Tämä helle ei anna eikä tunne armoa!

Työviikko alkoi helteissä...
         Isä kysyi minulta tänään, kun tulin töistä, että miten sieltä selviää hengissä, kun tuntuu, ettei kotona jaksa tehdä mitään vaikka vain pihalla kävelisi. Itse asiassa en oikein osannut vastata. Jotenkin sitä vain selviää, sillä hengissä olen tänäänkin. Ehkä minun selviytymiskeino on vain miettiä pienissä pätkissä päivää. Puoli tuntia, tunti, pari tuntia. Ei tuollaisessa kuumuudessa ulkotyöläisenä mikään helppo homma ole, mutta kuten joskus muulloinkin olen todennut: työn valinta kysymys tämäkin!
        Kotona ajoin nurmikon ja täytyy kyllä sanoa, että kun mittarissa on +30 niin sekään homma ei ole mikään yksinkertainen pläjäys. Paarmat purivat kintuista viimeisetkin lihat ja nyt olen yrittänyt tankata niin suolaista kuin nestettäkin, sillä sen verran hassu olo tämä päivä toi mukanaan...
         Juoksemaan en edes yrittänyt, vaikka miten ottaisi päähän tämä juoksutauko, joka on kohta kaksi viikkoa (!!), mutta en todellakaan aio tappaa itseäni vain sen takia, että juoksukunto tipahtaa. Sittenhän se vasta tipahtaakin jos kuolisi!

Syyleimu nauttii selvästi helteistä, sillä näin komeasti ei tämä veijari ole vielä kertaakaan kukkinut! Kukat vaan kukkivat niin äkkiä ohi, kun on niin kuuma....

Kun olin saanut nurmen ajettua, kävelin kaikkine vaatteineni suihkuun. Otin suihkun vaatteet päällä niin sain pestyä sitten samalla vaatteetkin ennen kuin menin uimaan. Kätevämpi tapa kastella nutut kuin uittaa niitä pienessä pesualtaassa!
       Uimaretkelläni oli tänä iltana seuraa.
       Epämiellyttävää seuraa.
       Nimittäin käärme.
        En ole koskaan nähnyt livenä uivaa käärmettä, mutta tänä iltana näin sitten senkin! Aika ällöttävää. Varsinkin kun olen muutaman kerran katsonut elokuvan Anakonda. Kysyin tältä tämäniltaiselta käärmeeltä, että oletkos sinä mahdollisesti nälkäinen kuristajakäärme, joka jää vainoamaan minua? Ei vastannut vaan ui toiselle puolelle poukamaa...
        Minusta tuntui koko ajan että joku olisi kietoutunut jalkojeni ympärille ja vähän puristanut... Minut on kaiken hyvän lisäksi siunattu aivan valtavalla mielikuvituksella! Jes!

Toinen pelottava "otus" löytyy kukkapenkistä. Tarkalleen ottaen kivikosta. Nämä minun mehitähtieni kukat tai mitkä lie lisukkeet näyttävät jo alien-otuksilta... Minusta ei ole ollenkaan kivaa, että Suomi alkaa muuttumaan tropiikiksi NÄIN nopeasti. En ehdi sopeutua kuristajakäärmeisiin uimarannalla ja lihassyöjäkasveihin omassa kukkapenkissä!?!
       Sillä melko trooppista tämä nyt jo on.
       Eletään jo kolmatta viikkoa noin +27-30 asteen helteissä eikä loppua ole näkyvissä ainakaan tällä viikolla. Minulla on vielä työviikonloppu tiedossa eli mustaa nuttua vaan niskaan vaikka henki menisi... oih ja voih!

Tänään tuntui töissäkin ihan hassulta, syksyiseltä melkein, kun ajettiin ruohoa niin koivut olivat tiputtaneet jo ihan kamalasti lehtiä.. Sama homma minun omenapuulla. Se alkaa jo kellastua ja eletään vasta heinäkuun loppua. Kääks!

Iltasella pitäisi vielä jaksaa käydä kastelemassa kasvimaata jälleen, kun ei tuo taivas sitä vettä näköjään anna! Minulla olisi siellä kitkettävääkin, mutta en mnä tämmöisillä helteillä sinne kyllä jaksa mennä kun pyörryn jo pelkästä ajatuksesta... Harmittaa sekin, että en saa kasvimaata siistiksi kun näitä helteitä pitelee joka päivä. Kun saisi kitkettyä edes niin sitten saisi taas aurinko helottaa... Pitäisi pienen hetken vähän viileämpää..
       Muuten en valita.
       Kasvimaan puolesta vain vähän ♥

Loma lopuillaan, helle ei ♥

Nyt on nautitti neljästä lomapäivästä kuin se olisi neljä viikkoa!
      Miehenmurrikalla neljäviikkoinen kesäloma loppuu huomenna ja minulla taas tämä mukava neljän päivän loma tulee myös päätökseen, mutta minulla työelämään tipahtaminen ei ole niin suuri kuin Miehellä.
      Neljään päivään on kuitenkin mahtunut paljon rentoutumista ja lomaa ♥
      Lauantaiksi ja vähän täksikin päiväksi luvattu sade jäi kyllä aika pieneksi. Mittari näytti 10ml kun oli luvattu oikeita monsuunisateita! Onneksi satoi nyt edes sen verran, että vähän maa kostui. Lauantai-iltana kosteus nousi sumuna ilmaan.
      Kirjaimellisesti.

Joka kesä pitää AINAKIN yhden kerran käydä yöuinnilla niin myöhään kuin vain suinkin jaksaa. Meillä se myöhäisin ajankohta oli vähän yli 11. Molemmilla oli uni mielessä, mutta mentiin nyt kuitenkin, kun oli siitä kerran puhuttu. Veden pinta oli tyyni. Ilma ja vesi varmaan yhtä lämpimiä.
        Ja tunnelma kuin sadusta ♥
        Hiljaista ja kaunista ♥

Tänään taas elohopea pomppasi lähelle +30 ja käytiin vähän rannan tuulia haistelemassa. Oli siellä jokunen muukin ajatellut samoin, mutta onneksi tilaa oli olla ihan omineenkin, ihan kahdestaan ♥

Tänä kesänä olen huomannut, mikä valtava vaikutus stressillä on jaksamiseen ja ihan normaaliin hyvinvointiin - kaiken suhteen. Tänä kesänä minulla on ollut ihan toisella tavalla vapaata, mutta myös töitä. Esimerkiksi nämä tämmöiset vapaat ovat olleet aivan mahtavia!
       Ja tämmöisillä keleillä vielä.
        Näitä helteitä on luvattu vielä ainakin viikko ♥
        Ihanaa ♥

Hellelomailua ♥

Vietetään lomaa Miehenmurrikan kanssa ♥
       Miehenmurrikalla on viimeiset kesälomapäivät ja minulla on ansaittuja vapaapäiviä viikonlopputöistä. Nukuttiin kuin herrasväki tänä aamuna ja onneksi illat/yöt ovat viileämpiä niin unet ovat olleet hyviä eivätkä hikistä kieriskelyä.
         Aivan mahtavat kelit! ♥
         Ulkotyöläisenä minun kuuluisi sanoa, että viilenisi jo tai sataisi edes, mutta oikeasti en sitä toivo, vaikka helle sotkee vähän energiatasoja ja erityisesti miun juoksutreenejä, kun ei ole paukkuja radalle lähteä. Mutta muuten tämä lämpö ja KUNNON KESÄ tekee minut onnelliseksi ♥
         Ja se, kun Miehen käsitys minun hemmottelusta osuu niin nappiin kuin vain voi.
         Ajattelin eilen kun pääsin töistä ja raahauduin kauppaan vielä töiden jälkeen, että ei hitsi, pitää vielä jaksaa siivota vierailijoiden jättämä kaaos tuvasta, että pystyy itse rentoutumaan vapailla niin torppa oli siivottu ja puhdas kun tulin kotiin ♥ Miehenmuru oli imuroinut, pessyt lattiat ja keittänyt perunat ♥
           Sanoinkin, että tämä on minulle enemmän rakkauden osoitusta kuin kukat ja lahjukset ♥
           Olen nauttinut vielä tänäänkin NIIN kovin puhtaasta kodista ja rauhasta.

Käytiin aamupäivästä uimassakin jo ja olin pelkkää hymyä. Arkipäivä, kello vähän yli puolenpäivän ja minä lillun järvessä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ♥ Vitsit miten onnellinen olin! Ja olen!
        Seuraavaksi on suunnitelmissa kevyttä ruokaa, johon kuuluu vähän savukalaa, kanaa ja uusia perunoita. Sitten pelkkää oleskelua ja rentoutumista ja toisen kanssa olemista. Niin ja tästä mahdottoman ihanasta kesästä nauttimista! ♥
         Kuumia päiviä sinnekin puolen ruutua, täällä nautitaan nyt lomasta - minimittaisesta sellaisesta, mutta kuitenkin!

P.S. Hellejakso on vienyt minut pois juoksupoluilta taas melkein viikoksi, mutta tänään pitää koittaa tehdä edes lihaskuntotreenejä. Alkaa kiristelemään taas mieltä tämä juoksumattomuus... Pitäisi varmaan yöllä käydä lenkillä, että olisi inhimillisempää. Ainakaan ei tarvitse kamalasti lihaksia lämmitellä ♥

Perunat puhtaaksi muutamalla surautuksella!

Nähtiin netissä video perunoiden kuorimisen helpottamiseksi ja hetihän sitä piti kokeilla! UUSI vessaharja ja porakone ja perunat. Isä vielä lisäsi roiskumissuojan harjan tyveen ettei pesuvedet lentele pitkin ja poikin leveässä ämpärissä.

Ja eikun surisemaan!

Varsinkin isommalle syöjäjoukolle tämä tekniikka on emäntää säästävä kun ei tarvitse erikseen perunoita pestä. Ja nämä oman maan perunat vielä ovat niin kuorettomia, että näiden kanssa ei kovin kauaa tarvitse surista.

Ja kiehumaan ja syödään voin kera ♥
Nam!

+32 astetta, poika ja lintu

Ulkotyö on ihanaa kesällä ♥
      Saa olla ulkona, nauttia kesästä silloinkin kun on töissä eikä vain kotona ja vapaa-aikana. Näillä helteillä töiden tekeminen on kuitenkin kuin hidastetusta filmistä. Sellainenkin homma, joka ns. normikeleillä menee ihan tuosta noin vaan, on näin kuumalla todella hidasta. Lapion käyttö esimerkiksi, muutama lapio multaa ja huilitauko ja sama uudelleen. Vaikka juodaan ja pidetään taukoja nyt enemmän niin olo kuin ilmakuivatulla lantulla kun kotiin pääsee.
       Eilen hyppäsin vielä kotona ruohonleikkurin päälle, kun sain kämpän kesälomalaisista tyhjäksi. Nurmi oli päässyt pitkäksi, mutta nyt se on taas lyhyt ja valmis palamaan! Miten onnelliseksi voi ihminen tulla pelkästään nurmen leikkuusta ja lyhyestä nurmesta. Maksu lyhyestä ja kauniista pihanurmesta oli kuitenkin kova: jalat oli ihan syöty, kun paarma-armeija hyökkäsi kimppuun eikä siitä leikkurin selästä ihan niin vain noustu ja juostu karkuun. Jaloissa on pahannäköiset puremat ja lisää on luvassa näiden kuumien päivien aikana työmaalla. Myös ampiaiset ovat olleet todella aggressiivisia!

Kukkapenkkejä pitää varmasti huomenna kastella, kun nyt olen vaan yrittänyt saada pihaa siihen kuntoon, että torstaina voin heittäytyä viettämään omaa lomaa ♥ Mutta vaikka perennapenkkejä ovatkin, niin kyllä alkavat nekin kärsiä kuivuudesta. Onneksi saaveissa on vettä.
         Tänään käytiin hakemassa isän kanssa taas 2000 litraa kasvimaan kastelua varten. Se määrä uppoaa tuohon maahan kahdessa viikossa. Kastelen iltaisin niin ehtivät imeytyäkin eikä vain haihtua.

Tänään kävi puolestaan pienempi sisko pojan kanssa kylässä, mutta olivat vain päivän, kun pojalla oli viileämpi nukkua mummolan alakerrassa. Aikamoinen hymypoika se kyllä on! Oli hurmannut hetkessä pikkusiskon kummit, jotka olivat tulleet tuomaan rotinapullaa ja -kakkua.
       Millainenhan mies siitäkin sitten tulee?
       Tuossa hoidossa ainakin pitäisi onnistua elämän alkuun pääseminen ♥

Miehenmurrikalla oli ollut vähän vastoinkäymisten päivä niin auton kuin puhelimenkin kanssa, joten kun vieraat olivat hävinneet pihasta niin laitettiin ulkosaunalle vähän vesipadan alle tulia (saunaa ei jostain syystä haluttu....) ja lähdettiin uimaan!
       Virkistävää ja taivaallista! ♥
       Nyt onkin olo taas sellainen, että ei tarvitsisi kamalasti tehdä mitään, että uni tulisi ja olisi. Tänäkin aamuna olo oli kuin Prinsessa Ruususella, nukutti, nukutti ja nukutti. Onneksi enää huominen ja sitten olisi neljä vapaata.
        Kannatti ahertaa viikonloppuja töissä ♥

Nyt on melkein viikon ajan pihapuissa kuulunut ihmeellistä laulua ja kujerrusta. Tänä iltana sain siitä sopraanosta sitten vihdoin viimein kuvan, kun ne tappelivat lajikumppaninsa kanssa puussa kai reviiristään.
     Otus oli kuhakeittäjä.
      Laulu on kuin undulaatilla ja värityskin vähän sama.
      Ja tätä lintua kuulemma harvoin näkee, kun elelee puiden latvuksissa ♥ eli wau!

P.S.
Syötiin tänään ensimmäiset omat perunat omasta maasta!!! Olivat aika hyviä! Kuin mansikoita!

Hellehulluus ja kasvimaan kauhu

Muu talonväki nukkui, kun minä lähdin töihin.
     Tällaisina päivinä miettii, että onko suntioiden pakko pukeutua mustiin ja miksi se on niin vanhanaikainen ammatti, ettei siinä saa olla edes shortseja? Takin otin pois heti kun kukaan ei nähnyt ja silti selkää hiotti ja ehtoollisen aikaa ajattelin jo, että juokaa ja syökää pikkasen nopeammin! Ei sitä niin hartaasti tarvitse ottaa!
     Pihaan oli ilmestynyt lapsille uima-allas, meidän vanha sammakko-allas, johon oli kaadettu sadevettä. Astetta miedompi, sillä siihen aikaan kun me siinä polskittiin, äiti ja isä laskivat siihen kaivovettä ja sanoivat, että kyllä se siitä lämpenee...
      Olisi tehnyt mieli itsekin mennä polskimaan altaaseen, mutta takaraivossa jyskytti, että kasvimaa pitää saada hoidettua ennen ensi viikon piiiiiiiiiiitkiä vapaita. Joten, heti kun olin syönyt ja juonut, otin saappaat ja hanskat ja lähdin ahertamaan kuumalle kasvimaalle.
      Kitkemään ja harventamaan.

Kuka laittoi tätä porkkanaa näin monta riviä....

Persiljakin ponnistaa maasta ja tillihän onkin todella komeaa!

Harvensin ensin porkkanan, sillä se oli se raivostuttavin homma. Muut hommat ovatkin sitten jo helpompaa. Porkkana oli päässyt virahtamaan vähän ylimittaiseksi ja jäi vähän haljakalle ololle se, nousevatko rennot varret pystyyn vai jäävätkö maahan. Möyhensin maan ympäriltä ja toivoin parasta.
        Kitkemishoidon sai tänään persilja, tilli ja auringonkukat. Muuta en oikeasti jaksanut, vaikka olisi kai pitänyt niin olisi päässyt huomenna jo trimmaamaan. Huomiselle kuitenkin jäi sipuli ja kurkku ja sitten ei tarvitsisi kuin viimeistellä kasvimaan reunat leikkurilla ja trimmerillä..
       Hommana ei hullumpaa, mutta nämä helteet tekevät meidän kasvimaasta pätsin. Siellä viipyi ainoastaan sitä hokien, että ensi viikolla on vielä kuumempaa jos en nyt tätä hoida. Oli taivaallista, kun aurinko hetkeksi meni pilveen ja sain monen monta metriä mennä harventaen hieman helpommassa kelissä.
        Olin kuitenkin aika ylpeä itsestäni ♥
        Lopen, lopen väsynyt, mutta ylpeä!

Nuo minun samettikukkani piti olla jättiläisiä.... hmmmm.....

Huomenna varmaan pitää käydä hakemassa vettä, sillä minun kasteluveteni alkaa olla lopussa. Ihmeen nopeasti se kaksi tuhatta litraa menee, kun se tämmöisiä kelejä pitelee! Katsotaan nyt ehtiikö sitä huomenna yhtään mitään tuon kasvimaan lisäksi! Onneksi Miehenmurrikka saapuu huomenna, saan yhden tyypin lisään minun "joukkueeseen" kun olen taistellut näitä valloittajia vastaan ihan yksin. Porukat jätti rivistön - rintamakarkurit!
       Olin naurunaiheena jälleen äsken naapureille, kun olin sonnustautunut mustaan huppariin ja mustiin college-housuihin ja mittari näytti vielä iltayöstäkin +24 (!!!). Yöt ovat trooppisia eikä huonekaan oikein viilene enää kunnolla. Onneksi meidän talo on sentään viileä, verrattuna johonkin muuhun.

Naapurin emäntä kävi pyörähtämässä omalla kasvimaallaan, kun minä kitkin omaani. Se oli niin harmissaan jo viimeksi siitä, että meidän kasvimaalla kasvaa jotain ja hänellä ei. Sanoisin vain, että ehkä ero on juuri siinä, että hän vain käväisee katsomassa ettei siellä mikään kasva ja minä kastelen, kitken, kastelen, haraan ja kastelen. Ehkä juuri siksi meidän kasvimaalla kasvaa edes jotain.
         En tiedä tuleeko sieltä syksyllä yhtään mitään, voi olla ettei tule, mutta ainakin olen saanut sielun ravintoa (ja miksei rääkkiäkin) kun olen sitä hoitanut! Voin olla syksyllä ylpeä, vaikka ei tulisi kuin yksi porkkana ja yksi punajuuri. Aion syödä ne sitten NAATISKELLEN ♥
         Lenkillä en ole näillä helteillä käynyt. Ei ole ollut powereita kaiken tämän hulinan jälkeen ja sitten ei ole kyllä intoakaan saada mitään lämpöhalvausta tai vastaavaa pelkän lenkin takia. En kyllä usko, että siitä mitään hyötyä olisikaan koko juoksusta. Sen sijaan olen käynyt uimassa ja nautin siitä älyttömästi! ♥ Vesi on virkistävää ja ihanaa ja rentoudun siellä kaiken ulkopuolella täydellisesti.
          Vielä kun saisi kämpän tyhjäksi ja nämä vieraat ulos...

Trooppinen ilta painuu mailleen ja vaikka välillä olo on kuin paahtimessa, niin en voi olla ihastelematta, että tämmöiset kelit ovat Suomessa! Yleensä tämmöisiä kelejä mennään hakemaan Thaimaasta tai jostain, mutta nyt saa omalla nurmella ähkiä ja puhkia kunnon helteissä!
        Minä nautin sisäisesti ja ulkoisesti tästä lämmöstä ♥
        Miten ihanaa onkaan sitten pimeän syksyn aikaa muistella, että olipas KESÄ ♥♥

+31

Vapaa päivä ♥
        Heräsin lintujen lauluun ihan omaan tahtiin - mitä luksusta! Lapsien ääniä kuului jo tuvan puolelta, mutta ne oli kai komennettu olemaan hiljaa, kun istuivat molemmat ipadit käsissään sohvalla kun nousin. Sitten saivat aamupalaa nekin...
         Lämpötila oli jo aamusta +26 ja iltapäivällä se pomppasi +30 kietämille. Sain kuitenkin kasvimaalla vähän hommia tehdyksi kun menin heti aamusta sinne ahertamaan. Kitkin ja harvensin muutaman rivin, mutta sitten oli tultava pois kun kuumuus kävi armottomaksi.
        Väsytti koko päivän. Tämä yhden päivän vapaa ei kyllä auta muuhun kuin univelkoihin, joita kuittasin iltapäivästä päiväunilla. Silti koko päivän oli pöhkö olo ja väsähtänyt - varmaankin kuumasta kelistäkin, mutta todella rankasta heinäkuun alusta myös! Onneksi ensi viikolla on neljä vapaata! ♥

Lapsilla riitti energiaa tänäänkin touhuta pihalla, vaikka kyllä molemmille unikin maistui kun sen aika tuli. Tuon ikäiset vielä nopeammin kärsivät helteistä kun haihtuminen tapahtuu pienestä kropasta. Koko ajan sai olla juottamassa niille jotain.
        Kävin iltasella uimassa ja vesi on nyt taivaallista. Tarpeeksi viileää, että se virkistää, mutta kuitenkin sen verran lämmintä, että tuntuu hyvältä ja kivalta uida. Polskuttelin pitkään ja ajattelin, että ensi viikolla mennään kyllä Miehenmurrikan kanssa todella yöuinnille ♥ Voitaisiin aloittaa minun vapaapäivämarotoonini yöuinnilla keskiviikkona ♥ Tuskin tarvitsee kamalasti Miehenmurria houkutella...
         Nämä kelit ovat aivan mahtavia olleet tänä kesänä! Toki teettävät työtäkin kastelun muodossa, mutta ei tämmöisiä helteitä ole totuttu Suomessa kesäkuukausina saamaan. Aivan mahtavaa! Trooppiset yöt, kuumat päivät ja helteinen autere ♥
          Tervetuloa Suomeen!
          Jee!

Kirjahyllyni aarteet: Enni Mustonen - Koskivuori-sarja

Enni Mustonen

KOSKIVUORI-SARJA

Otava

Verenpisara ikkunalla

Ruiskukkaseppele

Kielon jäähyväiset

Metsäkukkia asfaltilla

Unikkoja ikkunassa

Tämän kirja-sarjan takia minä löysin teini-iässä lukemisen ja kirjat ♥
        Muistan sen kesän, kun äiti toi minulle kirjastosta Enni Mustosen Verenpisara ikkunalla ja sanoi, että lueppas tuo. En ollut mikään lukutoukka silloin ja koulussa luetut kirjat olivat vähän pakkopullaa, joten en ollut myöskään mikään kirjastossa kävijä. Onneksi äitini oli sitkeä minun kanssani ja toi aina maistiaisia, mitä milloinkin.
          Tuon kirjan kanssa huomasin, että on olemassa sellaisiakin kirjoja, joissa on kaikki elementit kohdallaan ja jotka vievät mennessään. Kahlasin sinä kesänä koko Koskivuori-sarjan ja kaikki siihen mennessä ilmestyneet Enni Mustosen romaanit. Etsiskelin niitä antikvariaateista ja tulin tutuksi sitä kautta myös kirjakauppoihin ja antikvariaatteihin, jotka ovat tällä hetkellä mielipaikkojani ♥ Joskus menen vain haistelemaan kirjakauppaan sitä lukemattomien tarinoiden tuoksua ♥
         Koskivuori-sarjassa yhdistyvät kaikki se mitä minä (kirjassa) rakastan: maaseudun elämä, on se sitten nykyaikaa tai historiallista, vahvat naishahmot, arkinen ja ihana romantiikka ja hyvä juoni. Nämä kirjat, kuten muutkin Mustosen kirjat, ovat minulle aarteita kirjahyllyssäni ja muistoksi tuosta kesästä, luen koko sarjan joka kesä uudelleen ♥

Verenpisara ikkunalla 

Helteisenä kesänä 1917 pienen etelähämäläisen pitäjän syrjäiseen kyläkouluun tulee opettajaksi nuori Saara Kavenius. Hän asettuu asumaan Koskivuoreen, patruuna Forsbergin kartanoon.
 Kartanon herrasväkeä serveeraa Vappu, torpparin tytär. Saara ja Vappu ystävystyvät, mutta ystävyys joutuu heti koetukselle.
Saara rakastuu kartanon nuoreen herraan, Vappu punaiseen agitaattoriin. Ja kun vuoden 1918 tapahtuvat nielaisevat pyörteisiinsä myös Koskivuoren, naiset joutuvat valitsemaan puolensa. Vappu ja Saara taistelevat kansalaissotansa eri leireissä, mutta yhteisen päämäärän, rauhan ja elämän puolesta.

Ruiskukkaseppele

Koskivuorten naisten saaga jatkuu.
Syksyllä 1928 Koskivuoren kartanon Anna palaa Helsinkiin jatkamaan opintojaan. Koivikon torpan Elina taas aloittaa työt Koskivuoren tehtaan konttorissa.
Se talvi muuttaa lapsuudenystävien elämän. Poliittisen ylikuumenemisen ilmapiirissä naiset huomaavat ajautuvansa vastakkaisiin leireihin. Palavasilmäinen, Suur-Suomea rakentava papinalku valloittaa Annan sydämen, ja Elinan lempi roihuaa väkevänä tehtaan vilkasverisen ja salaperäisen masinistin vuoksi.
Mutta sitten iskevät pulavuodet ja kaikki tuntuu romahtavan. Koskivuoren vahvojen naisten on jälleen liittouduttava taisteluun elämän puolesta, kun vasara moukaroivat tehtaan koneita, mustat autot kiitävät yössä ja ihmisiä raastetaan vuoteistaan.

Kielon jäähyväiset

 
Koskivuori-sarja jatkuu
Koskivuoren kartanon ja Koivikon torpan ihmisten kohtalot kietoutuvat nyt talvi- ja jatkosodan tapahtumiin.
Kohtalo johdattaa lapsuudenystävät Kristiinan ja Hannan yhteen ja taisteluun elämän puolesta talvisodan pakkaspäivien ja -öiden ilmavalvontatorneihin, evakoiden avuksi ja etenevien joukkojen vanavedessä kauas Karjalaan. Karjalassa ovat myös rajan yli Neuvostoliittoon 30-luvulla paenneet Hannan isä ja sisar…

Metsäkukkia asvaltilla

Koskivuori-sarja jatkuu
1950-luvun iloinen Helsinki houkutuksineen kutsuu Koskivuoren nuoria naisia. Kauppaneuvos Leo Somerin tytär Eeva lähtee yliopistoon lukemaan estetiikkaa, Koivikon torpan Sirkka pääsee harjoittelijaksi hattuliikkeeseen.
Eletään olympiavuoden 1952 huumaa, ja Eevan täti Kristiina pestaa nuoret naiset stadionin kanttiiniin kisojen ajaksi. Tuona olympiakesänä Eeva pääsee maistamaan suurta rakkautta, vaikkakin vain suupalan verran. Mies on unkarilainen ja jatkuvan silmälläpidon alla – hänen pelätään loikkaavan länteen.
Sirkka puolestaan on valmis seuraamaan vilkkuvasilmäistä Erkkiään vaikka maailman ääriin. Kun on ikänsä saanut pelätä toisten kiusoittelua ja ryssittelyä, tuntuu hyvältä olla kerrankin hyväksytty. Mutta aikuistumisella on hintansa – sen kokee kartanon tytär siinä missä torpan kasvattikin.

Unikkoja ikkunassa

Koskivuori-sarja jatkuu
Edessä on kuuma kesä 1968, kun Koivikon Sirkka ripustaa värikkäät unikkoverhot Sahakylän koulun ikkunoihin. Hän on päättänyt toteuttaa unelmansa ja perustaa kutomon. Koskivuoren kartanossa toimittaja Eeva Somero-Tibor puolestaan suunnittelee romaanin kirjoittamista, sukuaan uhmaten. Ja kun maisemiin saapuvat vielä sukujen nuoret ja uhmakkaat, naiseuttaan etsivät tytöt, kiihkeä 60-luku kuohahtaa myös Koskivuoressa.
Ankarat ristiriidat repivät eri sukupolvien naisten käsityksiä niin politiikasta ja tasa-arvosta kuin moraalista ja rakkaudesta. Mutta kun vastoinkäymiset alkavat ja elämä lyö kasvoihin avokämmenellä, naisten keskinäinen solidaarisuus valaisee pimeintäkin hetkeä.

(Kirjojen juonikuvaukset Otava.fi - sivuilta lainattu.)

Olemme tulleet tropiikkiin ♥

Tulihan se perjantai lopulta.
      Ja ihan ajoissa tulikin. Odottelin tänään kappelilla uurnan laskuun omaisia ja väsytti vietävästi - ihan kaikki. Loppujen lopuksi sitten omaisetkin olivat jotenkin niin koppavia, että olin ihan tyytyväinen kun pääsin kotiin.
       Tai olin niin kauan kuin olin.
       Ensimmäinen asia, jonka kotiin tullessani näin, oli tiskipöytä TÄYNNÄ tiskejä ja tiskikone tyhjentämättä. Siskon mies makasi MINUN riippumatossa ja luki ja tupa oli kuin hävityksen jälkeen. Kaikki oli vain jätetty sinne minne mahtui.
        Olisi tehnyt mieli itkeä, mutta eipä olisi tainnut hirveästi auttaa, joten vaihdoin työvaatteet ja tein ruuan uuniin ennen kuin ryhdyin raivaamaan tiskipöytää, tyhjentämään tiskikonetta ja lataamaan sinne uusia tiskejä, korjaamaan tuvasta ja pöydiltä ja sohvilta kaikkea sitä kamaa, mitä sinne oli päivän aikana kulkeutunut... Ei mikään hyvä yhdistelmä, kun on lopen väsyksissä eikä vähäistäkään sietorajaa millekään ylimääräiselle.
        Suututti.
        Lievä ilmaus.
        Söin ja menin nyhtämään muutaman rikkaruohon kasvimaalta pahemman kiukun syrjäyttämiseksi, mutta se oli niin paahteinen paikka että ei siellä kärsinyt kauaa olla. Yöllä pitänee se kitkeä ja harventaa...

Erehdyin kokeilemaan vaakatasoa hetkeksi ruuan päätteeksi ja hupsis, nukuin kuin tajuton olento kaksi ja puoli tuntia... Olen nimittäin todella uuvuksissa nyt. Onneksi huomenna saa nukkua - ainakin siihen asti kun toheltajat heräävät eli noin seitsemältä....
         Hellepäivä vie osansa ja tämä neljä viikkoinen rutistus, joka saatiin tänään päätökseen, vie osansa. Nyt ainakin huomenna saa vain olla ja kerätä ja ladata vähän akkuja. Lomalaiset lisääntyvät sunnuntaina, mutta onneksi tässä on ympärillä isänmaata jos alkaa siltä tuntumaan. Terapeuttinen metsä tai mielenterveyttä ylläpitävä mäkitreeni, heh...
         Nyt menen vielä yömyöhällä kastelemaan kasvimaani, että ne eivät täysin uuvahda tähän helteeseen. Hyviä öitä, trooppinen maailma ♥

P.S. Minulla oli kimpussani tuhat ja yksi itikkaa kun kastelin kasvimaani aarteita... epäreilua!

Akkua jäljellä 22 %... ladattava pian.

Helteinen päivä jälleen ja lisää luvassa ♥
      En ymmärrä keskusteluja, jotka käydään siitä, että hellettä jo liikaa ollut tänä kesänä? Suomessa ei ole koskaan liikaa hellettä. Nytkin on mennyt monta vuotta, että ei ole ollut kunnon kesää ja sitten kun sitä on, niin johan tulee siitäkin sanomista.
       En jaksa ymmärtää.
       Nauttikaa ihmiset enemmän ja valittakaa vähemmän!
       Lasketaan työmaalla päiviä viikonloppuun ja meidän valtakautemme loppuun. On ollut aikamoinen rutistus tämä kesälomatuurailu... En olisi ihan tämmöistä arvannut. Mutta selvitty on siitäkin, ainakin viisaampina siitä, mitä EI PIDÄ ENÄÄ TAPAHTUA!
      Kotona huomasin, että ei energiaa oikein riittänyt enää muksujen viihdyttämiseen. Onneksi vaari vei Poitsun ajamaan traktorilla ja kun Tytsä pelkäsi konetta, istuttiin me katsomassa Yle Areenasta satuja. Melkein nousi pala kurkkuun ja tuli tippa silmäkulmaan, kun katseli lasten ja vanhempien kohtaamista. Lapsilla oli ollut ikävä, mutta niin oli ollut selvästi äidilläkin ♥ Voi sitä halien määrää, mutta kun äiti kysyi Tyttäreltään, että onko mummon ja vaarin luona ollut kivaa, niin vastaus tuli kuin tykin suusta: on! ♥
       Hyvä niin!

Hellepäivän ilta ♥

Miehenmurrikan kanssa juteltiin iltasella ja siinä jutellessa tuli idea, että he lähtisivätkin Juniorin kanssa vielä yöuinnille. Miehenmurrikalla kun oli vielä talviturkki päällään (!!). Pian tuli puhelimeen kuvan kera viesti, että uimassa olivat ♥ Nyt on sitten karvaton kulta tällä emännällä ♥
     Kävin tänään iltalenkillä helteisestä kelistä huolimatta.
     Pitkästä aikaan juokseminen tuntui riemukkaalta ja mukavalta - kinttu oli vähän kipeä vieläkin, mutta ei enää niin pahasti ja fiilistä menohaluihin olisi ollut enemmänkin! Olen jo pitemmän aikaa ajatellut, että voisi ryhtyä harrastamaan Triathlonia. Tänään tein duatholonin, kun kävin juoksun jälkeen uimassa ♥
       Vedessä oli jo vähän viherlevää, kun selvästi vesikin oli lämmennyt, mutta polskin silti. Tuskin hipiä siitä enää on moksiskaan kun kaiken päivää pöllyssä rähmellän! Ja mukavaa oli! Ihanaa suorastaan.
      Lapset ja heidän vanhempansa meuhkasivat suihkussa, joten minä hipsin suosiolla saunaan ja pesin itseni kylmällä vedellä. Ei siellä ollut vettä lämpeemässä eikä saunaa, mutta kelpasi tuo vesikin... Karaistaa!

Hiljaisuus laskeutui tähänkin torppaan ja tämäkin arjen sankari painuu kohta petiin. Ikkunan alla kujertaa jokin outo lintu, ihan kuin olisi undulaatti tai muu eksoottinen papukaija tullut jo tälle leveyspiirille ♥ Ei ihme, näillä helteillä!
        Olo on jotenkin tyyni ja rauhallinen, voisi kai tätä uskaliaat kutsua jopa onneksi. Huomisen päivän kun jaksaa ahertaa vielä, niin sitten olisi yksi lomapäivä välissä... Tekee niin hyvää ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
487. juoksupäivä (178 vko)
- 2989.8 km
- 4.2 km metsätie mini (27 min)
- kuntoutuslenkki vielä kun jalka on edelleen vähän omituinen
- nyt kuitenkin juoksu löytyi ihan toisella tavalla, en tiedä johtuiko siitä sitten varpaankynsien leikkuu vai mikä..
- askellus sujui, tuntui tutulta ja lennokkaalta
- hengitys rahisi, mutta ihan ok, oli niin kuivaa ja lämmin
- ryhti kesti, vaikka keskivartalossa olisi sanomista - EDELLEEN!
- ja juoksu TUNTUI hyvältä! Se on aina semmoinen fiilis, joka tuo hymyn huulille ja jalkoihin powereita. Tauko tekee mielelle hyvää ja muistaa taas innostua juoksusta eri tavalla
- +25, helteinen ilta ja täynnä paarmoja!

Loppajalkainen ja harhasyöttöinen ranskalaishyökkääjä ystävineen

Päädyttiin tänään Hennan kanssa siihen, että hulluksi on mukavampi tulla kahdestaan kuin yksin. Naurunaiheitakaan ei tarvitse itse keksiä kaikkia, kun toinen keksii aina välillä! Aletaan molemmat olla jo siinä pisteessä, että nähdään hekotuksen aihe pienimmästäkin hauskuudesta ♥ Onneksi on sellainen työkaveri jonka kanssa on hauskaa myös nauraminen! Sanoinkin sen tänään Hennalle, etten olisi selvinnyt näistä "tuurausviikoista" ilman häntä.

Kotona odotti jälleen mini-ihmiset leikkeineen. Ruoan jälkeen mentiin pihalle ja poitsu oli kai katsonut tv:stä jalkapalloa, kun piti iltasella vielä pitää Suomi-Ranska jalkapallo ottelu. Hieman epäreilua oli joukkueiden kokoonpanot, sillä isä(vaari) ja Poika olivat Suomen joukkuetta ja minä olin vähän semmoinen loppajalkainen ja harhasyöttöinen ranskalainen hyökkääjä.
         Saatiin Poika hiestä märäksi ja väsähtäneeksi, luulisi unen maistuvan!
         Mikä parasta, oli hauskaa myös minulla. Lapset alkavat olla siinä iässä, että niiden kanss aon oikeasti hauskaa. Vähän tietysti rankka työpäivä painaa aina näitä visiteerauspäiviä, mutta muutoin lasten seura on ihan mahtavaa! Olen aina sanonutkin, että jos maailmassa olisi eläimiä ja lapsia, niin minä pärjäisin hienosti!

 Kasvimaa kaipaisi jälleen ahkeraa kitkijää. Vähän polttelee nämä työt... Nämä kesälomalaisten visiitit eivät kyllä ollenkaan ajattele sitä, että täällä pitäisi jotain tehdäkin!
       Kunhan nyt jossain välissä homma vähän hiljenee niin sitten pakenen kasvimaalle. Ensi viikoksi on luvattu niin kuumia päiviä, että ennen sitä olisi hyvä saada homma tehdyksi ettei tarvitse mennä kasvimaalle öisin.
       Näyttää kuitenkin siltä, että kasvimaalta tulisi tänä vuonna edes jotakin. Katsotaan nyt miten syksyä kohti homma menee vai meneekö?!

Tänään ajattelin taas, miten mukavaa tämä kesä taas onkin.
        Näiden aurinkoisten ja lämpöisten päivien kanssa sen huomaa parhaiten, että oikeasti aurinko ja lämpö ja energia tekee hyvää sielulle ja ruumiille. Olen yrittänyt omalle kropalle sanoa, että olen huomannut sen kamppailut ja antamat vihjeen levon tarpeesta, mutta muutama päivä pitäisi sinnitellä ennen lepopäivää ja sittenkin vielä muutama ennen pidempää lomaa.
         Kunhan aurinko siirtää energiaansa nyt näinä päivinä, niin eiköhän sitä jaksa...

Hirviän kaunista ♥

Istuin eilisiltana vielä päiväkirjaa kirjoitellen, kun näin hahmon liikahtavan talon takana. Ensimmäiseksi mietin, että voi juku, lehmät ovat pakosalla ja pitää hätyyttää naapurit yöllä ajamaan ne takaisin, mutta sitten otus näkyi vähän paremmin...
        Tämmöinen otus lönkötteli iltalenkkiään ihan meidän talon takaa naapurin kaurapeltoon ja siitä sitten metsään. Miten hiljaa osasikaan noin iso eläin liikkua ja sulavasti kiviaidan yli! Kaunis ja suuri eläin, joka kuunteli tarkkaan kun tulin hiipien ulos ottamaan kuvaa. Oli vain jo niin hämärää, että kamera ei antanut parastaan... ja itikat purivat kun kerran saivat, en voinut hirveästi huiskia niitä poiskaan jos aioin saada hirvestä kuvan! Pirulliset ötökät käyttivät tilaisuuden hyväkseen!
        Katsotaan mikä eläin sieltä tänä iltana tulee metsän laidasta.

Jättiläiskäärme olohuoneessa

Mistä tietää, että lapset ovat saapuneet torppaan?
      Jättiläismäinen pehmokäärme kietoutuu sohvaryhmän ympärille vaanimaan!
       Niin, ja muu kaaos seuraa perässä...

Työpäivä väsytti minut. Ei niinkään työt vaan tapa tehdä niitä.
      Jos olisin vastuussa vain omasta työstäni (niin kuin hölmönä luulin, että tämä kesä menisi!), en rasittuisi puoliksikaan yhtä paljon, kun tämän äärettömän painavan vastuukuorman kera. Mietin tänäänkin kun pidin koko sekalaisesta katraasta huolta, että miten ihmeessä olen jaksanut tätä alituista huolehtimista muiden töistä, työpäivästä ja töiden junailusta kuusi vuotta itsekseni ja 10 yhteensä?!?
         Onneksi tämä vaihe päättyy ensi viikolla kun Leena palaa lomalta ja ottaa ohjat käsiinsä.
          Ei niinkään ole ikävä sitä mahtipontista diktatuuria, pikemminkin vaan sitä ettei olla Hennan kanssa kahdestaan vastuussa koko hautatoimesta! Ei olla ihan siihen palkattuja!
          Kotiin kun pääsi, siellä odotti naperot ladattuina täyteen energiaa. Sain syödä ruuan rauhassa, mutta sitten minut napattiin leikkeihin. Leikittiin pupun pomputtelua, käärmeen pesää, kuristajakäärmettä, muotiviikkoja ja kolmen tunnelin alitusta sekä muuta sekavaa. Minun kanssani leikit eivät ole mitään kilttejä käsistä pitelemistä, sillä minun tavoitteeni on saada lapset kaatumaan iltasella sänkyyn niin ettei pää ehdi koskettaa tyynyä, kun uni tulee.
          Sen verran sain iltasella vapaata, että ehdin käymään pienellä lenkillä. Jalka vihoitteli edelleen, joten pidin lenkin lyhyenä ja kuntouttavana. Ihmeen hyvänä se onkin ollut koko kesän, joten olisihan tätä kipuilua pitänyt jo osata odottaa...

Iltasadun jälkeen...

Pyyhkäisin molemmat muksut suihkun läpi samalla kun itse menin sinne lenkin jälkeen. En ymmärrä miten sisko saa tästäkin tapahtumasta sellaisen tappelun aikaiseksi... Pesin vuoronperään ensin toisen ja jätin hetkeksi shampoot päässä odottamaan että saan toisen pestyä ennen kuin huuhdoin ensimmäisen valmiiksi kuivausta varten.
       Hampaidne pesu meni samoilla lämpimillä ja molemmat aukoivat suun ja olivat kiltisti. Yleensä tämäkin homma hoidetaan itkun kanssa noin muuten... Minulla ei ole omia lapsia, mutta näin minä nekin hoitaisin, jos olisi. Yksinkertaisesti, mutta jämäkästi ♥
        Mukavia tyyppejä siskon lapset ovat, varsinkin kun ei tarvitse siskon silmien alla touhuta, vaan saadaan olla ihan vaan omissa oloissamme ja leikkiä meidän omia leikkejä. Naurattikin moneen kertaan, kun niillä on niin mahtavat jutut ♥ Se semmoinen välitön juttelu häviää heti kun ne menee kouluun. Oppivat kaikenlaista sellaista, mitä tuossa iässä ei vielä tiedä... onneksi.

En ehtinyt ulos kävelemään kuin vasta ihan myöhäisellä illalla. Aamusta oli vielä niin harmaatakin, mutta loppupäivästä aurinko palasi piristämään ja loppuviikostahan se lupasi komeita kelejä. Minullakin on tiedossa yksi lomapäivä lauantaina ja sitten seuraavalla viikolla olisi neljän päivän putki! Sitä odotan - kaikin puolin.
       Tänäkin aamuna väsytti ihan älyttömästi... Onneksi en ollut ainoa, joka nuupahteli aamulla työmaalla. Aletaan olla Hennan kanssa aika valmiita talviunille...
         Mutta jospa elettäisiin nämä heinäkuun helteet ensin ♥

Toivottavasti viimeiset rippeet pilvistä muutamaan viikkoon....

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
486. juoksupäivä (178 vko alkaa)
- 2885.6 km
- 4 km metsätien mini (27 min)
- kuntoutuslenkki juoksu-kävely-juoksu
- jalassa tuntui edellen vähän askelluksella ja jotenkin se askelluskin on kai vamman taki jotenkin läpsähtävä, ikäänkuin se läsähtää maahan...
- askelluksen takia ryhti ja rytmi ja koko juoksuasento oli vähän vinksin vonksin ja alan epäilemään, että minulta on repsahtanut myös lantion lihakset, jotka sain keväällä jo aika hyvään kuntoon, pakarat ainakin ovat kadonneet!
- +20 ihanan aurinkoin keli, mutta tuuli virkisti niin ei ollut liian kuuma, olisi tehnyt mieli juosta pidemmällekin...