Lämpöinen, kuuma, kuumin (äitienpäivä)viikonloppu aikoihin !

Historiallisen lämmin äitienpäivä ja historiallisen lämmintä noin muutenkin ♥
      Jos joku olisi sanonut, että toukokuussa saa jo ensimmäistä rusketusraitaa, olisin vähän naurahtanut. Joopa joo! Nyt mennään jo toista viikkoa hellelukemissa ja viikonloppuna kivuttiin ensimmäistä kertaa tänä kesänä hipaisemaan melkein +28 lämpölukemaa!
       Mieletöntä ja ihanaa ♥
       Ja on tätä odotettu! Monen monta pitkää ja kylmää kuukautta. Minä ainakin nautiskelin viikonlopusta riemu rinnoin - hieman eri tavalla molempina päivinä, mutta nautin!

Perjantaina pääsin sen verran aikaisin työmaalta, että ehdin äestää meidän peruna- ja kasvimaan. Olisi kyllä pitänyt olla kyntöaura, kun eihän äes ottanut kuin muutaman sentin pinnasta ja ainakin porkkana vaatisi vähän pehmitystä syvempää... Katsotaan nyt mitä keksitään.
      Oikein nauratti kun pyörittelin äestä tuolla pienellä multapläntillä, niin lokit laskeutuivat koneen perässä heti etsimään matoja. Olin kuin paraskin maanviljelijä, jolla oli lokit peltotöiden seurana! Hymyilytti traktorin kopissa niin, että vaaleat hampaat pölyisestä naamasta vilkkuivat ♥
       Kyllä naapureilla muutenkin oli ihmettelemistä minun peltotouhuissani kun juoksin tämän tästä vaihtamaan kuteita... Milloin hiersi saapas ja milloin piti laittaa ruokaa uuniin. Poimin kasvimaan käytävinä olleita nurmipaakkuja mullan seasta pois ja touhu kävi vähän kuumaksi...
      Pelto pitää vielä muutaman kerran pyöräyttää ennen perunan laittoa tai kasvimaan tekoa.

 Samalla kun vein mummon haudalle äitienpäiväruusun, ostin koiran haudalle kesäkukat ja kuistille vaihdoin VIHDOIN kanervat pois neilikoihin. Siivoilin ja järjestelin kesäkuistin uuteen uskoon perjantai-illalla kun Miehenmurrikka harrasti radioitaan.
      Kuisti tuoksui hyvältä, kun sain kukat laitettua ja penkit pyyhittyä.
      Tervetuloa kesä ja jäätelön syöjät kuistille ♥

Lauantaina puolestaan, kun Miehenmurrikka hikoili työmaalla, minä nousin energisenä vapaapäivään ja vetäisin trimmerihaalarit niskaan ja lähdin pihamaata siistimään! Voiko olla ihmisellä yhtään kuumempi! Haalari oli sellaista materiaalia, mikä ei hengittänyt yhtään eikä kyllä kohta hengittänyt tekijäkään!
       Nautiskellen hyppäsin ruohonleikkurin selkään ja ajelin pitkin kuumia peltolämpäreitä. Hulluuden Pelto, Älyttömyyden Pelto, Golgatan Kukkulat... ♥ Ensimmäiset nurmenajot ovat parhaita, eikä niissä viimeisissäkään mitään vikaa ole, ne ovat sitten vain erilaiset! Ensimmäiset nurmenleikkuut tuovat tuoksun, ilon ja tekemisen riemun mukanaan!
        Välillä piti käydä laittamassa kanaa uuniin, että työläiselle olisi muutakin ruokaa kuin vastaleikattua heinää! ♥

Sunnuntaina päätin, etten tee mitään. Miehenmurrikka taipui tahtooni hyvinkin suopeasti ♥ Oli nimittäin Miehellä taas sen verran pitkä ja raskas viikko, että kaipasi täydellistä lepoa ja nollausta!
      Käytiin aamulla kurkistamassa rannassa millaista uimavesi oli. Vielä en kuitenkaan uimapuvussa pomppinut vaan lähinnä tein tutkivaa tutkimusta. Kahlailtiin Miehenmurrikan kanssa ja täytynee kyllä sanoa, että eipä ole vesi enää kamalan kylmää. Unohdettiin tietysti lämpömittari kotiin, joten virallista lukemaa ei saatu, mutta epäilisin jotain +13 astetta. Tuo suuren selän ranta ei kyllä kamalan lämpöiseksi tulekaan, mutta olen niin tottunut siihen... ♥

Loppupäivä nautittiin auringosta ♥
        Minä luin kirjaa keinussa ja Miehenmurrikka istui varjossa ja harrasti omia juttujaan. Juotiin vähän väliä ja syötiin suolaista, ettei ihan kuivuttaisi, mutta muuten oli leppoisan lämmin ja rentouttavan laiska päivä.
        Ei laiskoja päiviä minulle tulekaan kesällä, jos niitä ei itse ota! Ja tänä kesänä aion niitä kyllä ottaa, sen verran mukava sunnuntai meillä oli.
        Saunottiin illalla ja käveltiin vähän viilentyneessä illassa ja kuunneltiin käen kukkumista ja lokkien naurahtelua ♥ Sanoinkin Miehenmurrikalle moneen kertaan viikonloppuna, ettei elämä oikein voisi tällä hetkellä paremmalta tuntua.
       Kesä ja lämmin ♥

P.S. Suosittelen muuten kuumalla syömään iltapalaksi jäistä smoothieta. Tekee hyvää. Tehtiin Miehenmurun kanssa joka ilta smoothieta jäillä ja yhtenä iltana pirtelöä jäätelöön (jätskimaakarin kanssa kun asuu niin aina pitää sen verran olla jäätelöä plakkarissa!). Itse lisään vielä kaurahiutaleita ja raejuustoa. NAM!

P.P.S. Kaikesta lämmöstä huolimatta, kokeilin käydä lauantaina juoksemassakin. Kyllähän se kurkussa tunsi, että ei ole satanut vähään aikaan, kun ilma oli todella kuivaa. Kivaa oli kuitenkin juosta jo vähissä vaatteissa eikä tarvinnut pukeutua enää kerroksittain. Hyvä jos yhteen kerrokseen!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
lauantai 12.5.2018
463. juoksupäivä (169 vkoa täynnä)
- 2864.7 km
- 6.3 km laskettelurinteen ympäristö (40 min)
- kuiva ilma juosta, kurkkuun kävi
- jalat jaksoivat hyvin ja korkeat mäet tekivät takareisille hyvää!
- hyvä peruspito lantiossa ja keskivartalossa
- askel toimi, alamäet vaatuvat vielä harjoitusta
- +25, aurinkoinen ja kuuma ilta, kuiva hengittää, muuten ihan mahtavaa juosta kesäilmassa!

Pääskyset tulivat ♥

Pääskyset tulivat ♥
      Nyt se on sitten kesä oikein oikeasti! Käveltiin tänä iltana Miehenmurrikan kanssa saunalta talolle päin kun kaksi pääskystä istui puhelinlangalla ja hengähtivät. Oli ollut varmasti muutama kilometri lennettävää ennen kuin olivat taas meidän pihassa ♥ Hyvä kun tulivat, oli ollut jo ikävä!
      Nyt on tällä viikolla kyllä lelluttu sellaisessa lämpöaallossa, että tästä tippuminen käy raskaaksi ja vaikeaksi. Pihalla on saanut melkein vetää jo lyhyet lahkeet ja lyhyet hihat mukana ja joka paikka alkaa vihertää - jopa ihanat koivut!
       Rakastan koivujen vaaleaa vihreyttä, joka on ihan ovella muutaman päivän sisällä ♥ Silloin ne ovat mielestäni kauneimmillaan. Sitten kun vihreys syvenee ja tummuu, ne sujahtavat paremmin mäntyjen katveeseen, vaaleina ja hentoina ne oikein pomppaavat silmiin metsän laidasta!
       En yleensä ole allerginen keväällä oikein millekään, mutta tällä viikolla on nenän limakalvot olleet kyllä harvinaisen hankalan tuntuiset. Voi toki olla, että pölyisillä työpäivillä on osuutensa, mutta miten vain, niin pientä nuhaa täällä päässä... vähän kuin kevään kunniaksi.

Työviikko, tämmöinen vajaa ja pehmoinen lasku työelämää, on nyt puolessa välissä ja ollaan oikeastaan haravoitu tai korjattu äärettömän kuivia lehtikasoja hautausmaalta. Selvää, helppoa hommaa, missä ei kamalasti tarvitse ajatella sen suurempia. Henna on mukava ja nauravainen luonnonlapsi ja hänen kanssaan on äärettömän helppo tehdä töitä. Tekee omankin olon helpommaksi kun toinen on niin kiva!
      Muuten olen kyllä nauttinut erityisesti siitä, ettei työmaalla tarvitse jännittää mitään sanomisia tai riitoja tai muutakaan. On saanut taas palata siihen, mitä joskus tämä työ minulle oli - iloista puutarhatyötä, joka antaa muutakin kuin rahaa tilipäivänä!
      Kolmen päivän jälkeen voi sanoa, että tein todellakin oikean päätöksen kun lähdin ja tulin tänne. Se, jäänkö tai saanko töitä pidemmäksi, on sen ajan murhe. Nyt ajattelen ja nautin siitä, että työssä on taas jotain ideaa ja iloa!
      Aki kävi tänään kaivamassa kaksi hautaa ja huomasin jälleen, että jos tulee jonkun ihmisen kanssa toimeen, niin sitten tulee. Se on yhtä selittämätöntä kuin se, ettei jonkun kanssa vain kemiat kohtaa. Akin kanssa meillä on aina ollut hyvä energia meidän välillä eikä se ollut kyllä hiipunut mihinkään, vaikka aikaa on vierähtänyt edellisestä tapaamisesta tovi. Meillä on ikäeroa varmaan 40 vuotta, mutta Aki oli ensimmäinen ihminen, joka luotti minuun jo ennen kuin itse luotin itseeni. Antoi mahdollisuuden silloin kun muut eivät enkä ikinä unohda sitä!

Huominen helatorstai ja vapaapäivä tulee kuitenkin ihan tarpeeseen, hyvin alkaneesta työkesästä huolimatta. Uni on ollut vähän haperoa ja väsymistä on havaittavissa... Miehenmurrikka sanoi samaa. Kevätkiireet vievät vähän mehuja, meiltä molemmilta. Eli huomenna tehdään kivoja juttuja ja nautitaan älyttömästä lämpötilasta! Jee!
     Etelä-Eurooppa värjöttelee, me paistatellaan auringossa ♥
     Ihan oikea järjestys!
     Olen onnellinen nainen juuri nyt. Saunanpuhdas, sopivasti väsynyt, Miehenmurrikka tuvan puolella ja kesä aluillaan ♥ Voiko elämässä oikeastaan paremmin ollakaan!
      Nautitaan nyt ♥

Kanimainen ensimmäinen työpäivä

Viime vuonna ensimmäisenä työpäivänä pihan valtasivat kauriit. Tänään puput ♥
       Jotain vekkulia niillä oli mielessä, sen sortin kisailua pitivät tuolla Isolla Niityllä, mutta kävi ilmi, että nämä veijarit olivat vain pieni osa yhdyskuntaa... Kun lämmiteltiin saunaa, aurinkoa kohti katsoi yhteensä seitsemän pupua...
        Mihinhän sitä laittaisi tulevat porkkanat ja niiden naatit, ettei tuollainen lauma (ja aina vaan lisääntyvä lauma) ei niitä söisi kasvimaalta suoraan..?

Ensimmäinen työpäivä takana ja vähän helpottuneen oloinen olo.
      Huomasin melkein heti, että tänä keväänä vaihde on suurinpiirtein kolmosessa, kun muina vuosina ollaan ränkätty viidennen vaihteen yli vaikka väkisin, melkein pakin puolelle! Tällä kertaa työmaan tontilla vauhti on inhimillisempää ja olin oikeasti todella ylpeä itsestäni, että pystyin sujahtamaan duunarin hommiin näinkin sujuvasti, kun olen monen monta vuotta ollut se vastaava, se joka komentaa, se joka ideoi ja sen jonka harteilla lepää tekemätön ja tehty työ. Tänään meikäläinen vain teki mitä sanottiin!
      Täytyy sanoa, että vaihtelua - ja hyvää sellaista!
      Ja vaikka vauhti ei ollut ylinopeuden luokkaa, saatiin kuitenkin hommaa eteenpäin todella hyvin. Talviset kanervat ja havut saivat kynttilöiden kera kyytiä ja tehtiin vähän selvyyttä huomisiin talkoisiin. Toivottavasti huomiseksi luvattu hyvä ja lämmin keli yllyttää haravoijat liikkeelle ja saataisiin lehdet pois talkoovoimin!
       Tosin. Sanoin kyllä, ettei Leenuskan hautausmaa ole siivotonta nähnytkään kun vertaa siihen kaaokseen, mistä me yleensä aloiteltiin. Tämä "siivottomuus" tänä vuonna on pikemminkin pientä epäjärjestystä.
        Miehenmurrikka tuli töistä taas minun luokseni ja odotin kuin nälkäinen susi ruuan kanssa. Tarvittiin molemmat vähän "mindfulnessia" ja lähdettiin käymään uimarantaa katsomassa, kunhan ulkosauna oli laitettu päälle.

Vähän olivat jäät tuoneet kaislaromua rantaan, mutta yllättävän siisti minun uimarantapätkäni oli. Kokeilin vettä ihan vain arvioidaksani miten kauan menee, että uskallan pulahtaa sinne... Pitäisi uskaltaa ennen kesäkuuta. Se on kyllä ollut viimeinen takaraja näinä vuosina tai sitten alan tulla vanhaksi!
       Ja vanhaksi en vielä ala!
       Istuttiin rantapenkillä ja kuunneltiin lokkien laulantaa, laineiden äänetöntä liplattelua ja hiljaisuutta. Imettiin itseemme tyyneyttä ja rauhallisuutta, jota kumpikin meistä kaipasi työpäivän jälkeen. Nauroin, että olen ensimmäistä päivää töissä ja jo tarvitaan meditaatiomaista ajatusten nollausta! Mutta eipä pääse kuormaa syntymään, kun ei annan siihen edes mahdollisuutta.

Oli muutenkin iltasella mahdottoman hyvä olo, kun sai pitkästä aikaa taas kiepsahtaa oman kullan kainaloon ja nauraa Pitääkö olla huolissaan? ja Vedetään hatusta ohjelmien hupailuille.
      Rakkaus, rauha ja nauru. Nämä ovat niitä avaimia, joilla jaksaa mennä vaikka minkämoisen vuoren yli ja läpi vaikka graniitista! ♥
       Ihanaa ♥

Lämmössä lojumista - kuin viimeistä päivää!

Lämpöä, aurinkoa ja kesäistä oloa ♥
         Sitä oli tämä päivä pullollaan. Mittari näytti jo heti aamusta +16 eli odotettavissa oli tämän kevään vai voisiko jo nyt sanoa kesän lämpöisimpiä päiviä tähän mennessä. Vähän käsivarret kummastelivat, kun hain postin t-paita päällä. Ne ovat niin tiukasti olleet hihojen peitossa kohta 9 kuukautta etteivät oikein sopeutuneet heti hihattomaan keliin... Totuttautuminen alkoi siis tänään!
          Vaikka sunnuntai olikin, tein vähän hommia. Piti saada nuo kivitoteemit valmiiksi niin ei menisi niiden kanssa tuhratessa enää sitten aikaa kun aikaa on vain töiden jälkeinen elämä. Ihan tarpeeksi pihasta löytyy hommaa sittenkin!

Kunhan kukat kasvavat ympärille niin voi olla ihan komean näköinen kivipaasi ♥ Ainakin se on siistimpi kuin kasa kiviä epämääräisessä kulmassa... Ja kukkapenkkiinkin oli tullut eloa näiden lämpöisten päivien aikana. Ovat jo maanpäällä, urheat perennat!
       Pienemmän kivitoteemin vein saunan kivikon päätyyn. Sehän vasta karulta nyt näyttääkin, kun siinä ei ole kuin kultapiiskun raaskileet ympärillä, mutta luulen, että kunhan vähän saadaan vihreyttä sekin näyttää upealta kukkien keskellä!

Tänään olen yrittänyt ottaa rennosti ja tehnyt juuri sitä, mitä haluan. Ilman sen suurempia pakottamisia. Ruoka oli ainut "pakollinen" asia jonka tänään tein, muuten vietin kyllä leppoisaa sunnuntaita ilman huonoa omaatuntoa laiskottelusta!
     Huomenna alkaa nimittäin työt ja olen vähän kuulostellut omaa oloani sen suhteen. Toinen puoli ymmärtää, että tarvitsen arkeeni selkärangan (ja rahaa!), jota työelämä tuo. Toinen puoli on sitten varuillaan siitä, että onkohan tämä nyt viisasta tämäkään! Onneksi osaan työni, ei ainakaan tarvitse jännittää eikä pelätä sitä, enemmänkin minun epävarmuuteni on sitä, että työporukka saa minut ahdistumaan... Tarkoitan juurikin sillä negatiivisuudellaan ja "kaikki on huonosti"-asenteellaan. En tarvitsisi semmoista juuri nyt!
        Olen miettinyt muutaman kerran, että olikohan virhe lähteä vanhasta työpaikasta, mutta joka kerta olen tullut samaan tulokseen. Jos en olisi lähtenyt, olisin oikeasti juurtunut sinne ja rapistunut henkisesti täysin! Päätökseni lähteä uuteen oli oikea. En vain ole hyvä tekemään äkkiseltään mitään uusia muutoksia elämässäni. Kaipaan vähän semmoista pehmeää laskua vähän kaikkeen...

Pehmeästä laskusta puheen ollen...
       Puhuttiin eilen Miehenmurrikan kanssa tulevaisuudesta ja siitä, millainen yhteiselo tulevaisuudessa rakennetaan. Nythän olemme melkein eläneet tämmöistä joka-toinen-viikko-elämää. Ehkä suurin ratkaistava ongelma on asumus, paikka jossa ryhdyttäisiin meidän perhettä kasvattamaan.
         Tämä paikka on minulle koti. Täällä olen se joka olen eikä Miehenmurrikallakaan ole mitään tätä paikkaa vastaan. Tämä ei vain satu olemaan minun omistuksessa, vaan tässä asumismuodossa kaupan päälle tulisi minun vanhempani. Ymmärrän, ettei asumisratkaisu hirveästi houkuta Miestä...
          Miehenmurrikka ehdotti kaupunkiasuntoa ja jätettäisiin tämä niin kuin varalle. Minua alkoi ahdistaa heti! En minä jaksa kerrostalossa istua sisällä kaiken aikaa, kävellä asvalttiviidakossa tai puuhastella jatkuvasti pienissä neliöissä, kun olen tottunut pihaan, pihatöihin ja puurtamiseen ulkona!
           Minulle tuli eilen kunnon ahdistus koko ajatuksesta, itkuun asti... Ja tämä juuri on sitä, mistä puhuin, että minun elämässäni muutosten pitäisi tulla niin, että ehdin omaksua ne. Vaikka muutos olisi positiivinenkin. Kaipaan sitä, että pääsen tilanteen tasalle enkä pidä ns. yliajosta, jossa minulle sanellaan mihin päin elämäni tästä lähtien vie.

Olen toki samaa mieltä, että jossain vaiheessa olisi aika harkita yhteistä arkea ja elämää oikeasti, mutta haluaisin että päätös toisi mukanaan onnea, iloa ja intoa uudesta elämänvaiheesta eikä samanlaista panikoitumista ja ahdistusta kuin eilisiltainen keskustelu. Aloin epäillä jo omaa kypsyyttä ihmisenä, jos pelkkä keskustelu aiheuttaa melkein paniikkihäiriön!
        Ja onhan sitä ennenkin eletty monet sukupolvet saman katon alla. Jos meille joskus tulisi lisää lapsia katraan verran, niin olisi ainakin lastenhoito lähellä, jos vaikka semmoista tarvittaisiin joskus. Kokeilla ainakin voi, miten yhdistettäisiin meidän elämä tähän taloon.
         Minä ainakin haluaisin, että tämä paikka olisi osa minua jatkossakin ♥
         Täällä minä olen ehjä, kokonainen ja hyvä ihminen. Täällä minä olen saanut rakentaa itseäni turvallisesti, omassa tahdissa, omalla tavalla. Täällä minä voi hyvin ♥
         Täällä minä opin rakastamaan sekä muita, mutta eritoten itseäni. Tämä paikka sai minut hyväksymään itseni juuri sellaisena kun olen!

Kävin iltasella pienellä juoksulenkillä. En tiedä miten pukeutua lenkille, kun oli hiki ja sitten kun tuuli vastaan niin oli melkein kylmä... Kevätilmat ovat vielä niin arvaamattomia, etten oikein viitsisi vielä ihan toppikeleiksi heittää.
      Ihanaa oli kuitenkin juosta ilman musiikkia tällä kertaa, kun kuuli kesän ääniä. Linnut huutelivat pelloilla niin kiihkeästi, että niillä oli varmasti meneillään joku kevätsoidin ♥ Vielä ei ollut toukotöissä ketään, mutta muutaman viikon päästä saan juosta iltalenkkini peltotöistä nousevan pölypilven keskellä!

Katsotaan nyt sitten, onko töiden jälkeen enää elämää...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
461. juoksupäivä (168 vko loppuu)
- 2852.2 km
- 5km suopohjien lenkki (28 min)
- semmoinen palauttava, rento lenkki oli tarkoituksena juosta. Vähän särki päätä koko päivän, joten en mitään urakkaa halunnut illaksikaan ottaa
- ryhti kesti hyvin ja lantiokin taisi suht kohta olla kohdillaan
- askellus lyhyttä ja hyvää, ei ongelmaa sen suhteen
- selvästi vähän puhti pois, joten tämän viikon treenit yms. ovat kyllä vieneet osansa
- hengitys otti vähän ilman kuivuudesta "osumaa" ja kai siellä jotain siitepölyäkin jo oli, mikä vähän kurkkua kuivasi
- ihan mukava päännollaus juoksu ja ihana oli taas vaihteeksi juosta ilman musiikkia. Olen yrittänyt pitää semmoisiakin lenkkejä, missä en kuuntele musiikkia ollenkaan.
- +18, lämmin ja vähän tuulinen ilta, hiki tuli enkä oikein osannut ottaa semmoista vaatetusta, missä olisi ollut hyvä...

Lempeästi jarrutellen ♥

Kroppa ilmoitti tänä aamuna olostaan siihen suuntaan, että ajattelin vetää "piuhat irti" kaikesta ylimääräisestä. Nukutti vähän huonosti ja sen verran olen oppinut jo omasta kropastani, että levottomat jalat ja uneton yö kertoo palautumisen puutteesta. Tänään siis palauttelin sekä kehoa että mieltä - ja hyväähän se taas teki! ♥
          Kävin ennen ruokaa metsässä kävelemässä. En metsätiellä enkä metsäpolulla vaan ihan metsässä, missä risut tarttuivat lenkkareihin ja ripsivät naamaan. Olen lukenut luonnon vaikutuksesta mielialaan ja stressin laskuun ja hyvinvointiin ylipäänsä, mutta tulipa taas todettua ihan itse, että todella halpa ja erinomainen terapeutti ja lääke metsä on - ihan kaikkeen!

Koko reissu oli kai kolmen vartin mittainen, mutta heti kun pääsin metsän kupeeseen ja aloin kuulla linnut ja puiden kahinat paremmin, hymyilytti ♥ Hymy kipusi suupieliin ilman, että olin ehtinyt edes huomata, että olo parani ja keveni ja ajatuksista hävisi kaikki epäoleellinen!
       Mietin pitkää kotona otanko kameran mukaan, sillä metsässä pääsee joskus todistamaan ihania kohtaamisia ja silloin yleensä harmittaa vain se, ettei ole puhelimessa tarpeeksi hyvää zoomia eikä kameraa mukana. Tämän päivän kävelyn idea oli kuitenkin päästää pää irti kaikesta ylimääräisestä, mutta kompromissina otin kuitenkin puhelin rintataskuun kuvien ottoa varten.

Ajattelin, että istahtaisin hetkeksi meidän metsän keskellä kulkevalle pienelle kiviaidalle ja kuuntelisin metsää hetken ihan vain siinä, keskellä ei mitään ja kuitenkin keskellä kaikkea. Pikkasen suututti kun toiselta puolelta, naapurin tontilta kuului ensin mönkijän murinaa ja sitten moottorisahan urahtelua vuoronperään!
        Hyvästi täysin metsäiset äänet...
        Yhtä puuta halasin ennen kuin lähdin jatkamaan matkaa ja vaikka en mikään ahkera puiden halailija olekaan niin joskus tuntuu ihan hyvältä halata metsän korkeimpia valtiaita ja imeä edes vähän niiden jyhkeää voimaa ♥ Sitä se mänty ainakin minulle tuntui antavan.

Tuuli oli tänään vähän kylmää, mutta muuten päivälämpötila näytti iltapäivästi +15. Viikonlopuksi on luvattu jopa enemmän ja seuraaville viikoille vielä enemmän. En tiedä enää miten tässä pukeutua, kun on tottunut vielä olemaan aika paksuissa nutuissa ja nyt tuleekin lämpö sitten ihan yks kaks!
       Ihanaa oli kuitenkin tänään haaveksia ja käpsytellä pihalla ja ihailla vihertyvää pihaa ja kesänoloista taivasta, lintujen sirkutusta ja sitä rauhaa ja hiljaisuutta joka vielä vallitsee. Pian pellot täyttyvät traktoreista, jotka aloittavat kylvöhommat ja sitten tämmöisiä hiljaisuuden päiviä ei kamalasti enää ole.

 Meidän äiti aina sanoo, että vaikka eläkkeellä on, tuntuu synniltä lukea kirjaa päivällä. Se ikään kuin kuuluu iltaan, kun KAIKKI MUUT hommat on tehty ja on se pieni hetki aikaa ennen unta. Ajatus tulee varmaan mummolta, joka sanoi ihan samaa. Mummo oli kova lukemaan ja hänen aikanaan lukeminen ajateltiin olevan todellakin ajan hukkaa jos sitä teki päivällä, kun olisi pitänyt tehdä "kunnon töitä". Meidän äiti nyt saisi lukea kirjaansa milloin haluaa, mutta tämä ajatus on edelleen hänellä melko vahvana.
        Minä olen lakannut ajattelemasta mitä muut ehkä miettivät, jos istun pihakeinussa kirja kädessä ja lueskelen tunnin tai pari tekemättä mitään parempaa. Niiden ihmisten mielipiteillä ei kamalasti ole merkitystä, joiden työnteosta minun lukemiseni ei ole pois.
         Hoidan työni, niin kotona kuin kohta työmaallakin moitteettomasti ja hyvin, mutta jos mieleeni tulee lukea - vaikka sitten keskellä päivää - niin minähän luen, kun puhutaan OMASTA vapaa-ajasta. Se on MINUN valintani.
         Tänään luin keskellä päivää Enni Mustosen uusinta, Taiteilijan vaimo-kirjaa ensimmäistä kertaa pihakeinussa. Vähän kylmähän siinä loppujen lopuksi tuli, kun ei tuo ilma kuitenkaan vielä ihan kesäinen ole kaikesta lämmöstä huolimatta.
          Ensi viikolla olen töissä, mutta tällä viikolla teen vielä ajallani juuri sitä mitä mieleen juolahtaa! Ja tänään se oli palautumista, itsensä hemmottelua, oman ajan viettoa ja nautiskelua kaikesta pienestä ja arkisesta. Stressistä ei tietoakaan ja olo oli hyvä, kevyt ja rauhallinen ♥

Ajattelin iltasella saunassa, kun istuin kuin saunatonttu pitkän aikaa lämpimässä löylyssä, että ihmiset ovat unohtaneet tyystin tämän: rentoutumisen, itsensä huoltamisen ja itsestään välittämisen pysähtymisen muodossa.
        En tarkoita nyt sitä, että kaikkien pitäisi viettää juuri tällainen laiska päivä kuin minä tänään - eihän kaikilla ole siihen mahdollisuutta, jos on töissä, lapsia tai muuta. Tarkoitan vain sitä, että ihmisten pitäisi ottaa itselleen se pieni hetki edes, jolloin puhdistaa itsensä muusta. Jos ei joka päivä ehdi viettää omaa hetkeä, niin ainakin viikossa muutaman kerran olisi tunti tai puoli tuntia sellaista, että saisi olla ihan vain itsekseen. Lukea, neuloa, istua hiljaa, harrastaa, liikkua... ihan mitä vain. Sillä huomasin, että kun saa olla hetken aikaa omien ajatusten kanssa, purkaa turhaa pois ja luoda tilaa paremmalle, on itsekin parempi ihminen ♥
          Perhe-elämä luo omat hankaluutensa "omalle ajalle", mutta toivon, että jos minulla joskus on lapsia, osaisin ottaa omaa vaikka perheajan keskellä. Metsästä ja sen hyvistä vaikutuksista voi nauttia vaikka vieressä paapattaisikin pieni ihminen miljoonine kysymyksineen, ehkä metsä avautuisi sillä tavalla vielä paremmin myös itselle.
          Ehkä oman ajan käsitys muuttuu elämäntilanteen mukaan, niin ainakin toivon. Tänään minun aikana piti sisällään metsän hoivaa, kirjan voimaa ja saunan lämpöä ♥ sekä illalla Miehenmurrikan äänen kuuntelua puhelimesta.
          Ikävä viilsi hyvän olon läpi kuin kylmä viima.
          Olisi tehnyt mieli kierähtää toisen kainaloon ja halata ja antaa sitä männyn voimaa vähän toisellekin, että kestäisi kaiken mitä työntäyteinen kevät toisi mukanaan.
          Tänään sen varasylin antoi luonto ja metsä - ei hassumpi syli sekään!
          Suosittelen ♥

Mursketta ja tyytyväisen emännän nurmentuoksuinen päivä ♥

Olipas ihana ottaa sadepäivien jälkeen tämmöinen aurinkoinen ja suhteellisen lämmin päivä ♥
       Aamupala keskeytyi kun kalamies kantoi meille pari kiloa muikkuja ja samalla meni suunnitelmat ruuasta uusiksi. En ollutkaan pitkiin aikoihin syönyt muikkuja, joten tämä herkku tuli ihan hyvään saumaan. Parhaita ne ovat uusien perunoiden kanssa, mutta sitten kun on uusia perunoita ei oikein enää saa kunnollisia muikkuja... Dilemma, jonka soisi jonkun ratkaisevan!
        Aamupäivän rouskuttelin ne risuaidanteen risut murskaksi oksasilppurilla ja olikin taas niin terapeuttista puuhaa, kun oksat olivat ensinäkin hyvän/oikean kokoisia jo valmiiksi, eikä kone jäänyt koko ajan jumiin. Ja toisekseen ne olivat niin kuivia kun olivat koko talven kököttäneet pihamaalla, että murskeesta tuli hyvää. Olisihan niitä voinut rouskutella enemmänkin, kuten sanoin, se jos mikä käy terapiasta: monotonista puuhaa, jossa saa vajota aatoksiin tai ihan vaan tuijottaa tyhjyyteen.
       Jos sinusta joskus tuntuu, että arki kaataa kaikki seinät niskaan, hanki oksamurskain ja kasa risuja ja ryhdy hommiin. Saa kivaa katetta pensaiden alle ja tyhjän, kevyen mielen, jonka voit täyttää ilolla ja luovuudella ♥ Suuri suositus!

Haaparisuista mursketta.

Vaikka risuja oli ihan kiva nippu niin aika nopeasti sain murskeen leviämään pihamaalle. Yksi kuormallinen meni alppiruusun ja tuijan alle ja toinen kuorma uusien pensaiden reunuksiin, eikä ihan riittänytkään. Tämä "priima murske" eli murske, jonka teen risuista on minusta sitä parempaa, jota käytän vähän siistimpiin kohteisiin ja sitten puiden mujut, joita saan tupa- ja hellapuiden alta yms. ovat kakkoslaatua.
       Tämä murske kestää ehkä kesän tämmöisenä vaaleana, mutta kyllä se sitten loppujen lopuksi tummuu siistiksi vaikka nyt se paistaakin melko karulta pihalta vielä kuin valkoinen lakana pensaiden alta!

Sitten sitä kakkoslaatuista mursketta laittelin tänä vuonna viinimarjapensaiden alle. Edelliset murskeet eivät kestäneet edes päivää, etteikö siellä joku lintunen käynyt rääpimässä niitä levälleen etsien jotain syömistä. Katsotaan nyt montako kertaa saan näitä pahnoja siistiä tämän kesän aikana!
       Eihän meidän pensaan aluset mitään kauneuden perikuvia ole, kun kate on niin karkeaa eikä mitenkään tasalaatuista, mutta olen huomannut, että ei se näkö niinkään, jos kerran toimii. Kate pitää suurimmat heinät pois pensaiden alta ja juurelta eikä sitten tuki tyveä. Lannoitteet tosin pitää heitellä aika tarkasti tuonne katteen juureen etteivät jää kiikkumaan tuohon kuorikatteen pinnalle...
        Ennen katteiden laittoa ajoin jo vähän nurmen piippoja pensaiden välistä leikkurilla ♥
        Ah, mikä leikatun nurmen tuoksu! ♥
        Kun on melkein 8 kuukautta haistellut vain lunta ja jäätä ja kylmää, niin tuore, leikattu nurmi oli tänään ihan paras tuoksu! Innostuin vähän siitä leikkaamisesta ja pistin matalaksi vähän muitakin "pitkäksi" kasvaneita nurmilaikkuja pihamaalta.
        Todellakin laikkuja, sillä joka paikassa ei ole vielä edes nurmi itänyt, vihertänyt, saati kasvanut!

Vihreä keidas keskellä kuivaa kenttää

Isä maalasi tulevat ajosillan kaiteen aitalaudat vinttiin, joten traktori on karanteenissa ainakin viikonlopun. En pääse käsiksi myöskään ajettavaan leikkuriin, joten senkin huolto jää ensi viikolle. Tuskin nurmi villiintyy ennen sitä ja työnnän sitten työnnettävällä jos näin käy ♥
        Pitkästä aikaan minulla on kesästä todella hyvä fiilis.
        Tarkoitan, että yleensäkin kesä tuo hyvät vibat pintaan, mutta lähivuosina sitä iloa on vähän laittanut matalaksi työmaan ilmapiiri, työmaan paineet ja motivaation puute omaan tekemiseen. Tänä vuonna minulla on töistä aika rento fiilis. Menen periaatteessa kuin uuteen paikkaan, vaikka työmaa tuttu onkin. Ihmiset siellä eivät tiedä minusta oikeastaan mitään varmasti ja ainakin alkuun aion myös pitää asian niin. Enkä myöskään avaudu kuin aapelin aapinen siellä jokaiselle heti! Jotkut asiat on hyvä pitää itsellään, koska aina on ihmisiä jotka jossakin vaiheessa käyttävät niitä sitten vastaiskuna... valitettavasti.
         Sen opin edellisestä työpaikasta.
         Pitkästä aikaan minulla ei ole kesästä minkäänmoisia paineita! Ja se on varmasti suurin syy tähän hyvään oloon, joka minulla nyt on ♥ Iloinen, rento ja mukava olo. Ja kun työt ensi viikolla alkavat niin aion suhtautua työhöni samalla tavalla. Minä en ole vastuussa koko hautausmaasta tai sen töistä, olen vastuussa ainoastaan omasta osuudestani ja se tuntuu monen rankan vastuuta täynnä olleen vuoden jälkeen vapauttavalta!

Iltasella lämmitin ulkosaunan ja kuuntelin lintujen konserttia. Siihen liittyivät pellolla olevat kuovit ja töyhtöhyypät sekä puissa räksyttävät räkättirastaat että muut ihanat pienet linnut, joiden laulu oli jo kesästä ja lämmöstä ♥
       Niin... ja niitylle lennähti iltasella myös tuttuakin tutumpi kurki. Pidin sille kyllä puhuttelun heti kärkeen, että jos kiviaidan toisella puolella on mullikoiden laidun niin eikö Arvon Lintu voisi lennähtää sille puolelle kaivelemaan turpeita irti eikä repiä minun siistiksi ajamaa nurtsia?! En saanut vastausta... Omapäinen pentele!
       Iltasella nauroin Miehenmurrikalle, että äiti oli ottanut puheeksi tulevan kesän ja sen, että he aikovat kyllä olla kesällä enemmän täällä maalla, mutta Miehenmurrikkakin saa toki olla samaan aikaan jos niin päätämme. Hän lisäsi vielä, että "kyllä täällä neljälle töitä on!" ♥ Miehenmurrikka ei löytänyt asiasta yhtä paljon naurun aihetta kuin minä... jostain syystä... Äiti taisi kuitenkin tarkoittaa, että mahdutaan saman katon alle kaikki neljä! Ja kyllähän Miehenmurrikka osaisi varmasti olla isällekin apuna semmoisissa hommissa, mihin äiti ei enää kykene niin tarttumaan!
        Ei mikään hassumpi ajatus.
        Terveisin, työleirin johtajatar...

Tästä se alkaa, nurmenleikkuu kausi ja vihreyden kesä ♥

Treenivinkki: Hot Stuff Hyppynaru

kuva lainattu: www.self.com

En ymmärrä miksen ole keksinyt tätä veijaria aikaisemmin treenieni tueksi, mutta onneksi tuli tänä keväänä ostettua.
       Se on pienikokoinen.
       Sillä voi treenata melkein missä vain. Ehkä kerrostalohuoneistossa voi saada sanomista. Muuten siihen riittää normi huonekorkeus.
        Se treenaa koko kroppaa ja on tehokas verenkiertoelimistön harjoittaja.
        Vatsalihakset, jalkalihakset, sydän, keuhkot, tasapaino, koordinaatio ja paljon muuta yhdessä paketissa! Lämmittelyyn, treeniin, jäähdyttelyyn. Ihan mihin kohtaan treeniä vain.
        Hyppynaru!
        Itse olen nyt viikon käyttänyt hyppynarua lämmittelyyn ja jäähdyttelyyn juoksulenkkiä ennen ja jälkeen ja ainakin sen eron olen huomannut, että kun juoksemaan lähtee pienen hyppelyn jälkeen niin lihakset ovat täynnä energiaa ja verta ja valmiiksi mukavassa lämmössä!
        Tänään tein hyppynarutreenin ja ujutin aina väliin pientä pilatesharjoitusta niin jaloille kuin vatsalihaksillekin. Hyvin tuli hiki! Nyt vain odotan kunnon kesäkelejä, että tarkenee vähän hikisempänäkin pomppia ja tehdä pilatestreeniä pihamaalla.

kuva lainattu: www.bodyhacking.org

Alkuun tuntui yllättävän vaikealtakin hyppiä, ei mennyt niin sujuvasti kuin joskus pikkulikkana. Mutta kun rytmiin pääsi kiinni niin hyvinhän tuo tasahyppy jo menee. Sitten on yhden jalan hyppyjä ja polvennostoja, mutta palaan niihin sitten kun saan hypättyä ensin ihan tavallisesti narun yli...
      Vähän olen kuitenkin tirkistellyt treenejä joita nyrkkeilijät tekevät hyppynarulla. Välillä kyllä tuntuu, ettei niiden käsissä voi narua ollakaan! Se kulkee milloin missäkin! Ehkä kesän jälkeen voisin sitten kokeilla vaikka vaihtohyppyä... ♥
       Oma naruni vei minulta pari euroa, joten ihan kamalasta satsauksesta ei puhuta. Tietysti jos haluaa naruun mp3 soittimen tai muuta erikoisuutta pitää laittaa tiskiin euroja vähän lisää, mutta toisaalta narun saa vaikka vanhasta lipputangonnarusta...
        Ja hyppely kannattaa aloittaa ihan muutamasta minuutista. Kehon rustojen ja nivelien ja jänteiden on totuttava ensin hyppelyyn ennen kuin pomppimista tulee puolen tunnin tai tunnin verran.
       Narut käteen ja vahvistamaan nilkkoja, saamaan joustavuutta ja kimmoisuutta jalkoihin, kuormittamaan hyvällä tavalla sydäntä keuhkoja ja koko kroppaa!
      Po-Poing!! ♥

********************

KNOPPI: 

70kg nainen kuluttaa 30 minuutin naruhyppelyllä n. 370kcal.

 Ei mikään hassumpi kulutus pomppimisella!
Eli kappale 'Hot Stuff' viisi kertaa ♥

Sadepäivän saalis...

Sateinen päivä heti aamusta. Tai siis sellainen epävakainen, että yhdessä vaiheessa näkyi jo pilvien raosta sinistä ja sitten taas tuli vettä roppakaupalla niskaan... Omituista kevätkeliä! Nyt kun on tullut vettä, niin nyt sitten seuraavaksi lämpöä, kitosh! Sitä on kai sitten viikonloppuna luvassa ♥
       Aamupalan jälkeen ajoin vanhukset pois tuvasta ja siivosin imurin ja mopin kera taas kämpän viikonloppu-kuntoon. Ajattelin tänään, että mitähän minä lapsilla teen kun minulla on äiti ja isä, jotka saavat torpan samaan kuntoon kuin taaperoikäiset.
         Ehdin ajatella siivousurakkani päättyessä, että onpa taas siistiä. Hetkeä myöhemmin kaikki oli taas kaaosta ja kaaosta ja kaaosta. Äiti hulautti jopa puolikkaan mehukannun nurin ruokapöydässä ja mehu valui pitkin pöytää ja lattioita. Kiitos siivoojalle!
         Yritin pitää itseni kasassa kaikesta huolimatta...
         Tiukille otti, mutta en hajonnut kappaleiksi vaikka siistiä oli vain murtosekunnin ajan.

Pihalla jo vähän vihertää, mutta kyllä tuo nurmi sitten röyhähtää, kun saa vähän lämpöä. Sen verran on nyt vettä tullut ettei ainakaan ole kuivumaan päässyt.
        Tänään isä korjasi kellarista viimeisiä talvenvaroja ja laittoi meidän perunalaariin loukun, sillä se otus joka meidän perunoita syö, on vain jatkanut pitojaan, vaikka kevät tarjoaisi ruokaa pihamaallakin jo.
         Ei oikein enää perunoiden syöminen maistu, kun näkee millaista tuhoa otus on tehnyt perunoiden kanssa... En tiedä olisiko katto vähän käytännöllisempi kellarin päälle kuin maa pinta?! Ei ainakaan olisi yhtä hyvät oltavat talvella.
       Loukkuun oli joutunut muutamassa tunnissa aikamoinen votkale. Tunnistettiin se jonkinsortin myyräksi, vesimyyräksi kai. Koko oli semmoisen miehen rukkasen kokoinen ja sanoinkin, että siinä on hyvä esimerkki, mitä hiilareiden syöminen saa aikaan!
        Reppana... kuitenkin!

Pesin tai pikemminkin sienellä pyyhin tänään autonkin kuumalla vedellä. Minulla oli tilattuna aurauskulmien säätö huomiseksi, mutta sieltä soittivat ja peruivat. Oli korjausmies sairastunut ja aika siirtyi ensi tiistaille... Pöh! Ensi viikolla pitääkin sitten taas sumplia töiden kanssa enemmän. Tällä viikolla olisi mennyt niin kätevästi...
        Tulipa ainakin auto huuhdeltua suuremmista ravoista!
         Iltasella lähdin juoksemaan. Ja juoksinkin sitten päälle 10km. Ajattelin siinä juostessa, että vähän kenkuttaa, että juoksin kolme vuotta ja ihmettelin, että miten ihmiset voivat juosta 15 tai 20 km tuosta noin vain, kun minulla on jalat puuroa jo 7km jälkeen?!? Ratkaisu oli pelkästään askeleen pituus. Tai siis lyhyys. Kun lyhensin askelta, juoksu rupesi sujumaan.
          Tänäänkin 10km meni suurin piirtein samalla höyryllä kuin ennen meni se seiska! Minulta meni siis kolme vuotta kehittävää juoksua AIVAN HUKKAAN!! Se on se suurin suuttumuksen aihe!
           Kastuinkin loppumatkasta, kun taivas rippasi taas pienen kuorman vettä niskaan. Onneksi ei ollut kuin muutama kilsa jäljellä niin ihan litimäräksi en ehtinyt kastua.
           Jälkeenpäin istuin ulkosaunassa, söin rusinoita ja olin onnellinen ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
460. juoksupäivä (168 vko)
- 2847.2 km
- 10.3 km kylälenkin oikoversio+metsätie (60 min)
- juoksu kulki oikeastaan alusta loppuun todella hyvin. Olen nyt pomppinut lämmittelyksi hyppynarulla ja se on ainakin saanut lihakset lämpimäksi ja juoksuun lähtö on helpompaa! Aivan mielettömän hyvä välinen muuten! Hyppynaru!
- ryhti kesti hyvin ja pakaratkin löytyivät, vaikka unohdin niitä erityisesti aktivoida... se auttaisi aina asiaa, jos ne muistaisi aukoa jo valmiiksi
- lantio toimi, askel ehkä edelleen välillä töksähtää vähän julmasti maahan, kun pitäisi enemmänkin tulla sillä tavalla pehmeän rullaavasti, tekee pientä arkuutta polven ympäristöön, mutta aina sekin on parempaan päin, kun alkaa jalka tottua!
- hengitys oli koko ajan normaalia ja vauhti tasavauhtia, mutta ajan puoleen ei kuitenkaan mitään hiipimistä! Kymppi tuntiin on aika hyvin!
- askellus on toimiva ja jaksan paljon, paljon enemmän ja paremmin ja jalat kuormittuvat vähemmän.
- Hyvä juoksu, vaikka vähän vettä niskaan tulikin lopussa
- +8, pilvinen, sateinen, kostea keli, hyvä juosta kuitenkin vaikka vähän liejua olikin osa teistä!