Terveenä taas kohti maaliskuuta!

Viikonloppu meni taas hujauksessa ohi. Miehenmurrikka otti kevyen laskun lomaan ja minä parantelin viimeisetkin rippeet nuhastani. Tätä suhteellisen tervettä oloa osaa taas arvostaa, kun nenä on ollut tukkeessa monta viikkoa ♥ Terveenä on kiva olla! Nyt vaan pitäisi pyrkiä myös pitämään tämä moodi.
       Ihanat pakkaspäivät auringonpaisteineen ovat jatkuneen edelleen, vaikkakin pakkaslukemat alkavat olla vähän inhimillisempiä. Tänään jopa tuntui, että aurinko sulatteli jo sielunkin kuurankukkia talven jäljiltä, sen verran pusakan etumusta lämmitti. Tuskinpa tuo kuitenkaan vielä ensi viikolla kevättä tekee..
       Ja iltaisin on ollut ihana kuutamoita. Yhtenä kovana pakkasiltana tai melkeinhän se taisi olla jo iltayötä, kävin kameran kanssa ottamassa vähän kuutamokuvia pihamaalta. Sanoin Miehenmurullekin että joku kerta pitäisi tehdä yökävely kuutamossa, sillä sen verran taianomaista se fiilis on, kun kuutamo luo kelmeää valoa ja vaikka kellon mukaan pitäisi olla mustin yö meneillään niin ulkona näkee ihan hyvin eteensä. Vielä se kuutamokävely jäi tekemättä, mutta jospa viikon päästä olisi vielä kuutamo...

Kuutamotunnelmaa pihamaalta ♥

Lauantaina käytiin vähän jäällä kävelemässä. Minun kohdallani se oli sellaista varovaista hiipimistä ja kyselyä, että huomaako sen railon/sulan kohdan/avannon varmasti ennen kuin siihen humpsahtaa. Pitäisi varmaan mennä johonkin hypnoosiin, että saisin tietää, mistä tämä omituinen pelkotila jäätä kohtaan on syntynyt...
     Mutta kun hetkeksi unohti seisovansa jäällä, oli kävely auringon kirkkaassa paisteessa ihanaa ♥ Kohta pitää ruveta etsimään jo pisamia naamasta, sen verran olen jo aurinkoa tänä keväänä naamatauluun saanut! Ja on ihanaa, että Miehenmurrikkakin on halukas lähtemään näille minun kävelyilleni, vaikka kaiken aikaa onkin pakkasessa ihan työnsäkin puoleen ♥ Sellainen se on. Ihana ♥

Kyllä minä sitten puolestani yritin antaa myös aikaa siihen löhöämiseen ja huilaamiseenkin enkä koko aikaa retuuttanut Mies-parkaa ulos ja kävelyille. Sen verran tiukilla se on sen työnsä kanssa ollut, että kun lauantaina lämmitettiin pitkästä aikaa ulkosauna ♥ niin illalla sohvalla olikin aika väsynyt mies, kun stressi tasot valahtivat vähän alemmas ja työuupumus pääsi pintaan. Toivottavasti kahden ja puolen viikon loma tekee hyvää niin mielelle kuin ruumiillekin.

Kävin tänään juoksemassa nuha-paussin jälkeen. Kyllä oli köppästä menoa, mutta tuntui muuten ihan hyvältä. En vielä kamalasti antanut itseni hengästyä vaan totutan kropan hiljakseen taas juoksuun ja hengästymiseen ja kylmään keliin. En tiedä opinko tästä(kään) nuhasta sen enempää kuin yleensä, mutta yritän taas vähän enemmän pitää huolta siitä ettei kroppa menisi mihinkään ylisuoritustilaan ja ettei vastustuskykyä turhaan koeteltaisi pitkillä ja raskailla treeniputkilla (ei minulla mielestäni kyllä semmoisia ole ollutkaan, mutta kroppa voi tietysti olla toista mieltä...)
       Hyvältä se lenkille pääsy tuntui kuitenkin, vaikka ei ihan normipowereilla vielä liikuttukaan. Olen ollut kuin kahlekoira nämä kaksi viikkoa kun mieli olisi tehnyt mennä vaikka kuntopiiriä tekemään pihamaalle, mutta yritin nyt malttaa ja tervehtyä kunnolla. Toivottavasti se oli sen väärti ja saisin kesään asti nyt treenailla ja juosta ihan ilman flunssaa ja sairasteluja. Siihen pyritään ainakin.

Kauan kaivattu juoksulenkkipolku ♥ ja aurinko kaverina ♥♥

Ollaan näillä näkymin menossa keskiviikkona laskettelemaan, joten jalat saavat sitten vähän erilaista ärsykettä muutaman tunnin ajan. Edellisestä kerrasta tosiaan on varmaan 15 vuotta - ainakin - joten voi olla, että jalat ovat todellakin kuin Pinokkiolla sen päivän jälkeen. Ihan innoissani kuitenkin olen, että saa vähän vaihtelua.
        Kaivelin äsken isosiskolle hiihtosuksia navetan ylisiltä, ja tuli itsellekin sellainen fiilis, että voisihan sitä vielä tänä talvena hiihtääkin. Minulla on aina vaan ollut niin huonoja suksia, ettei oikein ole ollut intoa siihen hommaan, kun alamäkeenkin on jäänyt kiinni... Pitäisi saada sukset hyvään voiteluun niin se voisi ollakin ihan kivaa!
        Ainakin katsojista ♥
        Heh.

Tupa on aika hiljainen ja ulkonakin on jo hämärtynyt. Pihalla palaa edelleen tuossa risuaidassa talvivalot. En ole vielä raaskinut niitä sammutella, vaikka voisihan nuo jo napata töpselistä irti. Antavat vielä kuitenkin pihamaan pimeyteen valoa.
      Olo on taas aika mukava pakkaslenkin ja ruuan jälkeen, joten ilta taitaa mennä neulomisen, kynttilätunnelmoinnin ja Metsolat-sarjan parissa. Tykkään kuunnella jotain suomalaista silloin kun neulon, kun en pysty tv:tä kamalan hyvin katsomaan. Niin hyvä neuloja en vielä ole!
       Tuvassa on taas varmaan +30 astetta, kun en osaa enää lämmittää näihin pienempiin pakkasiin. Miehenmurrikkakin valitti joka ilta, että onpa lämmin. Sanoin, että kyllä se yö -25 asteessa opettaa arvostamaan lämpöä...
    
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
436. juoksupäivä (161 vko)
- 26 93.5 km
- 4 km metsätie pyrähdys (25 min)
- ensimmäinen juoksu nuhan jälkeen. Välillä kävelin ettei mennyt heti hengästymiseksi
- hyvältä tuntui muuten, mutta vähän kylmä harteilla ja yläselällä. Pitäisi keksiä jokin lämmityssysteemi sinne...
- jalat ovat aika jumissa kahden viikon makoilun ja sairastelun jälkeen. Triggereitä ympäri reittä ja venyvyydestä ei tietoakaan. Alaselkäkin on aika juntturassa... taas.
- hengitys suht rauhallista, kun en antanut mennä mihinkään hengästymiseen asti
- askellus ihan pökkelöä ennen kuin taas pääsee ns. normaaliin juoksurytmiin
- mukava lenkki kuitenkin, teki hyvää sielulle ja ruumiille
- -8 astetta, yllättävän kylmä tuli jaloille ja harteille. En tiedä enää miten minun pitäisi pukeutua!

♥ AURINKOENERGIAA ♥

Aurinko on paistanut koko viikon pilvettömältä taivaalta ♥
       Tänään, maaliskuun ensimmäisenä, se jo lämmittikin! Pakkasta tietysti on ollut melkein -25 jokaisena päivänä, mutta tänään alkoi se ensimmäinen virallinen kevätkuukausi, joten auringon on jo pakko vähän lämmittääkin!
       Nuha alkaa olla voitettu, vaikka vähän vielä nokka honottaakin. Jospa ensi viikolla pääsisi jo vähän taas treenien pariin kevyellä nousujohteiselle harjoittelulla... Toivotaan parasta.
       Eilen olisi tehnyt mieli jo lähteä illalla vielä rantaan kävelylle, mutta en viitsinyt höykkyyttää Miehenmurrikkaa, joka on kaiken päivää pakkasessa. Se torkahteli sohvalla jo siihen malliin ruuan jälkeen, ettei semmoista raaski vetää enää illaksi kylmään kävelemään ♥

Luonto on ollut näinä päivinä kovin hiljainen. Ei edes pihalintuja ole kamalasti kuullut. Sitten taas toisaalta ne otukset, jotka eivät silmiin osu, ovat juosseet pihallakin pitkin ja poikin. Puput varsinkin ovat tehneet jo ihan polun meidän pihalle! Joku oikopolku se varmaan on lähimetsään, ei tarvitse hangessa kahlata!
      Olin jo ihan innoissani kun saunan alta pilkisteli tänään jo ruohoa. Pitkästä aikaan jotain vihreää havupuiden lisäksi. Alkaakin olla viherpeukalot jo nupullaan. Varsinkin kun katsoo tv:stä kaikenmoisia pihan uudistusohjelmia. Se ei ainakaan helpota viherpiipertäjän tuskaa pakkasten keskellä.
       Pitäisiköhän sitä ostaa jo jotain siemeniä?
        Raiheinän siemenet tarttuivat jo mukaan kauppareissulta ♥

Todistusaineistoa siitä, että talvipakkasillakin luonto liikkuu. Meidän pihassa liikkuu pupujen lisäksi näköjään kenguruita... Jalan koosta päätellen...

Täytyy kyllä sanoa, että ihmeellistä tuo auringon voima kyllä on. Nämä helmikuun viimeiset viikot ovat olleet vähän semmoisia, että mieli on kaikesta valosta huolimatta ollut vähän alamaissa sairastelun takia, mutta nyt kun olo on reippaasti kohentunut jo niin aurinko ja LÄMPÖ alkaa herättelemään meikäläistäkin kevään odotukseen.
         Hymykin on löytynyt taas suupieliin ja silmiin semmoinen tuike, että eiköhän tämä taas tästä ♥ On taas kerran huomattu se, ettei kukaan muu sitä omaa elämää laita järjestykseen jos ei itse sitä tee. Toivottavasti vain saisin muutaman viikon sisällä tiedon tulevista töistä niin pääsisi siitä stressin aiheesta irti! Se hyvä puoli sairastelussa ja nuhassa on ollut, ettei ainakaan työt ole pyörineet mielessä kun aivoihin ei ole mitään muuta mahtunut kuin räkää!

Tänään siivosin jo viikonloppua varten ja pesin vähän pyykkiä. Ei aina kaikki jää sitten perjantaille kun voisi jo ottaa vähän rennommin kun Miehenmurrikkakin pääsee aikaisemmin työmaalta. Miehellä onkin vain enää perjantai töitä ja sitten se alkaa - kahden ja puolen viikon ansaittu loma! ♥
        On sitä odotettu.
         Jopa minä, vaikka se Miehen loma onkin.
        On van ollut vähän nurjaa katseltavaa se rääkki, mitä niiden työmaalla on tänä(kin) talvena ollut, kun miehiä on vähän ja töitä aina vain enemmän. Nyt kuitenkin aion omalta osaltani kahden ja puolen viikon aikana kääntää kaikki ajatukset pois työmaalta enkä aloita ainuttakaan keskustelua koko aikana siitä firmasta!
          Täydellinen nollausloma, jahuu!

Minulla on kyljyksiä uunissa ja perunat kiehumassa ja tupa lämmin ♥ Onko parempaa tapaa aloittaa torstain iltapäivä ja alkuilta ♥
       Ja aurinko paistaa korkealta ja pitkään. Ihanaa kun päiväkin on niin paljon pidentynyt että näkee vielä kuudeltakin ulos!
       Tästä on hyvä jatkaa, maaliskuu ♥
        Tervetuloa ja pidä aurinko korkealla!

Toipumisia... neulomisia... pakkasia...

Täällä podetaan vielä nuhan rippeitä. Tuntuu, että näin iltaa kohden limanuljaskat tarttuvat tiukemmin tuonne nenän limakalvoille eivätkä tule pois, vaikka miten istuisi kuumassa saunassa höyryn keskellä! Ihmeen sitkeää taas tällä(kin) kertaa!
       Tänään satoi vähän pakkaslunta ja paistoi aurinko, yhtäaikaa. Pakkanen lauhtui hetkellisesti -10 asteeseen ja ulkoilu oli jo helpompaa. Ensi viikoksi onkin sitten luvattu niitä paukkupakkasia...HRR! En vielä kamalasti uskaltanut hengästyttää itseäni taudin takia, joten kolailin suht rauhallisesti ja ajelin alkuillasta sitten traktorilla loput. Ajellessa vaan mietin, että miten nopeasti tilanne menee tähän, että pienikin pakkanen käy hengitysteihin, kun pari viikkoa sitten juoksin seitsemän kilsaa ihan kevyesti oli pakkasta tai ei.
        Ikävä juoksua ja lenkkitossujen rapsahtelua askelten rytmiin.
        Nyt vaan pitää malttaa etten kohta makaa jälkitautien kourissa entistä pahemmassa taudissa!

En vain oikein tiedä mitä muutoksia minun pitäisi treenien suhteen tehdä, että säästyisin treenin jälkeisistä vastustuskyvyn laskulta ja tautien iskuilta. Nyt jo olen yrittänyt tehdä rankemman viikon jälkeen kevyempää ja minun "rankka" viikkoni ei todellakaan ole mitään viimeiseen asti nyhtämistä.
      Pitää nyt vähän pohdiskella, missä heittää, kun pitäisi pikemminkin näillä opeilla olla taudittomia talvia, kun yritän saada immuniteetin kuntoon.
      Eilen vietettiin Juniorin synttäreitä ja kaksitoista vuotta tuli sitten virallisesti täyteen tänään. Käytiin Angry Birds-puistossa ja syömässä Pizza Raxissa. Huomasin Raxissa, että ei oikein enää uppoa se ruoka (tosin voi olla siitäkin, että ei ole näinä viikkoina ollut kamalasti haju- eikä makuaistiakaan...) vaan pikemminkin vähän tökki syödä rasvaista pizzaa. Otinkin tarkoituksella hillityn annoksen, toisin kuin pojat, jotka melkein uhmaten söivät ensin pitsaa ja muita suolapaloja ja sitten hakivat jäätelöannoksia kolme. Olivatkin kyllä sen näköisiä, että ihme etteivät sairastuneet moisesta syömisestä!
       Ehkä se todellakin pitää paikkansa, että kun syö pitemmän aikaa 'terveellisesti' suolistossakin lisääntyy ne bakteerit, jotka tykkäävät kasviksista ja hedelmistä ja marjoista ja sitten taas ne "roskaruokabakteerit" nääntyvät.
       Huom! Olen lukenut nyt niitä suolistokirjoja niin, että pääkin on täynnä suolistoa. Pahoittelen tätä aivopesua, jota näille riveille tuppaa!

Olen melkein vuoden ollut neulonta-lakossa. Syytä ei ole ollut, mutta inspis puuttui. Viimeksi taisin neuloa vuosi sitten Juniorille synttärilahjaksi villasukat ja Miehenmurrikalle joululahjaksi Myrskyluoto-villasukat.
         Nyt kuitenkin olen taas päässyt neulomisintoon kiinni ja tällä hetkellä puikoilla on menossa pikkusiskolle synttäri-sukat. Keväisen vaaleat ja ihan kauniit ♥ kunhan nyt saan ne aikaiseksi. Dead-line on parin viikon päässä kun lähdetään käymään (toivon mukaan) Helsingissä talvilomareissulla.
        Niin ja pikkusiskon tulevalle käärölle on tulossa sitten myös sukat, mutta niillä ei ole niin kiirus, kun valmistuvat nopeammin.
        Huomaan vaan jälleen, miten rentouttavaa puuhaa neulominen on. Olen vaan sen sortin neuloja, etten pysty samalla katsomaan tv:tä ja neulomaan, vaan pitää aika lailla silmät olla siinä mitä puikoilta tulee. Tänä iltanakin katsoin Yle Areenasta Metsoloita, tai siis kuuntelin, ja neuloin sukan kantapäätä. Olen katsonut ne varmaan sata kertaa, mutta aina ne on yhtä hyviä ♥ Omaksi ostin heti kun ne muutama vuosi sitten dvd:lle tulivat, mutta käteväähän niitä on katsoa tuolta Areenastakin.

Muutenkin tämän sairasviikkojen pelastus on ehdottomasti ollut tuo syntymäpäivälahjaksi saatu tabletti ja siinä olevat chrome-mahdollisuudet. Olen katsonut lukemattomat määrät Greyn Anatomian jaksoja, Metsoloita, dokumentteja, tv-ohjelmia ja Avaraa Luontoa koneen kautta. Maannut milloin sohvalla ja milloin sängyssä ja potenut.
        Tämä on ollut niin turhauttavaa ja itkuista sairastelua, kun on ottanut oma olo päähän, että ohjelmat ovat siirtäneet hetkeksi sitä pahaa oloa omasta olosta tuonnemmaksi. Ja iltasella äänikirjat ovat vieneet mukavasti unten maille, kunhan ensin olen saanut muutaman sivun luettua ihan oikeaa kirjaa. Varsinkin nuhaisena sitä muuten alkaisi kuulostella omaa oloaan heti kun valot pimenee ja huone hiljenee, äänikirjan kanssa uni tulee huomaamatta ♥

Ostin itselleni hunajaa ja vihreää teetä flunssa-kauden illanhämyn juomiseksi ♥
       Olen yrittänyt tankata nyt vitamiineja muualtakin kuin pelkästään purkista. Marjat ja hedelmät ovat menneet suuhun kiisseleissä ja kuorittuna aamupalan kanssa. Pitää jälleen aloittaa tämä vastustuskyvyn uudistaminen näiden tautien jälkeen. Ihan samalla lailla kun pitää jälleen aloittaa kunnon kohotus sairastelun jälkeen, niin että pääsisi ennen juhannusta taas juoksemaan normaalisti.
        Kaipaan jo lenkille.
        Se on kai hyvä merkki. Eikö?

Giulia Enders: Suoliston salaisuus

Giulia Enders

SUOLISTON SALAISUUS

Otava

Suolisto ei ole ihmisten lempipuheenaiheita kahvipöydässä tai ystävien kesken tai sukujuhlissa. Mutta sen pitäisi olla. Suoliston salaisuus sukeltaa tähän älyttömän viisaaseeseen, mutta herkkään elimeemme niin ihanalla huumorilla ja suurella tietomäärällä, että kirja on vastustamaton tietopaketti suoliston elämästä. Enders kirjoittaa kansantajuisesti, huumorilla ja vankalla tieto- ja lähdepohjalla todellisen suolisto-jättiläisen! 

Ironista kyllä, olen lukenut nyt alkuvuodesta kaksi suolistosta kirjoitettua kirjaa (yksi jäljellä...) ja sairastan tällä hetkellä nuhan rippeitä. Siis opiskelen, opin ja imen itseeni tietoa suolistosta ja sen tärkeydestä terveydelle, mutta oma suolistoni ei suostu käyttäytymään niin, että lisäisin vastustyskykyäni... Taistelu jatkukoon, sillä tämän kirjan kanssa opin taas paljon enemmän siitä, miten ruoka vaikuttaa kaikkeen siihen mitä ihmisessä tapahtuu - niin fyysisesti kuin henkisestikin!

        Minusta tämä kirja voisi kuulua jokaisen lukemistoon, tai jopa kouluaineeksi! 

      Liian usein suolistosta ajatellaan, että se on vain jätteiden lajittelupaikka. Jokin mutkainen ja ällöttävä järjestelmä, joka tuottaa vain täytettä pyttyyn. Suolisto vaikuttaa kuitenkin allergioihin, immuunijärjestelmään, aivoihin ja muihin elintoimintoihimme. Sen kautta kulkee suunnaton määrä tietoa ja aineita eikä sitä turhaan sanota toisiksi aivoiksi.

      Kirja oli mahtava! Ja palaan varmasti opuksen pariin vielä toistekin, sillä tietoa tuli kerralla niin paljon, ettei sitä yhdellä lukukerralla sisäistänyt millään. 

      Harmittavinta oli, että sain kirjan vain pokkariversiona. En oikein pidä pokkareista vaan olisin halunnut tämänkin tieto-opuksen kovakantisena aarteena...

P.S. Pieni "maistiainen" kirjasta: istutko väärin pytyllä? 

Mitä kyykympi asento, sen parempi ♥

 

Lainattu: Giulia Enders: Suoliston salaisuus, s.28

Suolistosta ei voi lukea liikaa.

Michael Mosley: Älykäs suolisto

Nuha meinaa nujertaa..

Terveisiä tukkoisesta elämästä!
    Tällä viikolla on ollut tunnelmat ja tunteet niin huonot ja kurjat, ettei ole tehnyt mieli edes blogia postata, vaikka aurinko ja pakkaskelit ovat luoneet puitteet ihan mahtaville maisemille!
     Täällä siis edelleen nuhainen ja tukkoinen olo, kuumetta ei edelleenkään ole, mutta muuten väsymys on vienyt kyllä tämän emännän veteläksi. Siihen kruunuksi sitten piiiitkästä aikaan todella rankat kuukautiset, niin olo on ollut aivan "mahtava".
      Nuha kestää pääsääntöisesti 9-12 päivään, mutta joskus jopa kaksi viikkoa. Tänään on 7. päivä tätä tukkoista ja sitkeän liman tautia, joten pitäisi olla voiton puolella... Huomenna olisi vielä Juniorin synttärit ja pitäisi jaksaa olla pystyasennossa koko päivän. Toivottavasti olo vielä pikkasen kohenee tästä huomiseksi.

Pakkaset ovat olleet koko viikon todella kovat. Öisin jopa -30 ollaan hivoteltu ja päivisinkin lähelle -20 jatkuvasti. Plussana sitten vielä aivan mahtavat aurinkoiset päivät ovat olleet ihania - ja sitten taas toisaalta todella masentavaa sairastaa tämmöisinä päivinä! Olisi voinut viettää pakkaspäivät pikkasen paremmin...
     Juoksut ovat jääneet (jostakin syystä) nyt tällä viikolla täysin ja varmasti vielä ensi viikollakin pitää ottaa aika rennosti. Sekin suututtaa taas, kun olin alkuvuodesta vielä aika hyvässä kunnossa ja juoksu kulki suhteellisen hyvin.
     Kevättä kohti kuitenkin ollaan menossa ja vaikka en ole kovin hyvä positiivisessa ajattelussa, mitä tulee näihin sairasteluihin, niin pitää ajatella nyt vähän pidemmäs. Miehenmurrikallekin olen äyskinyt koko viikon, kun olo on ollut niin kurja. Eilisiltana nenä vuoti sitten jo pelkästään itkustakin, kun meni fiilikset vähän yli sinne nurjalle puolelle...

Alkaa olla helmikuukin ohi ja ensimmäinen kunnon kevätkuukausi alkamassa ♥
      Maaliskuu.
      Voi kun tulisi lämmin kevät ja kuuma kesä ♥
      Miehenmurrikalla on maaliskuun alussa kaksi ja puoli viikkoa talvilomaa, joten jotain kivaakin on odotettavissa. Kunhan nyt tervehdyttäisiin siiheksi...
      Olen aloittanut pienen miehen villasukkiakin, ja laitan kuvia, kunhan saan parin valmiiksi. Ja sitten löysin ihanien tossujen mallin, mutta en tiedä tuleeko oman käden tuotos niin kauniiksi kuin mitä malli on. Katsotaan nyt!
       Noh.
       Parantelen täällä oloa ja omia tuntemuksia ja ihastelen aurinkoisia päiviä siinä samalla ♥
      Siis eikö ole ihan mahtavia maisemia!

Nuha. Ottaa. Päähän.

Kolme päivää yhteistä viikonloppua Miehenmurrikan kanssa, aurinkoista keliä luvattu koko viikonlopuksi ja minulla suunnitelmia pieni pino ajatuksissa miten helmikuisia vapaita vietettäisiin ♥
       Ja sitten tuli todellisuus taas kehään.
       Miehenmurrikka tuli posket hehkuen torstaina töistä, ruuan jälkeen rojahti sohvalle ja sanoi, että onpas veto pois. Toin kuumemittarin ja mittariin pasahti kuumelukemat heti kun se ehti mittaustuloksen antamaan. Lauantaina se kipusi 39 asteeseen ja minun oloni tukkeutui samaisena aamuna.
         Harrastettiin taas yhdessä sairastelua.
         Meidän lomaviikonloppuna!
         Minun kuumeeni pysyi lämmön puolella. Ei oikeastaan noussut kuin vähän 37 yläpuolelle, mutta nuha teki JÄLLEEN olon sen verran onnettomaksi että en oikein jaksanut mitään tehdä. Riitti, että sai Miehenmurrikan pysymään elävien kirjoissa viikonlopun yli ja pääsi tänään lääkäriin.
         Keuhkoputkissahan se taas rohisi, mutta kun oli pelkkä terveydenhoitaja niin ei antanut mitään muuta kuin kaksi päivää sairaslomaa. Eli "hyvällä tuurillamme" kun Mies menee keskiviikkona työmaalle ja hengästyy ja ottaa hiet muutamaan kertaan pakkasessa, ollaan sitten virallisella talvilomalla entistä kipeämpiä...
         Ottaa päähän ihan suunnattomasti!
         Tiedän, että paraneminen sujuisi paremmin jos olisi valoisa ja positiivinen, mutta ei jaksa olla, kun nämä taudit tulevat aina näin! Aina silloin kun luvassa olisi jotain, mitä on odotettu pidemmän aikaa...
         Ja sekin ottaa päähän, että minä teen vaikka mitä, että saisin boostia vastustuskykyyni: liikun, syön kasviksia, marjoja, vältän sokeria, juon vettä, syön kuituja, yritän levätä, käyn hangessa ottamassa kylmästä karaistusta, pesen käsiä ja pidän itseni lämpöisenä.
          JA SILTI!
          Ja silti saan heti kaikki pöpöt, mitä vastaan tulee! Minun vastustuskyky ei blokkaa mitään pois vaan oikein imasee kaikki sisuksiinsa, kehittävät nuhan tai yskän tai molemmat ja roikkuvat mukana ties mihin asti!
         Tänäänkin paistoi IHANA aurinko ulkona KOKO päivän ja minä lojuin sohvalla ja podin nuhaa. Kävin hakemassa puita ja ajamassa auton talliin ja moinen "urheilu" tuntui vievän jo kaikki mehut...
         Ei vaan jaksa tätä taas!
         Nuhaa, nuhaa, nuhaa. Kuumetta, kuumetta, kuumetta. Flunssaa, flunssaa, flunssaa.
        Jos asuisi täysin autiolla saarella, missä ei olisi ikinä ketään muuta, sairastuisiko ikinä flunssaan?

Luontoilmiön piipahdus, viisi litraa keittoa ja pöpöjen uhka = viikonloppu tulossa!

Luontoilmiö nimeltään aurinko ilahdutti jälleen tänään, vaikka aamusta vielä pilviä maleksikin taivaankannella kuin ärsyttääkseen. Nyt kuitenkin aurinko paistaa niin, että räystäissä roikkuvat jääpuikot tippuvat vettä! Hurraa!
       Minulla on liedellä tämän päivän ruoka, makkarasoppa. Tosin, kun olen äitini tytär, sitä tuli sen verran, että syömme muinakin päivinä sitä Miehenmurun kanssa. Kenties viikon! En osaa näemmä tehdä vähän! Pitäisi ihan katsoa joku kerta ohjeista, miten tehdään keitto kahdelle vaikka kahdeksi päiväksi. Nyt sitä tuli viisi litraa ja syömme sitä takuulla viikon!

Minun eiliset ystävänpäiväyllätykset onnistuivat ja olivat kuulemani mukaan ihan kivojakin ♥ Katsottiin iltasella vielä elokuva nimeltä Ystävänpäivä ihan vaan niin kuin varmistuksen varmistukseksi. Minun leffavalintani, jos sitä nyt ylipäänsä pitää edes sanoa... Sain postilaatikkoon korttejakin ja Annilta kirjeen ♥
       Miten voikin kirjeen saaminen tuntua niin kivalta!? Olisi tehnyt heti mieli kirjoittaa satasivuinen kirje takaisin, mutta hillitsen itseni vähän aikaa niin saan ajatukset jäsenneltyä. Mutta oikean postin saaminen on kyllä sydämen kannalta terveellistä, joten kirjoittakaa kirjeitä ystävät rakkaat, ne piristävät saajaa ja tekevät hyvää kirjoittajallekin ♥

Miehenmurri lähti tänään töihin vähän puolikuntoisena. Tunnollisena työntekijänä Mies sairastaa aina lomalla. Nytkin sillä olisi kolmen päivän mittainen viikonloppu, ja yskii ja niiskuttelee taas siihen malliin, että eiköhän se joku flunssa ole taas tulossa.
       Suututtaa.
       Miehen puolesta ja itseni puolesta ja meidän puolesta!
       Kerrankin, kun olisi aikaa tehdä jotain kivaa kahdestaan viikonloppuna kolmen päivän ajan: mennä leffaan tai sinne laskettelemaan vaikka, niin sitten sairaus vie kaikki suunnitelmat kankkulan kaivon luokse!
        Enkä oikein tiedä mistä tämäkin pöpö nyt taas tuli. Sen vaan sanon, että en aio sitä ruveta sairastamaan Miehen kanssa, hän pitäköön tämän pöpön ihan itsellään, sillä minä sain NIIN tarpeekseni siitä syksyisestä revohkasta, että no thanks!
        Minun piti tänä vuonna saada itselleni vastustuskykyä kaiken suhteen eikä se oikein onnistu jos koko ajan on kipeänä... Eli pysyttelen hoivapuolella enkä aio siirtyä sairastuvan puolelle. Juniorikin tosin köhi kuulemma jo viime viikolla, ettei sitä taudin alkua tarvitse koululaisen kanssa kamalan kaukaa etsiä. Kunhan nyt ei sairastelisi sitten ainakaan talvilomalla - kumpainenkaan!

Alottelin pikkusiskon mahassa olevalle loiselle neulomaan sukkia. Pitäisi sille kantajallekin tehdä hänen sukkansa valmiiksi, kun sisko oli niin pahoillaan kun ei ollut lahjaa antaa silloin kun syntymäpäivät olivat. Ajattelin tehdä sille semmoiset matalavartiset villasukat vielä näin kevättalven iloksi - ja miksei kesäksikin. Villahan on viileä materiaali ja hyvä pitää jalassa myös alkukesän viileinä päivinä.
      Niin, kunhan nyt saisin ne tehdyksi ennen sitä meidän Helsingin reissua maaliskuun puolessa välissä... Pitäisi olla klooni, jonka voisi jättää tekemään milloin mitäkin. Ruokaa, neulomuksia, tiskausta, siivousta... Jotkut kloonaavat uutisten mukaan koiriaan kamalilla summilla. Kyllä minä kloonaisin enemmänkin itseni ja ottaisin sen sitten piiaksi, hih!
       Hmph, vaan kun nyt ei ole sitä piikaa eikä klooniakaan, niin tämä emäntä piian trikoissa taitaa lähteä ottamaan vähän aurinkokylpyjä tuonne ulos ja heiluttelemaan vaikka hetken lumikolaa, vaikkei siellä kamalasti lumitöitä olekaan ♥ Kunhan menen häsläämään!
       Mukavaa loppuviikkoa, mussukat, ja pysykäähän lämpöisenä. Aurinko paistaa, mutta keskitalvea vielä eletään. Älkää sairastuko!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
435. juoksupäivä (160 vko)
- 2689.5 km
- 5 km metsätie (28min)
- katsoin mittaria väärin, luulin että oli -3 kun olikin -13 ja se tuntui juostessa kun olin laittanut liian vähän päälle
- hengitys sakkasi ja jalat kohmettuivat täysin
- piti juosta liian vauhdikkaasti edestakaisin koko reitti ja oli kylmä niin harteilla kuin jaloillakin.
- todella fiksua!
- ei mitään järkeä!
- -13 pakkasta, lumisateen hötöä, hullu juoksu, ei järkeä!

Ikävä ♥

Meidän hauva täyttäisi tänään 17 vuotta ♥ 

Näistä kuvista on melkein 17 vuotta ja tuntuu kuin tämä pallero tepsutteli meille vain hetki sitten - ja nyt olen ikävöinyt samaa karvaturria jo kolme vuotta. Sydämeni on edelleen siltä kohden auki ja haavoilla ja tuskin se koskaan mitenkään paraneekaan. Sen tyhän kohdan kanssa oppii vain elämään. 

      Kaipaan meidän mustavalkeaa päivänsädettä, parasta ystävääni, joka päivä ♥

Hyvää ystävänpäivää ja kevään ensimmäinen nurkkaus

Ystäväni laittoi minulla anivarhain eilen tekstiviestin, joka meni näin:

Onnellista ystävänpäivää rakkaat ystävät. 

Minulta jäi nyt kortit lähettämättä, 

mutta olette usein ajatuksissani. 

Halauksia teille kaikille ♥

Kohta tuli toinen viesti samaiselta ystävältä:

Ainiin, tänään onkin vasta laskiainen! Hyvää laskiaista sitten vaan!

Kyllä hymyilytti ♥
       No, tänään on sitten se Ystävänpäivä noin virallisesti eli minunkin puolesta Hyvää ystävänpäivää kaikille sinne, jotka ruudun toisella puolella kyhjöttävät minun tekstieni parissa. On teitä sitten yksi tai yksitoista, olette minulle erityisiä ♥
       Tämä viikko on alkanut lauhassa ja pilvisessä säässä. Helmikuun lopuksi on uhattu jollakin polaaripyörteellä joka tuo taas kylmempää ilmaa moneksi viikoksi Suomen ylle. Ok. Ihan kiva, kunhan se pyörre ei taas jää koko kesäksi siihen pyörimään. Joku syklonihan se viime kesänä pyöri Suomen ja Pohjois-Euroopan päällä, että täällä satoi koko ajan ja oli kylmä...
       Pakkanen talvikuukausina on kiva, mutta jos sitä riittää kesään asti, ei kiva!
       Minä olen päästänyt pienen "kevät-bakteerin" tunkeutumaan torppaani... Yleensä juuri näin se alkaa, pieni kulma muuttuu keväisemmäksi ja pian keväthuumaus valtaa koko talon! Ja emännän! Tällä kertaa pieni kevätnurkkaus löytyy kuistilta ♥
       Laitoin vaaleat verhot ja vaaleat tyynynpäälliset ja pim! koko tila muuttui talvisen hämärästä keväisen valoisaksi ♥

Ulkona on vielä täysi talvi ja äitini sanoisi, että olen vähän aikaisessa näiden verhojen kanssa, ehkä totta. Mutta luulen, että nämä verhot tuntuvat vielä sitten kesähelteilläkin ihan kivoilta. Nyt vain kaipasin pienen raotuksen jo kevään puolelle... Aivan kuin jättäisi sieluun oven auki, että siitä voi aurinko ja muuttolinnut tulla sitten sisään kun siltä tuntuu ja krookukset kasvaa kynnykselle ♥

Ollaan taas Miehenmurrikan kanssa asutettu torppaa kahdestaan tämä viikko ja Miehenmuru odottaa jo kovasti parin viikon päästä olevaa lomaansa. Minä olen puolestani ollut vähän alamaissa muuten. Nyt kun olen lukenut Suoliston salaisuus-kirjaa, niin mietiskelen minun alamaissa olemista sen suhteen, että minulla taitaa olla suolistossa vääränlaisia bakteereja...
     Eli nyt sitten vain Lactobacillusta suolistoon!
     Luulen, että alamaissa oleminen on vain oire tulevaisuuden harmaasta verhosta. Olen vähän sellainen tyyppi, että mieluummin tiedän tulevaisuudestani jotain kuin olen ihan näin niin kuin nyt olen. Kaikki avoinna ja toisten käsissä...
     Ollaankin ajateltu Miehenmörrikän kanssa mennä vähän pompsauttamaan mieliala korkeuksiin ja lähteä perjantaina kokeilemaan laskettelua läheiseen laskettelurinteeseen ♥ Mies laskettelee ensimmäistä kertaa ja minunkin viime kerrasta on ainakin se 15 vuotta eli tulossa on kipeät jalkalihakset ainakin - toivottavasti ei muita haavereita...
       Ajateltiin juhlia tämänpäiväistä ystävänpäivää sitten paremmin perjantaina, kun Miehenmörrilläkin on vapaapäivä. Katsotaan nyt millaiseksi se päivä loppujen lopuksi muodostuu. Toivottavasti ei palata kuitenkaan vanhojen harrastusten pariin kuten sairaalan päivystyksessä istumiseen...

Tämmöiset minä sain kuitenkin aikaiseksi tämän päivän jälkiruuaksi. Huomasin tehdessäni, ettei kyllä tehnyt mieli suklaata yhtään... Olen ollut pidempään jo niukalla sokerilla, en täysin sokerittomalla ruokavaliolla, mutta pyrin käyttämään mahdollisimman vähän makeutusta ja makeita juttuja ruuassa ja minun ei tarvinnut kuin nuolaista suklainen lusikka niin sain jomotusta päähän... Toivottavasti nämä herkut kuitenkin maistuvan ruuan jälkeen! Ainakin ne on sydämen pohjasta tehdyt, rakkaudella ja välittämisellä ♥
      Illaksi ajateltiin Miehen kanssa muutenkin vaan olla ja huilata. Katsotaan illalla leffa ja käydään ulkosaunassa ja syödään hyvin (herkkuja unohtamatta!). Minä ainakin aion ottaa ystävänpäivästä kaiken irti, sillä muistan oikein hyvin ne ystävänpäivät, kun minulla ei ollut sitä omaa rakasta vierellä ja muutkin ystävät viettivät päivää omien rakkaittensa kanssa... Silloin ystävänpäivä oli kaikesta huolimatta aika yksinäinen päivä - varsinkin iltasella...
      Eilen kävin juoksentelemassa viime viikon jälkeen ensimmäistä kertaa. Kaksi vapaata, täysin huilipäiviä, teki kyllä hyvää. Odotan kyllä jo niitä kevät/kesä kelejä, missä saa juosta vähän vähemmissä kuteissa ja rapisevalla hiekalla!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
tiistai 13.2.2018
434. juoksupäivä (160 vko)
- 2684.5 km
- 7.2 km kylälenkki (43 min)
- jalat olivat suhteellisen hyvässä kunnossa ja jaksoivat melko lailla normisti
- hengitys oli välillä aikamoista puuskutusta ja viisaudenhamaan oireili lisäsi kyllä vähän syljen tuotantoa...yäks!
- askellus oli hyvää, jossakin vaiheessa huomasin taas harppovani joten sen kanssa piti vähän temppulla
- ryhti kesti hyvin, alkaa vatsalihakset jaksaa
- tiet olivat vähän liukkaat ja pehmoiset joten akillesjänne oli taas tiukoilla, ei kuitenkaan kipeytynyt kun maltoin pitää askeleen lyhyenä
- -2, kiva lauha keli, hiljaiset kylätiet