesä, mutta sitten taas toivoo, että tämä aika hidastaisi kulkuaan jo, että kesä viipyisi mahdollisimman pitkään! Nautin, oikeasti nautin näistä kurakeleistäkin, kun tiedän, että kesäaika on vielä edessä päin! ♥

Nurmen pinta auki ja hengittämään!

Syy mielen harmauteen ei siis ole keväiset päivät, eivät todellakaan, vaan juoksutauko, jalkakrempat ja niistä johtuva juoksutreeni-tauko. Ymmärrän ja tajuan, että nämä viikot ovat pieni osa elämänmittaisessa kuvassa, mutta juuri nyt kaipaisin juoksua elämääni. Tiet alkavat olla kuivat, huoli kesätöistä painaa aivokapasiteettia kasaan ja tarttisin minun tutuksi tulleen poismenoreitin näille huonoille fiiliksille. Nyt kun en ole päässyt juoksemaan niin paha olo jyllää sisuksissa.
        Eilen jopa itketti. Meni tunteet niin piripintaan, että itketti. Teki ihan hyvää, mutta kaipaan juoksuaskelia viemään loputkin olot pois.
        Katselin eilen vähän vanhoja arkistoja ja huomaan, että jalkaongelmien piikit sijoittuvat lähes aina tähän kevääseen. Johtuneeko se sitten alustan vaihtumisesta vai koko talven mittaisesta epävarmasta juoksemisesta liukkailla?! Ehkä ihan tutkimisen arvoinen asia niin osaisi sitten välttää näitä itkuja sitten keväällä!

Eilen lämmitin lauantaisaunan ulkosaunassa ja vielä kun tulin puolen 9 maissa saunasta oli suhteellisen valoisaa. Läikähti hyvä olo kaiken itkun keskellä, valo ja aurinko ja tuleva lämpö ♥ Voiko parempaa terapian muotoa enää ollakaan!
        Kohta pääsee sitten kurkkimaan kukkapenkkien talvituhoja. Toivottavasti niitä ei hirveästi ole, mutta kaikkeen pitää tietysti varautua, kun oli jälleen kummallinen talvi.
       En malttaisi milläääääääään!

Perjantaina kävin markkinoilla ja katsomassa mummolaan tulleita siskon lapsia. Sellaisia ikiliikkujia ne olivat, että sen ajan mitä olin, niin hetkeäkään ei leikeistä huilattu! Poitsun kanssa oli jo mukava leikkiä, kun se on niin sanavalmis ja fiksu, mutta Typykkä on aikamoinen tahtotapaus! Jos ei mene niin kuin hän haluaa, ei mene mitenkään! Mukavaa on kuitenkin se, että Typykkäkin alkaa jo harjoitella puhumista oikein kunnolla - ei pelkästään ääntelehdi kuin avaruusolennot! ♥
         Huomasin, että legojen rakenteluhan on aika rauhoittavaa... Pitäisiköhön itselleenkin hankkia joku setti legoja kun oikein panta päätä kiristää..?!
        Markkinoilla vain piipahdin, oli kurja keli ns. tyypillinen markkinakeli. Satoi melkeinpä räntää ja oli kylmä. Sain parkkisakonkin perjantain kunniaksi, vielä maksamatta, mutta kylläpäs suututti! Olen nimittäin yleensä aika tarkka siitä, että mikä on "rikollinen" paikka parkkeerata, mutta nyt kyllä kävi joku väärinymmärrys täysin! Mitä kaikkea silläkin rahalla olisi saanut!?
       Ostin samalla keikalla InterSportista mini-vastuskumnauhat. Minä laitoin itse itseni lantiokuurille eli treenaamaan heikko lantio kuosiin ja kondikseen. Samoin pakarat, mutta nehän nyt kuuluu lantiolihaksiin eritoten. Tämmöistä juoksukuntoa en aio pidempään katsoa, että koko ajan on joku kohta kipeä. Aion tarttua ongelman ytimiin ja hoitaa ne pois!

Ettei ihan tulisi väärää kuvaa lumien sulamisista. On vielä lunta meidänkin pihassa....

Nappasin eilen siivouspäivän kunniaksi verhot pois tuvasta. En jaksanut enää talviverhoja ja kesäverhoja minulla ei vielä ole, joten nyt minulla ei ole verhoja ollenkaan! Aika karun näköistä tuvassa, mutta eiköhön sitä jossain vaiheessa saa kesäverhotkin ikkunoihin! Ainakin valo pääsee nyt sisälle paremmin...

Ja sitten.
       Onko tämä lintu peippo?
       Jos on...
       Puolikuuta peipposesta ja västäräkistä vähäsen... Onko puoli kuuta vähäsen?

Maata näkyvissä!

Tieto lisää tuskaa. Olen huomannut.
        Opiskelin jälleen ihmisanatomiaa jalkojen osalta ja kahlasin luista ihonpintaan asti, kun oikein innostuin. Minulle aina nämä jalkojen ym. pienet krempat ovat lähde tiedolle ja uudelle opille ♥ Tykkään tutkia kropan toimintaa näin omakohtaisten ongelmien kautta. Ongelmat ei niin kivoja, uuden löytäminen on ♥
         Minulla on Mortonin varvas.
         Ennen kuin kauhistutte, en ole ottanut keneltäkään Mortonilta varvasta vaan se on "vaivan" nimi, joka tarkoittaa, että kakkos varvas on pidempi kuin isovarvas. Minulla tämä ongelma ei ole mitään vakavaa laatua, mutta selvästikin se oireilee, sillä se on vain toisessa jalassa (!) ja se jalka yleensä on ollut se ongelmallisempi puoli.
          Oikein vaikeissa tapauksissa Mortonin varpaasta tulee Mortonin neurooma, joka onkin sitten jo hankala kiputila jalassa. Minulle pituusero ei ole niin huomattava, että esimerkiksi saisin mustan kynnen kävelystä, mutta askelvirhettä se vähän minulle tekee.
          Toisaalta, ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin.
          Mortonin varvas oli kreikkalaisen mytologian mukaan aatelisten etuoikeus ja se on tunnusmerkki kreikkalaisilla jumalilla ja sankareilla!
          Että sillee.

Tänään oli saamaton päivä enkä oikein saanut tehdyksi mitään - en edes siivousta. Ruuan sain tehtyä ja syötyä, mutta se ei nyt varsinaisesti kuulu suuriin ponnistuksiin, ainakaan sen ei pitäisi kuulua. Keli oli vähän harmaa, sumuinen ja sateinen, joten ulkoleikitkään eivät houkutelleet. Onneksi iltaa vasten keli selkeni ja pääsin vähän kävelemään. Meidän kohta kylätiestä alkaa olla näin sula (lue: mutainen) ja vaikka jalat ovatkin nyt sairaslomalla niin olisi tehnyt vähän mieli kokeilla, miten jalka uppoaa pitkästä aikaa mutaan ja maahan lumen sijaan.
        En kokeillut.
       Oli kuitenkin piristävää löytää lumen seasta jo vähän maata. Sen on melkein unohtanut miltä maa tuoksuu ja tuntuu ♥ Istuin pitkän aikaa maitolaiturilla ja kuuntelin kevättä. Lintujen laulua kuului jo enemmän kuin talvella ja jossain huusi jo joutsenkin. Tai sitten on juuri päässyt jäistä irti...
       Tuntui ja tuoksui keväälle ♥

Miehenmurrikka sanoi tänään illalla, kun puhuttiin puhelimessa että niiden työmaalla on eräs nainen, tämmöinen kolmekymppinen niin kuin minä, joka on selvästi iskenyt silmänsä (ja pian kai kyntensäkin) Miehenmuruuni...
        En ole mustasukkainen enkä huolissani, mutta ihmeellisesti heräsi se vanha tuttu tunne jostain menneisyyden sopukoista, kun meillä oli Miehen kanssa vähän semmoista on-off-touhua monen monen vuoden ajan, ja aina minä jäin rannalle. Olin nuori ja saamatonkin seurustellakseni Miehenmurun kanssa tuolloin, ollaan puhuttu nämä asiat sata kertaa jo läpi ja asia on sinällään ihan ok, mutta se fiilis on jäänyt kyllä aika hyvin muistijäljeksi johonkin...
         Aikoinaan jo kesäksi töihin tulleet naiset olivat rohkeampia lähestymisensä kanssa, kun minä olin pikemminkin semmoinen "vaani ja valloita"-tyyppiä eli odottelin rauhassa (kymmenen vuotta) että kyllä se siitä tokenee ja tajuaa laatunaisen päälle ♥ Ja tajusihan se!
         Tuli vaan outo olo. Menneisyys otti kiinni...

 Huomenna menen leikkimään siskon lapsien kanssa ja käväisen samalla kevätmarkkinoilla. Sataa tietysti kaatamalla niin kuin nyt ja on oikea markkinatunnelma, mutta sitten on! Lapsien kanssa on mukava leikkiä, pääsee vähäksi aikaa pois tästä aikuisten maailmasta ja sen murheista ja huolista.
         Lapsiterapiaa hullutuksien muodossa ♥
         Ja iltasella sitten Miehenmurun kanssa vähän laatuaikaa. Varastetaan hetki toisillemme tämän universumin ajasta... Naps!
        Ulkona sataa.
        Lumet lähtee...

Aamu Sivujen kautta uuteen päivään ♥

Tiedättekö mitä ovat Morning Pages ?
      Se on eräänlainen aamuinen pään tyhjennys kirjoitus. Kolme sivua kirjoitusta siitä, mitä päässä liikkuu aamulla kun heräät ennen kuin kosket puhelimeen, läppäriin tai muuhun aivoja häiritsevään laitteeseen. Ole hetki itsesi kanssa kahden ja tyhjennä pää ajatuksista, mietteistä ja murheista - ihan kaikesta siitä mitä päässä vain sinä hetkenä risteilee.
       Kirjoituksen ei tarvitse olla mitään proosaa tai taiteellisesti oikeaoppista kirjoitusta. Tässä lajissa ei ole väärää eikä oikeaa, joten tajunnanvirtaa paperille vain! Itse kirjoitin tänä aamuna ensimmäiset kolme sivua Aamu Sivuja ja kun minulle kirjoittaminen on se oma juttu purkaa ajatuksia ja tunteita, niin kyllä toimi. Pää keveni kummasti kaikesta ylimääräisestä sälästä!
      Olen kirjoittanut yli 20 vuotta joka ilta päiväkirjaa ja se auttaa selkiyttämään ajatuksia ennen nukkumaan menoa, mutta ei ollut hassumpaa selkeyttää päätä heti aamusta. Ja kolme sivua tuli yllättävän nopeasti ja helposti!
      Voit lukea lisää tekniikan oppi-äidistä täältä.

Taas oli lunta maassa kun nousin pystyasentoon ja aukaisin verhot. Ja sitä riittää ihan joka puolella pihaa! Nuo kasat, joihin kerään pihamaalta lunta, eivät sula ennen juhannusta! Saan kiertää niitä ruohonleikkurilla vielä kesäkuussakin! Ihan mahdottomat määrät jäistä lunta, pehmeää lunta, märkää lunta, tuiskulunta... ja niin edelleen!
       Kun olin saanut talon lämmite, hävisin tuonne valkeuden sekaan vähän tekemään tiliä siitä, miten paljon lunta saa missäkin olla. Pihamaan kasat vain olivat edelleen (mitenhän ne yhden pakkasyön jäljiltä pehmeämmäksi olisivat muuttuneetkaan) jäisiä ja kivikovia, joten en saanut kaikkia kasoja liikkumaan. Vähän rikottua pintaa, en muuta!
       Taistelu jatkuu!

Äiti ja isä tulivat minilomalle maalle. Isä käpsehti omissa projekteissaan, auttoi tankkaamaan traktorin ja jatkoi puuhiaan. Minä rättyytin koneella lunta pois ja ajattelin omiani. Terapiaa. Tämäkin.
        Iltasella alkoi taivaan rannassa kajastaa jotain valon kaltaistakin ja sain otettua vähän auringonlasku kuviakin ennen kuin lähdin iltalenkille. Ihan hyvin meni noin juoksun puoleen. Oikean jalan säären etuosa vähän vihoitteli. Joku ärtymystila tuossa kohtaa mihin säären lihas kiinnittyy. Luulen että se tuli siitä pomppimisesta kuntopiirissä kun hypin tavallista enemmän... Tai jostain. Pitää venytellä ja hieroskella nyt pari päivää taas.
        Saisi loppua nämä talvikelitkin, kun juostessa ei olla ihan niin rennossa menossa edelleenkään kuin kesäkelissä. Jalat jännittää vähän askellusta.

Tein grillikatokseenkin vähän tietä, ettei tarvitse taimikasvatusta odottaa heinäkuulle. En tiedä vaan milloin siellä tarkenee mitään kasvattaa, kun on näin kylmiö öitä ja päiviäkin vielä, mutta jospa tämä tästä pikku hiljaa.
        Miehenmurrikan kanssa soiteltiin iltasella ja nauratti sen jutut ♥ Työmaalla meno on muuttunut entistä hullummaksi eikä kesä ole vielä edes alkanut! Toivottavasti jaksaa vielä kuukaudenkin päästä suhtautua uuteen porukkaan ja hulluus-meininkiin vielä noin positiivisen sarkastisesti. Ainakin sai minut nauramaan ♥
         Oli siinä ehkä vähän väsymistä minunkin puoleltani. Tänään olen ollut ulkona koko päivän, joten unta ei tarvitse odotella.

Aitan katon lumi pääsi vähän roikkumaan... markiisimaisesti ...

Omista töistä ei kuulu vielä mitään. En ole ollut tässä tilanteessa 11 vuoteen joten stressaavaa sen puoleen, kun ei tiedä tuleeko soittoa ollenkaan... Muina vuosina kysymys on lähinnä ollut, että milloin se soitto tulee.
         Huomaa taas miten inhottavaa on epävarma tilanne.
         En ole ollenkaan omillani tässä fiiliksessä...
         Kaikesta epävarmuudesta huolimatta en  kuitenkaan haluaisi mennä enää edelliseen työhöni. Vaikka se olisi ollut kuinka varmaa hyvänsä ja juuri minun alaani, en todella laita enää itseäni alttiiksi sille loan heitolle, mitä siellä harrastettiin... Että hyvä näin, vaikka ei niin hyvä olekaan.

 Nyt taidan painua peiton alle lukemaan vähän kirjaa ja haukottelemaan... Katsotaan nyt monta lausetta ehdin lukea ennen kuin kirja läpsähtää naamalle.
         Huhtikuu, jee!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
448. juoksupäivä (164 vko)
- 2756.3 km
- 7.2 kim kylälenkki (43 min)
- jaloissa oli tietynlainen heikkoustila meneillään kun puolessa matkassa alkoi oikean puoleinen etusääri ilmoittamaan haluttomuudesta liikkua. Semmoista lihaskivun ja kiristyksen sekamelska. Hidastin vähän vauhtia, mutta kipuili se loppumatkankin.
Tuliko se hyppimisestä vai mistä?
- hengitys ihan ok, mutta pakarat katosivat jälleen pelistä. En saa nyt niihin taas mitään yhteyttä!
- ryhti sellainen kun kipeän jalan kanssa vaan voi olla
- keli aurnkoinen ja valoisa, mutta tiet olivat lumiset ja liukkaat, saisi tulla se kesä jo!
- pitä huomenna vähän keskittyä venyttelyyn ja huoltoon
- -3, aurinkoinen ja valoisa ilta

Myydään vähän käytettyä lunta hyvään kotiin.

Pääsiäinen on ohi ja seuraavaa viikkoa ollaan aloiteltu jo maanantain verran. Suklaamunia on vielä kaksi jäljellä, mutta muuten kyllä ei kamalasti olla herkuteltu lomapäivinä - ja ihan hyvä niin. Koko pääsiäisen ihailtiin Miehenmurun kanssa komeita aurinkoisia päiviä ja vaikka ei lumi niiden voimasta vielä huvennutkaan mitenkään silmin nähden, olivat ne kuitenkin todella mahtavia auringonpaisteen osalta ♥
         Tänään tulikin sitten karu tiputus todellisuuteen, kun taivas työnsi oikein huhtikuun kunniaksi taivaan täydeltä kostean painavaa nuoskalunta. Sitä tuli varmasti lähelle 15 senttiä ja niin painavaa, että ei meinannut traktorissa riittää powerit, kun oikein kunnon kuorman sain kyhätyksi kyytiin.

Yritin jo vähän raivata pihamaan kasoja, mutta ei tuo lumi vielä oikein periksi antanut. Pehmeämmän "kuoren" alta löytyi ihan jäisiä muhkuroita enkä kehdannut alkaa konetta rikkoa pelkästään sen takia, että siirrän lunta paikasta A paikkaan B. Vähän sitä kuitenkin tein jo niissä paikoissa kuin siihen oli mahdollisuus. Yhdessä kohtaa sukelsin jo mullan allekin, kun nappasi koslan reuna melko pehmeään maahan... Tulee taas paikkaushommia kesän alussa sitten...
        Huokaus.
        Alkaisi jo lumi riittää, kun pompattiin sunnuntaina vielä huhtikuun puolellekin. Saisi jo tällainen kevätsielu jotain balsamia tähän talvenjäädyttämään sieluun ja pääsisi se puutarhasielu vapaaksi ♥ En ole vielä laittanut ainuttakaan siementä multaan, joten kohta tulee itämistenkin kanssa kiire, mutta mihin minä nekin kantaisin kun ei ole mitään paikkaa missä olisi lämmintä taimien itää...

Tänään kun Miehenmurri lähti kaupunkiin poikaviikkoa viettämään, ajattelin, että siirrän oman auton taas talliin. Hyppäsin ratin taakse, mutta kone ei ilmoittanut mitään, ei inahtanutkaan. Oltiin silloin torstaina räplätty autoa ja sen valoja ja oli kai jäänyt valot päälle autoon ja nyt oli akku tyhjentynyt viimeistä piirtoa myöten...
          Kyllä suututti!
           Siinä auto sitten kökötti pihalla, keskellä lumityökaaosta ja minun piti puikkelehtia lumitöiden kanssa siinä ympärillä, enkä oikein saanut hommia edes tehdyksi tuosta auton paikalta! Muutenkin lumityöt olivat tänään hankalia niin en olisi kaivannut mitään ylimääräistä "piristystä" tähän enää.. Elämä ei aina kysele mitä kukin tahtoo.
           Otin akun pois ja laitoin laturiin ettei tarvitse pitää keulapeltiä ylhäällä tuolla lumisateessa. Toivottavasti se vielä ottaa latausta vastaan... Reppana!

Meillä oli lauantai-iltana Miehenmurun kanssa pääsiäisriitakin. Minun aloittamana.
       En tiedä olenko edelleen epäkypsä ja lapsellinen vai oliko riidan aihe hetkellinen mielenhäiriö, mutta aloitin sen arvostelemalla Miehenmurrikkaa siitä, että minä saan tehdä yksin puunkannot ja saunanlämmitykset. Miehenmuru oli aiheesta loukkaantunut ja täysin erimieltä, joka oli ihan oikein. Näinhän asia ei todellakaan ole.
          Miehenmuru auttaa minua ruuanlaitossa, puiden kannossa ja tekee sitä ja tätä koko ajan kotona. Kun Miehenmuru ilmaisi oman kantansa asiasta, tajusin, ettei minun marmatuksellani ollut totuuden sijaa, vaikka olisi katsottu kuinka kieroon hyvänsä!
          Olin epäreilu ja täydellisen väärässä siitä mitä sanoin.
         Tultiin saunasta puhumatta ja oltiin hetki omissa oloissamme ennen kuin sovittiin riita, pyysin ja sain anteeksi, mutta en edelleenkään tajunnut mistä koko aihe minulle nousi pintaan. Totta oli, että juuri lauantaina tein ilta-askareet yksin: laitoin saunan ja toin puut, mutta miksi minulla leimahti yhden ainoan illan tapahtumat koko totuudeksi? Koko totuus tai koko kuva kun kuitenkin on se, että minulla on auttavainen ja ahkera mies vierellä koko ajan.
          Huomasin vain itsestäni sellaista kypsymätöntä osaa seurustelusuhteessa edelleenkin, vaikka ollaan jo kohta neljä vuotta pidetty yhtä. Välillä toivoisin, että olisin ollut yhtä hurja seurustelemaan kuin aikoinaan kaverini yläasteella, että olisin voinut harjoitella ja tehdä mokaukset nuorella iällä. Nyt kun elän ensimmäisessä (ja viimeisessä) kunnon seurustelusuhteessani sen ihanan ja oman Miehen kanssa, en haluaisi olla näin "raakile" jokaisessa asiassa mitä tulee seurusteluun ja yhdessä oloon. Miehellä on paljon tottuneempi ote kahdestaan olemiseen, kun hän on sitä jonkun verran elämänsä aikana jo tehnyt. Minä poukkoilen välillä kuin päätön kana tässä seurustelun labyrintissa ja opin näköjään kantapään kautta...
          Onneksi Miehellä riittää pinnaa, hermoja ja näköjään anteeksiantoakin minua kohtaan ♥

Olin eilen kaukaa viisas tämänpäiväisen lumimyräkän suhteen ja kävin juoksulenkillä eilisiltaisessa ihanan keväisessä ilta-auringossa ♥ On juoksemisessa ihan eri fiilis kun ei tarvitse iltalenkkiäkään enää tehdä pilkkopimeässä otsalampun valossa vaan saa juosta koko matkan valoisassa.
       Eilen oli muuten kiva juosta, mutta tiet ovat nyt pahimmillaan. Välillä sain jo juosta asfaltillakin, mutta sitten tuli taas loskainen tai jäinen osuus ja jalat tuntuivat kyllä juuri siltä mitä ne olivatkin - täysin eksyksissä siitä, miten ja millä askeleella kulloinkin olis juostava!
       Odotan oikeasti niitä kunnon kevätkelejä kun pohkeessa on kuraa ja kenkä pitää jokaisella askeleella ♥

 Huomenna jatkuu vielä vähän tämä lumen kanssa pelleily, jos vaikka saisi vähän pihaa puhtaammaksi ennen kuin ne loskakelit todella alkavat. Katsotaan nyt minkälaista keliä huomenna pitää. Nämä kevätilmat ova yhtä arvoitusta kaikki!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
1.4.2018 sunnuntai
447.juoksupäivä (164 vko täynnä)
- 2749.1 km
- 7.2 km kylälenkki (43 min)
- pitkästä aikaan kylälenkki ja kyllä jaloista huomasi, että en ole tarpeeksi niitä "rääkännyt", väsähtivät jo puolessa matkassa. Sai harjoitella taas mielen ja kropan vastakkaisasettelua
- hyvältä juoksu muuten tuntui, kun vaan olisi jaksanut paremmin
- tiet olivat osaltaan jo sulia ja sitten taas osaltaan jäisiä, vähän piti edelleen hipsutella ja huomaan sen kyllä heti jalkojen lihaskireyksinä
- hengitys oli haukkomista varmaan juuri sen vuoksi, että isot lihakset tekivät töitä vähän pidemmän aikaa kuin mitä nyt olen lähiviikkoina niitä rääkkäillyt
- ryhti kesti suht hyvin, mutta keskivartalossa on edelleen tekemistä
- mukava keli, ihana aurinkoinen ja valoisa ilta, -0

Luonnon helmassa ruokailemassa ♥

Tänään ajateltiin juhlistaa Pitkäperjantaita vähän poikkeavalla tavalla kuin normaalisti.
         Lähdettiin rannalle piknikille ja mukana repussa oli uunissa esipaistetut uuniperunat, pari pakettia makkaraa ja savukalaa ♥ Rannassa laitettiin nuotio tulille ja kiepsautettiin herkut lämpenemään.

Kyllä ulkona ruoka maistuu ihan erilaiselta ja ihan eri tavalla. Syötiin molemmat itsemme ihan ähkyn partaalle samalla kuin aurinko paistoi lumiselle jäälle eikä tuullut yhtään. Harvinaista sille rannalle. Oli ihan mahdottoman kaunis päivä ja lämmin heti kun päästiin auringon säteiden alle.
      Kevät, tule jo!

Tulin vaan kotisilla ajatelleeksi kun oltiin saatu tavarat purettua, ulkosauna lämmite ja köllöteltiin vatsat pinkeinä, että tällaisesta minä pidän. En nauti enkä kaipaa mitään hienoja lounaita tai juhlia jossain upeassa ravintolassa tai hurjaa ystävä/sukulaisjoukkoa ympärille juhlimaan. Ihan vaan makkaraa, perunaa ja savukalaa luonnon keskellä ja minun onneni on täysi ♥
      Onneksi Miehenmuru on samaa tekoa ♥
      Nautittiin jäällä kävelystä ja mahtavasta kenttälounaasta ja kohta päässään lämmittelemään ulkosaunan hehkuvaan lämpöön. Voiko parempaa lomailua ollakaan!?
      Ei voi! ♥

Meidän gourmee-ateria vain kahdelle. Miehenmuru sanoi, että vain kynttilät puuttuivat "pöydästä", mutta toisaalta nuotio sai ottaa kynttilöiden roolin meidän pääsiäisen romanttisella aterialla. Vai minä, Miehenmuru ja luonto ♥ Ah!

Tervetuloa pääsiäinen!

Hyvää ja Iloista Pääsiäistä, tipuset ♥

Meidän torpassa alkoi pääsiäinen tänään, kun sain talon siivottua pyhäily kuntoon. 

       Miehenmurullakin sattui viikonlopputyövuorot sopivasti niin, että loma alkoi jo tänään ja jatkuu aina maanantaihin asti. Saadaan taas monta päivää olla ihan lomafiiliksissä!

      Tänä aamuna nukuttiin pitkään, vaikka aurinkoiset aamut alkavatkin jo paistaa ikkunasta sisään niin, että valo herättää aikaisemmin jo. Ihanaa!

       Aamupalan jälkeen Mies kantoi puut tupaan ja vei roskat ja hävisi imuroinnin ja lattianpesun tieltä ropailemaan autoni takavalojen kanssa. Toinen takavalo on ollut pimeänä kohta puoli vuotta ja varmaankin peräkärryn pistokkeen kanssa ei ihan sovittu yksiin viimeksi kun sellainen perässä oli. Nyt Miehenmuru sai sen kuitenkin toimimaan, joten en ainakaan sakkoja saa enää sammuneen valon takia ♥

Minä siivoilin tupaa ja olikin kiva taas tehdä puhdasta ainakin hetkeksi. 

       Tekisi niin mieli jo laittaa tupaankin vaaleat verhot ja tuoda niiden mukana vähän valoa torppaan, mutta taitavat olla vielä pesua odottelemassa jossain äidin pyykkikassien uumenissa. Pitänee etsiä viimeistään ensi viikolla kun hypätään huhtikuun puolelle (!!)

Suuria pääsiäissuunnitelmia meillä ei Miehenmurun kanssa ole. Sen verran varauduin, että makkarat käydään paistamassa rannassa, kunhan sattuu sellainen vähemmän tuulinen päivä ja syödään ainakin hyvin näinä päivinä.

      Muuten kyllä taidaan vaan nautiskella joutilaisuudesta nämä pääsiäispyhät, kun siskotkin jäivät koteihinsa eivätkä tulleet äidin ja isän tykö pääsiäiseksi. 

Vaikka ulkona on jo auringossa aika lämmin, niin ei tuo lumi ole kyllä ihan näinä päivinä lähdössä mihinkään! Ja meidänkin pihassa sitä lunta on kyllä ihan riittävästi, että jos ei tule jotain täyskohdistettua sädettä näihin kinoksiin, niin kyllä kököttävät pitkään umpijäiset lumikokkareet räystäiden alla. Ja kun niihin ei pysty edes traktori ilman, että jokin kohta hajoaa traktorin kuupasta!

    Eikä malttaisi odottaa!

    Haluaisin jo päästä haravoimaan ja puhdistamaan pensaan juuruksia ja leikkaamaan oksia ja... ja... ja... En millään malttaisi odottaa, että nämä lumet sulaisivat nyt vielä ainakin kuukauden! ARG!

     Rairuoho on nyt saanut osakseen kaiken tämän ruohonleikkausinnon, jonka valo ja lähestyvä kevät on pompauttanut minulle jälleen pintaan ♥

Oikein hyvää ja iloista pääsiäistä ruudun sille puolelle ja nauttikaa auringosta (ja siitä lämmöstä, mitä se tähän aikaan suo) ja hengähtäkää kiireestä ja hopusta hetki ja olkaa niiden ihmisten kanssa, jotka saavat teidät nauramaan ja voimaan hyvin ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA

27.3.2018 tiistai

445. juoksupäivä (164 vko)

- 2736.9 km

- kuntopiiri (40min)

- kyykkyjä, vatsoja, hyppyjä, spurtteja

- vähän hankalaa oli löytää hyvää kuntopiiri paikkaa kun kaikki oli niin jäässä, mutta kintut sain kuitenkin kipeiksi

- -5, aurinkoinen ja vähän kylmä ilta

29.3.2018 torstai

446. juoksupäivä (164 vko)

- 2741.9 km

- 5km metsätien mini (33 min)

- semmoinen lipsuttelupäivä, kun jalat olivat vähän kipeät kuntopiirin jälkeen

- jalat tuntuivat yllättävän hyvältä, kun juoksin tasavauhtisen ja rauhallisen lenkin

- lenkin loppupuolella jopa tuntui, että olisi voinut juosta vähän pidempäänkin.

- hengitys oli ok

- askellus niin hyvä kun jäisellä ja ryhyläisellä alustalla vaan voi olla

- ryhti kesti, mutta yritin saada pakaroihin vähän eloa pienellä ryhdin muutoksella. Vähän olisi vielä harjoiteltavaa...

- keli oli ihana, aurinkoinen ja semmoinen keväinen, fiilis oli korkealla senkin suhteen jo, +3