Stressipeikko hipsuttelee ajatuksiin...

Viimeisiä tämän vuoden päiviä viedään ja joulu alkaa olla ohitse.
      Minun jouluni ei ihan sillä tavalla mennyt kuin olin ajatellut, sillä olin joulupäivänä jonkinmoisen mahapöpön vallassa ja tässä sitä vielä vähän toipilaana ollaan. Jouluruoka ei ihan mahdottomasti nyt tänä jouluna maistunut, kun elettiin riisillä ja muulla helposti sulavalla ruualla nämä joulun lisäpäivät.
      Ajattelin joulupäivänä kun maha oli oikein pahan tuntuinen ja olo oli vetelä ja väsynyt, että millaista olisi, jos vatsa olisi oikein rautainen, kestäisi mitä vain!? Sitä en varmasti tule koskaan tietämään...
      Eilen kävin sitten kävelemässä vähän metsässä, kun paistoi pitkästä aikaa AURINKO. Lehdessä luki tänään että eilinen aurinkoinen päivä oli ainut joulukuussa... noh, 19.päivä taisi pilkahtaa muutaman minuutin... Ei kovin aurinkoista talvea siis vietetä.

Metsäretki teki hyvää. Sain vähän liikuntaa tautini jälkeen ja ajatukset saivat vähän happea. Olen nimittäin ajatellut tulevaa koulun alkua vähän liiankin paljon. Stressaan sitä, että taas pitää aloittaa joku homma täysin alusta! Niin mielelläni olisin jo siinä vaiheessa, että saisin tehdä rakastamaani työtä, ihan tavallista arkea vettää surujen ja ilojen kera. Eikä tämmöistä. Koko ajan muuttuu tulevaisuus ja paiskotaan vaan ovia kiinni ja minä tempoilen uusia auki. En ole ollenkaan luotu aloittamaan jatkuvasti alusta...
        Tiedän, että vuosi on todella lyhyt aika ja saan varmasti paljon uutta ja ihmeellistä koulun mukana taas elämääni, mutta en enää jaksaisi vaan tehdä tätä ajatustyötä. Tätä huolta ja murhetta siitä, että onko minusta tähän...

Siirsin tänään nimppareita ja synttäreitä uuteen kalenteriin ja huomasin ajattelevani kun kirjoitin isän synttäreitä, nimppareita ja isänpäivää kalenteriin, että onkohan minulla vielä isää tuolloin ja miltä mahtaa tuntua jos ei olekaan ja olen jo laittanut kalenteriin kaikki päivät?
      Ihan kamalia ajatuksia!
      Laitan sen energiavajeen piikkiin, joka minulla on nyt ollut vatsapöpödieetin aikana päällä. En voi oikeasti lähteä uuteen vuoteen tällaisilla aatoksilla. Enhän?
      Joulun aikana huomasin, että vaikka ollaan Miehenmurrikan kanssa erakoiduttu tänä vuonna niin ensi vuonna pitäisi olla enemmän yhteydessä muuhun maailmaan, ystäviin. Oli mukava nähdä ystäviä kun vein niille joulukukat ja huomasin, miten se piristi mieltäkin, ei vain sydäntä. Mikä siinä sitten kuitenkin on, ettei tule lähdettyä kylään tai pyydettyä kylään ikinä ketään? Laiskuus ja saamattomuus? Vai se, ettei todella ole mitään hyvää kerrottavaa omista kuulumisistaan?
      Tuskin kukaan haluaisi kuulla, että olen huolissani isästä tai stressaan koulua. Kuulumisia pitäisi olla 3:1 eli kolme hyvää ja yksi huono. Sillälailla jaksaa toiset kuunnella kuulumisia paremmin...
       Hyvää minun kuulumisissa on Miehenmurrikan kanssa vietetty aika, mutta ei sitäkään muut tajua. Siksi kai ollaan Miehenmurrikan kanssa oltu kahdestaan tämä vuosi, kun tajuamme molemmat miten mukavaa toisen kanssa on ♥

Tänään heitin jouluruuat pois. Löysin pakkasesta hirven jauhelihaa ja tein makaroonilaatikkoa. Teki hyvää syödä jotain "normaalia ruokaa" kaiken jouluruuan ja vatsataudin jälkeen. Huomenna pitää sitten käydä ostamassa hedelmiä ja kevyttä ruokaa alkuvuoteen. Miehenmurrikkakin sanoi, että ei oikein uppoa mikään mikä edes alkaa j-kirjaimella....
       Sain siskolta satokausikalenterin joululahjaksi. En ole vielä saanut sitä seinälle ripustettua, mutta aion siitä kyllä luntata mikä milloinkin on sesonkituote kaupan tuorehyllyllä. Jos vaikka oppisi jotain uutta. Nyt pitäisi jaksaa vääntää muutama postaus omille nettisivuillekin, jotta sitten olisi mitä postailla kun on koulussa eikä ehdi samalla tavalla asioista kirjoitella. Vähän kuin etukäteisesti.

Uiminen ja juokseminen ovat olleet molemmat taas katkolla. Juokseminen lähtikin todella hyvin liikkeelle joulun aikaan, mutta nyt kun tuli vatsapöpö seuraksi, piti jättää sekin hetkeksi taas narikkaan. Uiminen alkaa olla vaikeaa muuten. Jään ja kulkemisen takia. En pääse enää muulla kuin traktorilla rantaan!
      No kaupungissa voin käydä uimassa sitten kun koulu alkaa ja olen joka päivä siellä. Toivottavasti tämä talvi olisi tuon lumen kanssa vähän iisimpi kuin viime talvi, jotta ei olisi niin paljon touhua sitten kun koulusta pääsee kotiin... Pelkään vähän sitäkin. Siis että en pääse lumisina aamuina pois täältä maaseudulta kouluun ajoissa ja sitten sitä, että en ehdi kotona mitään tekemään, kun on lämmitys ja lumityöt. Stressaan siis ihan turhista jutuista - JA ETUKÄTEEN! Hölmöä...
      Eli vähän nyt taas stressipeikko nostaa päätään.
      Pitäisi muistaa hengitellä vaan... ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA 
keskiviikko 25.12.2019
652. juoksupäivä (240 vko)
- 3873.6 km
- 5 km suopohjien lenkki (38 min)
- juoksu kulki hyvin, en pitänyt mitään huipputahtia, mutta oli mukava juosta
- askellus toimi hyvin ja tuntui, että jalat kuormittuivat vähemmän
- polvea ei koskenut, joka ihmetyttää minua edelleen. Ei siksi, että pitäisi koskea, vaan siksi, että mitä se sitten on, kun se ei koske juostessa
- mahan kunnosta huolimatta, energiaa riitti koko matkalle, jaksoin hyvin juosta
- ryhti kesti
- hartiat jumittivat
- +0, märkä, kostea ja ikävä keli
- nyt kun jouluhössä on takana niin voisi se kevät tulla ♥

Rauhallista, maukasta, rentouttavaa ja armeliasta Joulua teille kaikille ruudun sille puolelle! ♥

Vuoden pehmeät paketit ♥ Sukkia, sukkia ja sukkia ♥

Tänä vuonna nämä neulotut lahja olivat vähän semmoinen ex tempore-juttu, sillä en todella keksinyt pienille ihmisille mitään hyvää lahjaa. Vasta oli ollut kaikkien synttärit ja porukat olivat ostaneet joulupaketteihinkin jo niin hyvät paketit, että ei minulle oikein jäänyt ideoitavaa.
      Ajattelin siis tehdä pieniin jalkoihin sukat ♥
      Siskon tytölle Frozen sukat, siskonpojalle sitten ihan vaan miehekkäät saapassukat samalla kuviolla, mutta eri värillä, ja sitten toiselle siskonpojalle autosukat. Tässä siis sukista kuvia ja ohjeita.

FROZEN SUKAT

Tämä ohje oli Marin blogista ja melkeinpä yksi yhteen ohjeen kanssa. Ihastuin väriin ja malliin ja toivottavasti pieni Frozen fanikin tykästyy pitkiin, polveen asti ulottuviin sukkiin.

LUMITÄHTI-SUKAT

Tämä on sama ohje kuin Frozen sukissa, mutta väritys eri ja varren pituus vähän lyhyempi. Silmukoiden määrä oli sama, vaikka tulikin 6-vuotiaalle, mutta meidän pienet ovat niin rimppakinttuja, että takuulla menee nämä sukat silmukoiden puoleen.
     Lankoina molemmissa 7 veljestä, tuo turkoosi taisi olla Muumi-lankoja.

AUTOSUKAT PIKKUMIEHELLE

Nämä sukat olivat omasta päästä, paitsi auto-kuvio, joka löytyy täältä . Muutoin käytin sukissa jämälankoja ja tein resoreita vähän sinne ja tänne. Pojan äidillä oli yksi toive sukkien puoleen: että varsi olisi sileä. Ei pitäisi saappaassa painaa nämä varret, mutta kokeilemalla selviää.

Kuten jo jossain postauksessa sanoin, olin vähän jo stressaantunut näiden neulmisteni kanssa, kun meni taas vähän tarkalle. Mutta tänään paketoin sukat paketteihin ja huomenna ne sitten löytää saajansa. Olen varautunut pahimpaan, eli suureen pettymykseen lapsien silmissä, joten kaikki muu on pelkkää plussaa!

Ehkä pitäisi vielä harkita hierojan ammattia ja ryhtyä neulomaan työkseen?!
Olisikohan minusta siihen(kään?)

No valmiita ovat ja tuli taas aika kivoja, vaikka itse sanonkin ♥

Vähän ennen joulua ♥

Vietettiin eilen Miehenmurrikan kanssa meidän omaa aattoamme jo vähän etukäteen, kun ei sitten oikeana aattona saada olla kunnolla kahdestaan. Vaivihkaa tontut toivat illan aikana lahjat kuusen alle ja kun oltiin syöty jouluruoka ja käyty joulusaunassa, oli lahjojen vuoro.

Tänäkin vuonna totesin sekä itselleni että Miehenmurrikalle, että hän tuntee minut todella hyvin. Lahjat olivat juuri sitä, mitä olisin toivonut jos olisin jotain ääneen sanonut. Ja jotenkin tuntuu, että minulla on nyt vähän tatsi hukassa omien lahjojeni kanssa... Kyllähän ne olivat kuulemma Miehenmurriskasta tarpeellisia ja tulivat käyttöön, mutta ehkä ne olivat jo vähän liiankin tarpeellisia. Minun olisi pitänyt ostaa sille autoon jarrusatulat, niin olisivat olleet mieluisempia...

Ehdoton tähti oli tämä ♥
      Minulla on ollut siskoni vanha cd-soitin sängyn vieressä lattialla, kun olen iltaisin (tai sairaana tai ihan huvikseni) kuunnellut äänikirjoja. Nyt paketista paljastui tämmöinen siro, pieni ja kaunis cd-soitin, joka mahtuu yöpöydälle eikä pätki eikä kohise, kuten edeltäjänsä. Löytyy radio ja USB-paikka ja bluetooth. ♥
       Iltasella kokeilin heti ja hyvin sai unen äänikirjaa kuunnellen ja oman kullan kainalossa ♥

Ja sitten nämä.
      Jos minulla joitain heikkouksia on niin ne ovat nämä kaksi: tumma suklaa ja tavallinen lakritsi. Ja mitä muutakaan paketista löytyi kun juuri se mitä tämän emännän suu suvaitsee ♥
      Minä annoin Miehenmurrikalle paistinpannun (pyysi kyllä ihan suoraan) ja sitten lämpökerraston paidan, ihan sellaisen kunnollisen. Vaikka Mies onkin lämminverinen, niin olen vähän ollut huolissani siitä, että sillä kastuu puuvillainen t-paita aina työpäivän aikana. Hiki jää kylmänä iholle ja kohta on lihakset sitten sitä laatua ettei niillä tarvitse enää mitään tehdä. Joten toivottavasti menee käyttöön ja tarpeeseen.

Minun uimaharrastukseeni on tullut pysyvämpi ongelma. Nyt ei puhuta kuitenkaan pysyvästä jäästä järvessä, sillä järvi on avoin. Nyt on ongelmana rantaan pääsy. En pääse mäkiä ylös enää omalla autollani, sillä en omista nelivetoa enkä maasturin renkaita. Jäin jumiin jo kerran ja vaikka lumi on toki laskeutunut niistä hetkistä, ei rantaan ole menemistä.
       Niin helposti minua ei kuitenkaan saa vedestä pois pysymään vaan kävin eilen uimassa traktorilla. Siinä ei oikeastaan ollut muuta ongelmaa kuin hidas kulku ja kylmä tulomatka. Meidän traktori ei ole umpimallinen vaan takaikkuna on avoin, joten piti vuorautua haalariin oikein kunnolla. Jalat kylmettyivät, kun ajattelin, että selviän pelkillä uimatossuilla.
       En selvinnyt.
       Varpaat kohmettuivat kotimatkalla.
       Suututti, että järvi pysyy auki, mutta minä en vain pääse sinne!
        Tai pääsen, mutta kamalan vaivan kanssa.
       Huomenna kun menen porukoille jouluruualle, käyn samalla sitten kaupungin avantouintipaikassa pulahtamassa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
       Tänään kävin juoksemassa ja sulattelemassa vähän kinkkua. Ei oikein ole vatsa tykännyt näistä jouluruuista... käy vähän kipeäksi. On ollut jo pari päivää. Aion nyt ottaa vähän iisiä ettei menisi todella huonoksi. Juoksu puolestaan meni ihan hyvin, mitä nyt oli jäiset tiet, mutta nastat purivat hyvin ja oli mukava juosta taas pitkän juoksutauon jälkeen. On kohta mukava katsoa, miten vähillä kilsoilla sitä tänä vuonna mentiin, kun on ollut vähän vaikea juoksuvuosi. Tänään kuitenkin juoksu kulki ja olin siitä todella iloinen ♥
         Nyt aion sulkeutua joulu-kuplaani. Huomenna porukoille ja sitten otan urakaksi lukea neljä Kodin Kuvalehteä (jotka tulivat yhdessä rysäyksessä postilakon takia) ja nauttia sohvankulma-terapiaa ♥ Ja vain olla!!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
651. juoksupäivä (240 vko)
- 3868.6 km
- 4.8 km uimarantaan (32 min)
- jalat toimivat yllättävänkin hyvin vaikka on ollut paljon nyt ongelmia niiden kanssa
- jaksoin juosta hyvin
- ei sattunut polveenkaan juuri ollenkaan
- askellus hyvä
- nastat vähän tekivät siitä erilaisen
- asento ok, toimivat lähes kaikki lihakset oikein
- mieli hyvä ja fiilis juoksusta hyvä
- +2, liukasta, märän kosteaa ja koleaa

Kolme yötä jouluun ♥

Kolme yötä jouluun ja minulla alkaa olla torppa siinä mallissa, että joulu saapi kohta tulla ♥
     Alkuviikosta oli vielä sukkaprojekti aikalailla kesken, mutta tänään sain aamusta viimeisenkin sukan tehtyä. Nyt on edessä ainoastaan se mukavampi osuus eli lankojen päättely ja paketointi ♥
Olen valmistautunut siihen, etteivät pienemmät ihmiset oikein perusta pehmeistä paketeista, mutta yritän niellä harmitukseni jos sukat lentävät johonkin nurkkaan lelulahjojen tieltä. Tekeminen on kuitenkin ollut mukavaa ja mielestäni sukista tuli hyvännäköiset. Laittelen kuvia ja linkkejä ohjeisiin, kunhan saan ne langat pääteltyä.
     Paljon märkää lunta satoi keskiviikkona maankamaralle ja se teki uimisesta erittäin hankalaa. Tai ei niinkään uimisesta vaan rantaan pääsystä. Auto ei enää mennyt lumisohjossa mihinkään ja kun torstaina kokeilin, sai Miehenmurrikka tulla auttamaan sen irroittamisessa hangesta... Kun käytiin perjantaina joulukukkakierroksella ystävieni luona, kävin sitten kaupungin avantopaikkaa kokeilemassa. Eihän se sama ollut kuin oma ranta, mutta ainakin tuli yhtä kylmä. Nyt melkein toivoisin, että tämä vuosi olisi tämmöinen vähäluminen ja musta niin saisin uida koko talven!

Torstaina tein porkkanalaatikot Miehenmurrikan avustuksella. Käytin siekailematta hyväksi miesvoimaa moulimen väännössä ja hyvää sosetta tulikin, kun oli vähän habaa pelissä! Tein sitä sen verran taas ettei ainakaan tule porkkanalaatikko loppumaan kesken tänä jouluna! Pienen astiallisen tein Miehenmurrikalle ja Juniorillekin, kun kerran ylimääräistä oli niin ei heidänkään tarvitse porkkanalaatikkoa sitten ostaa kaupasta.

Sunnuntaina paketoin jo vähän lahjoja, mutta huomenna tai ylihuomenna olisi sitten toisen paketointisession vuoro. Se on mukavinta puuhaa joulutouhuissa. Kun kaikki muut hommat alkavat olla valmiita ja tupa on jouluvalaistuksessaan niin sitten istun lattialla papereiden ja narujen kanssa ja paketoin lahjat kauniisiin paketteihin ♥
     Pidetään Miehenmurrikan kanssa meidän aattoilta jo huomenna, joten huomenna saan avata ensimmäiset pakettini ♥ Toivon, ettei Miehenmurrikka pety minun lahjoihini. Minulla oli todella haastava tehtävä keksiä tänä vuonna miehelle lahjaa! Tunsin hieman epäonnistuneeni tässä tehtävässä, vaikka jotakin sinne paketteihin sainkin...

Keli muuttui märäksi jo eilen, mutta tänään tuli vähän vettä taivaaltakin. Aamusta menin kuusimetsään hakemaan kuusta ja kun pohrusin märässä hangessa etsien "Sitä Oikeaa Kuusta" ehdin kastua likomäräksi haalareista hanskan kärkiin asti.
      Minulla on aina kuusen kanssa sellainen fiilispohjainen etsintä: puun pitää tuntua yhtä hyvältä kuin mitä se näyttää. Tänään löysin ihan täydellisen kuusen, mutta sitten ajattelin, että se on liiankin täydellinen kaadettavaksi että siitä tulee mukavampi kuusitukki (metsänomistajan tytär ilmiselvästi...), joten otin sitten kaksilatvaisen ihanuuden metsästä.
       Ihmeellisesti kuuset aina levenevät kun ne tuodaan sisälle tupaan...

Koristelin kuusen, laitoin siihen valot ja sitten Miehenmurrikka imuroi torpan sillä aikaa kun minä tein meille vähän ruokaa. Kinkkukin paistui jo tänään uunissa hyväksi ja mureaksi ja iltaruualla saatiin jo vähän maistettuakin ♥ Lämmin, juuri uunista tullut kinkku aloittaa minun jouluni totaalisesti.Tänä vuonna on kyllä tuntunut, että olen saanut olla tässä joulukuplassa ihanan pitkään, kun aloitin tämän hössäämisen jo niin varhain. Ja vielä on jäljellä koko aattoilta!
      JEE!

Onneksi Miehenmurrikkakin sai tautinsa taltutettua tämän sairasviikon aikana ja ainakin näillä näkymin ollaan molemmat terveinä jouluna. Näin ei pitäisi kyllä sanoa, ei eden kirjoittaa, mutta uskallan nyt kuitenkin kirjoittaa... kaikesta huolimatta.
      Juoksulenkit ovat tällä viikolla olleet taas pannassa. Jalka on edelleen kireä ja kipeä polven ympäristöstä ja alan jo vähitellen turhautumaan tähän touhuun. Koko ajan lihakset jumiutuvat samoista kohdin ja trigger pisteitä syntyy samoihin lihassyihin... En tajua. Mitä mie teen nyt väärin?
      Noh, ensi viikolla kokeilen pieniä lenkkiä, sillä tämä liikkumattomuus alkaa käydä jälleen päähän. Onneksi on sentään voinut vähän tehdä lihaskuntoharjoituksia ettei ihan jäykisty nainen eikä naisen lihakset. Blaah.

P.S. Olen saanut ihanasti joulukortteja tasaisesti koko viikon. On ollut ihanaa saada postia ♥ ja kun eilen kävin viemässä ystäville kukkia, ajattelin, että pitäisi nähdä niitäkin useammin...

Kohti joulua: villasukkastressi ja sairastuvan asukki ♥

Olen tehnyt nyt muutamana päivänä ihan hullunlailla sukkia joulupaketteihin. Vannoin viime vuonna kun sain hartiat jumiin neulomisella, etten jätä mitään neulomistyötä näin viime tinkaan ja tadaa! tässä sitä taas ollaan. Noh, siskonpojan sukat on vielä neulomatta. Tai yksi sukka ja toisesta kärki, mutta kuitenkin - kesken. Siskontytön sukista tuli nätit, vaikka itse sanonkin. Se on meidän suvun Frozen-fani, joten sukatkin ovat nyt sitten sitä myöten ♥ Katsotaan nyt mitä tykkäävät. Yleensä tuon ikäiset eivät ihan kamalasti innostu pehmeistä paketeista, kun lelut ovat se päällimmäinen halu ja himo.
       Minun haluni ja himoni on tämä joulu ♥
       Kävin lauantaina taas joulumarkkinoilla ja ostin sieltä perinteisen kauralyhteen. Hintoja vertaillen tietysti ja laskin itsekseni, että melkeinhän tässä saisi bisnestä aikaiseksi, jos tekisi muutaman lyhteen itse. Harkitsen tätä kovin ensi kesänä...

Vähän tuhnuinen keli oli, mutta ei tainnut kuitenkaan ihan vettä sataa, vaikka lähellä olikin. Oli mukava kierrellä kojujen keskellä ja ihastella ihmiset kättentöitä. Markkinoilla huomaa aina, että vaikka sanottaisiin mitä, niin ihminen kaipaa käsillä tekemistä. Onpa se sitten puuta tai lankaa, niin ihminen kaipaa sitä, että saa jotain näkyvää aikaiseksi. Ymmärrän todella hyvin! Nyt on vähän stressiä neulomisesta, kun pitää saada paketit valmiiksi, mutta muutoin nautin suunnattomasti siitä rentoudesta, jonka neulominen tekee. Sama juttu puutarhatyöllä tai kasvimaahommilla. Siinä missä on kädet mukana, niin mieli lepää ♥

Tällä kertaa olin markkinoilla yksin, sillä Miehenmurrikka oli töissä. Huolestutti jo viime viikolla tuo niiden työtahti ja tänään se sitten meni siihen, että Miehenmurri tuli töistä ja jäi sairaslomalle. Flunssa tai ainakin se alku on kovasti päällä ja olen kyllä sitä mieltä, että puhtaasti stressistä ja työmäärästä, mikä niillä on ollut ihan älytön!
     Noh, nyt saadaan sitten olla kotisilla ja tehdä joulua ♥
     Porkkanalaatikko ja muut ruuat ovat tekemättä, mutta kinkun ostin jo tänään. Se sulaa ulkokuistilla ja loppuviikosta sitten paistetaan.
     Muutaman lahjan paketoin eilen, lähinnä Miehenmurrikan paketit niin se ei vahingossakaan niitä näe ♥ Ja muutaman jätin sitten vielä lähemmäs joulua, jouluyön iloksi ♥ Eräs myyjä kysyi kun ostin joululahjoja, että heillä olisi paketointipalvelukin, jos tarvitsen. Sanoin, että tykkään siitä hommasta enemmän kuin tästä ostosta, että voitaisiin vaihtaa siinä osia... Kauppa ei suostunut ostaman lahjoja, vaikka minä tarjouduin paketoimaan.
       Merkillistä.

 Ja arvatkaapa mitä?
      Olen uinut vieläkin. Eletään kohta joulua ja minä uin! Pikkasen jäätilanne meinasi tehdä ongelmaa harrastukselleni, mutta siitäkin selvittiin, kun löysin hyvän kulmauksen, mistä mennä jään ohi avoveteen.
      Jotkut ovat sanoneet, että vedenpinta olisi nousussa, mutta ainakaan vielä en ole ilmiötä huomannut. Kovin alhaalla se vielä on... Jospa ensi kesänä olisi vähän korkeammalla.
      Nyt menen lääkitsemään sairastavaa puoliskoani ja troppaan sitä sen verran, ettei olisi ainakaan jouluna kipeä. Lääkkeinä suklaa ja vierihoito ♥

Piparin tuoksua.... ♥

Ehdin aamusta innostua pakkaspäivästä ja auringosta, ja sulloin puita uuniin, että pääsisin äkkiä lumiseen maailmaan aurinkoa ihastelemaan, mutta en ehtinyt kuin ottaa aamupalan niin aurinko oli kadonnut pilviverhon taakse.
       Aika vähän tässä alkutalvesta on ollut aurinkoisia päiviä. Kohta ollaan kuin Englanti, että joko sataa tai on pilvistä aina... Kaipaisin semmoisia kirpeitä pakkaspäiviä auringon kera ♥ Talvipäiviä isolla T:llä!
       Neuloin sukkaa jälleen vähän niin kuin urakkahommana. Melkein minä yhden sukan olen valmiiksi saanutkin (jippii...), mutta kyllä minun neulominen aika hidasta on. Iltasella, ruuan jälkeen, levitin pöydälle sitten piparitalkoot. Taikina oli ostettu, en ole vielä oikein tuon piparkakkutaikinan teon saloihin syventynyt ja on ollut vaan helpompi ostaa se kaupasta. Äiti sentään tekee senkin itse ♥

Hyviä pipareita tuli ostotaikinastakin. Tein tänä vuonna kahdenlaisia: hirviä ja kukkia. Nämä ovat tämmöisiä pieniä, sillä itse ainakin olen sitä mieltä, että pieniä pipareita on mukavampi syödä kuin jauhaa jotain oman kokoista koko joulu! Nämä ovat tämmöisiä suupaloja ♥
      Miehenmurrikka tosin uhkasi syödä kaikki, mutta annoin luvan moiseen tuhotyöhön. Sitä vartenhan minä näitä joulupipareita väännän, että joku niitä söisi ja tulisi iloiseksi. Ainakin tekeminen teki minut onnelliseksi ♥ Katsoin jälleen, tapojeni mukaisesti, Taru Sormusten Herrasta - Kuninkaan paluun samalla kun tein pipareita.
     Ai, miksi juuri tuo leffa?
     Alun perin se taisi lähteä siitä, että se oli tuvan digiboksissa kovalevylle tallennettuna ja tarpeeksi pitkä, että ehdin piparit tehdä. Sitten siitä vaan tuli jotenkin tapa ja nyt se on jo perinne.

Tällä kertaa suuhun meni yllättävän vähän taikinaa... merkillistä sinänsä... mutta halusin tehdä pellilliset mahdollisimman täyteen ja saada mahdollisimman paljon tehtyä kahdesta levystä. Ihan mukavastihan niitä tulikin, viimeisestä pellistä paloi vähän kukkien terälehtiä, kun olivat vähän ohuempia jo kuin muut pellillä olevat, mutta muutoin piparit onnistuivat erinomaisesti!
        Tuvassa tuoksui pipari koko illan ♥
        Ihan parhaita tuoksuja koko joulussa. Toinen on kuusen tuoksu. Sitä odotellessa ♥
        Eilen puhuttiin kampaajan tuolissa kampaajani Annan kanssa siitä, että olenko jouluihminen. Anna kysyi sitä vähän tunnustellen, että teenkö joulua? Vastasin, että olen ihan mahdoton joulun kanssa! Lähtee homma ihan lumisesta lapasesta oitis siinä lokakuun lopussa! Anna naurahti ja sanoi, että ihanan virkistävää, kun nykyään kuulee paljon sitä ettei joulu voisi vähempää kiinnostaa.
       Jäin miettimään tuota.
       Ehkä se on enemmänkin sitä, ettei tämä nykyinen joulu oikein ole semmoista, joka innostaisi. Ihmiset juoksevat paikasta toiseen, milloin on mikäkin alennus ja muu hulina. Ehkä ihmisten pitäisi palata vähän takaisin päin ja miettiä mikä joulussa on ollut joskus se mukavin asia.
       Minulle se on ehdottomasti se, että saa olla ihan vaan rauhassa. Oman perheen kanssa. Omien läheisten kanssa. Nauttia siitä, ettei ole mihinkään kiire. Tämän moodin kun saisi pidettyä muutenkin kuin jouluna. Jotenkin jouluna annan itselleni enemmän aikaa tehdä sitä mikä todella on minusta kivaa, en vain tajua, miksi ei sitä voisi tehdä koko ajan. Vuoden ajan. Ehkä minulla on tässä asiassa vielä oppimista ja ehkä pitää keskittyä olemaan enemmän itseään varten tässä maailmassa. Kysellä välillä, että mitä kuuluu minulle? ♥

Kävin uimassa tänään.
      Poukamani oli jo aika jäässä, mutta pujahdin veteen sitten vähän kauempaa kivikkoisen rantatöyrään päältä. Ei minua niin vain pidetä erossa vedessä, ei ainakaan vielä ♥
      Iltasella ripustelin valo palloa puuhun ja nyt niitä killuu sitten kolme pihakuusen oksilla. Tämä kolmas on nyt enemmän tielle päin, että näkyy vähän jouluvaloja sinnekin. Ihan kauniita ovat. Tuollaisia kun olisi koko kuusi täyteen ♥

Vähän tuprutteli äsken lunta. En tiedä mitä se nyt meinaa, kun lupasi että mittari menee jälleen plussan puolelle... Sulaa tietysti tuo ihana pieni lumikerros pois... äh...
       No minun on opittava, että en murehdi sellaisia, joihin en voi vaikuttaa.
       Tämä olkoon oppitunti nro 1.
♥

Jouluostoksia, valopalloja ja jäätyneitä uimapoukamia...

Eilen oli pakollinen kaupunki-päivä, sillä minun piti käydä kampaajalla ja ostamassa joululahjat ♥ Rakastan niiden paketointia, mutten pidä yhtään niiden ostamisesta - varsinkin kun se ostaminen jää näille jouluviikoille, kun ihmistä on kuin meren mutaa! Sinne vaan oli urhoollisesti mentävä, ihmisten sekaan.
        Piipahdin minä, joulusielu, vähän joulutoria ihastelemassa ja kannatinkin erästä kojua ja ostin sieltä saunavastat joululahjoiksi nuorille miehille. En muutakaan ollut vielä niille keksinyt ja nyt olin varsin tyytyväinen tähän ideaani. Samalla kannatin pieniä ja sitkeitä yrittäjiä.
        Muuten lahjakierros oli vähemmän miellyttävä. Kaikki kaupas olivat täynnä ihmisiä, mutta onneksi olin edes suurimmalle osalle miettinyt lahjat valmiiksi. Pienille muksuille en osannut ostaa mitään. Porukat olivat ostaneet niille jo niin mainiot lahjat, ettei oikein ollut hyllyillä enää valinnan varaa... Päätin neuloa molemmille sukat. No siskontytölle olin ajatellut tehdä ne joka tapauksessa, mutta nyt vaikuttaisi siltä, että se olisikin sitten ainoa lahja.. (?) Jaiks!
         Kun vihdoin pääsin nyyttieni kanssa kotiin, olin NIIIN loppu. Miten voi päivä kaupungissa väsyttää enemmän ja kokonaisvaltaisemmin kuin päivä metsätöissä. Siinä sentää kannetaan monen kilon sahaa ja kävellään huonossa maastossa. Nyt vain... haahuilin?!

Tänään olenkin sitten henkisesti huilannut eilisestä ja neulonut sukkia kuin neulekone! Olen hidas neulomaan ja se ärsyttää minua varsinkin tämmöisinä hetkinä, kun pitäisi saada sukkaa aikaiseksi nopeasti ja äkkiä! Kauniit sukat niistä kuitenkin tulee ja toivon todella, että ovat mieleiset ♥
       Iltasella väsäsin itselleni vielä yhden valopallon pihakuuseen. Tänään tuuli iltasella niin kovin, etten halunnut sitä sinne viedä keikkumaan, mutta jos huomenna saisin sen sitten ripustettua pihalle. Ei se ihan pallon muotoinen ollut, tämäkään, mutta tuo kanaverkko ei taivukaan mitenkään mutkattomasti palleroksi... Vääntämistä tämäkin ovaali.

Iltasella kävin juoksemassa.
      Satoi vaakatasossa lunta. Tuuli ei ollut kovin leppeä, mutta ihastutti se, että maahan satoi vähän lunta. Piristi se, että lenkillä näki muutakin kuin mustan maan ♥ Nyt onkin monen monta lenkkiä mennyt mustalla mielellä, osin jalan takia ja osin sitten kelin takia. Tänään tuli lenkiltä kuitenkin hyväntuulinen juoksija, pitkästä aikaan.
       Tämänpäiväinen uinti ei sitten ollutkaan yhtä hyväntuulinen. Poukamani oli jo jäässä aika pitkälle. En oikein päässyt edes kulkemaan jäätä myöten, kun se oli tehty sellaisista paloista, jotka olivat jäätyneet yhdeksi suureksi jäätiköksi. Päädyin etsimään reunan, missä oli vähemmän jäätä ja istahdin sitten hetkeksi siihen... Kirjaimellisti. Vettä oli sen verran vähän siinä kohden, että piti oikeasti melkein maata, että pääsi kastautumaan kokonaan...
       Tulin vähän surulliseksi.
       En sen takia, että talvi tulee. Sillä tähän aikaan sen soisi jo tulevan, vaan pikemminkin sen takia, että se katkaisee minut talviuintini. Tiedän, että en joudu odottamaan montaakaan kuukautta, kun vedet vapautuvat, mutta silti...
        En tiedä.
       Tämä päivä oli vähän muutenkin sellainen apea päivä aina siihen asti ennen kuin puin joululahjaksi ostamani uuden lämpökerraston päälle lenkin ja lämpöisen suihkun jälkeen. Sain Haltin lämpökerraston halvalla ja tämä on niin hyvä ja pehmoinen ja LÄMMIN ♥ ja marjapuuron punainen ♥ Ihana!

Ajattelin huomenna paistaa pipareita ♥
      Katsotaan nyt toteutuuko tämä suunnitelma vai siirtyykö se tulevaisuuden hämärään. Jospa söisi vaan sen taikinan... ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
maanantai 9.10.2019
648. juoksupäivä (239 vko)
- 3854.3 km
- 4 km metsätie mini (21 min)
- ei mikään juoksulenkki kun en oikein edes juossut
- oikeaan polven ympärillä oli koko ajan kiristävä panta ja sääressä trigger piste on jo varmaan kohta luumun kokoinen!
- ei ryhtiä
- ei askelia
- ei juoksua
- +5, vesisadetta
- ei fiilistä

keskiviikko 11.12.2019
649. juoksupäivä (239 vko)
- 3858.8 km
- 4.5 km metsäpolut (31 min)
- jalka oli jo parempi
- mielikin oli jo parempi
- ryhti vähän hakusessa
- jalat vähän hakivat askeliaan, kun on ollut niin paljon ongelmia jalkojen kanssa
- lumi oli kiva vaihtelu pimeiden polkujen jälkeen
- satoi vaakatasossa lunta, oikein tuiskusi!
- 0, kiva juoksukeli ja sai taas pään tyhjäksi ajatuksista

Hyvää Itsenäisyyspäivää ♥

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Kuten joka vuosi, tänäkin vuonna tunnen suurta iloa ja riemua siitä, että olen suomalainen. Arvostan suunnattomasti niitä sukupolvia, jotka ovat saaneet pidettyä Suomen itsenäisenä, rakennettua sen sotavuosien jälkeen uudelleen ja tehden siitä niin hyvän maan kuin mitä se nyt on.
        Toivon, että me ja minun jälkeen tulevat sukupolvet ymmärtäisivät myös Suomen arvon ja sen mitä se on joskus tälle kansalle merkinnyt ja merkitsee yhä. Se on sitkeyttä, voimaa ja tahtoa olla itsenäinen, päättää omista asioista ja tehdä maasta paras mahdollinen paikka asua.
        Sitä Suomi on minulle.
        Vapautta rakentaa omaa elämää sellaiseksi kuin haluaa. Vapautta tehdä omia päätöksiä ja vapautta seurata sydämen ääntä, mihin tahansa se viekin. ♥

******

Tänään olemme viettäneet Miehenmurrikan kanssa rentoa itsenäisyyspäivää. Ulkona on satanut vettä ja maailma on ollut harmaa kaikkialta muualta paitsi sielusta ♥ Olemme rentoutuneet ja syöneet hyvin.

Ja nyt on sitten jäljellä enää sauna ja Linnanjuhlat sekä joulukuun ensimmäiset joulutortut ♥ Tätä olemme kaivanneet molemmat. Rentoa yhdessä oloa ja lepoa ♥
      Viettäkää oikein mukava itsenäisyyspäivä missä sitten lienettekin.

Metsätöiden värittämä viikon alku

Joulukuu alkoi ihanilla pakkasilla, mutta heti kun lähestytään Itsenäisyyspäivää niin maailma mustenee. Miksi?
     Vähäiset lumet sulivat pois ja mittari pomppasi +4 asteeseen ja iltasella pimeys on jälleen läpitunkematonta. Noh, jos jotain hyvää tästä synkkyydestä etsii, niin minun uimakauteni sen kun jatkuu, kun ranta pysyy sulana ♥

Tämän alkuviikon olen viettänyt metsätöissä.
       Viime talviset lumen painosta murtuneet kuuset jäivät keväällä kesken, kun piti lähteä tienaamaan rahaa puutarhurina, mutta nyt hoidin sitten sen urakan valmiiksi. Juuri näin uuden talven kynnyksellä eli en yhtään liian aikaisin.
        Metsätyö ei ole työnä hassumpaa, saa liikuntaa, lihaskuntoa ei tarvitse miettiä työpäivän jälkeen tekevänsä enää ja tulostakin syntyy pöllipinoina. Tietysti vähän jos osaisi paremman tekniikan niin työ ei kuormittaisi niin kovin, mutta kyllä työ jo toisena päivänä sujui ihan eri tavalla kuin ensimmäisenä. Tottui taas sahan painoon ja sen kanssa työskentelyyn

Mutta kun yksin tekee, tuntuu välillä rungot liiankin paksuilta. Meni voimia turhaan siihen, että ähelsi runkoja kasaan ja veti niitä pitkin maita ja mantuja. Ehkä tässäkin juuri se tekniikka olisi ollut ihan hyvä tietää...
       Metsätyössä parasta on tietysti metsä itse.
       Ja evästauot.
       Minulla oli aika köyhät eväät, sillä jos olisin ottanut oikein isot voileivät tai keittoa mukaan en olisi jaksanut tehdä mitään. Huomasin kesätöissäkin aina, että vähän kun nälkäsenä tekee niin tekee paremmin... Kotona sitten maistui ruoka hyvin.
      Tiistaina oli ihana pakkaspäivä. Pakkasta oli juuri sopivasti tehden kelistä kuivan ja aurinkoisen, muttei liikaa että olisi tullut kylmä. Eilen oli sitten plussakeli ja kaikki ihan märkää. Hanskat ja puut.
       Silti sen olosuhteen unohti aika nopeasti. Huomaan saman juostessa. Lähtiessä hirvittää, että eihän tuonne voi mennä, mutta kun tulee sitten lenkiltä ja joku kysyisi millainen keli siellä oli, sanoisi varmaan että hyvä juoksukeli, vaikka olisi koko lenkin joutunut pomppimaan sadepisaroita pakoon!
      Asenne ratkaisee kaikessa.

Nyt on kuitenkin metsähommat tehty ja mieli on hyvä ♥
      Saa keskittyä jouluun ihan täysillä. Huomenna teen ensimmäiset joulutortut kun katsotaan Linnan Juhlia ja juodaan litrakaupalla glögiä. Otettiin tällä viikolla jo ensi maistiaiset glögistä ja voi kun se olikin hyvää ♥
      Olen odottanut näitä kolmea vapaata kuin kuuta nousevaa tämän pimeän ja harmaan alkutalven ja vaikka tämä pimeys nyt jatkuukin, niin en anna minkään viedä iloa näistä vapaista! ♥ Miehenmurrikkakin on kooooooko viikonlopun vapailla, joten ihan parasta kahdenkeskistä laatuaikaa luvassa.
       Tänään pidin muuten vähän sellaisen huilipäivän. Uimassa kävin, kun oli saanut siivotuksi, mutta muutoin olen palautellut lihaksia. On nimittäin olo kuin hakatullla, kun äkkiseltään tekee kaksi päivää noin fyysistä työtä... Teki ihan hyvää kropalle, muistaa että on tarkoitus näillä raajoilla tehdä muutakin kuin maata!
       Jos illalla kävisi juoksemassa pienen lenkin niin sitten saisi nautiskella kolmesta vapaasta...

P.S. täysin haaveritta et metsästä selvinnyt. Oksa oli pingottuneena ison rungon alle ja kun karsin rungosta oksia, karsin myös pingottuneen puun, joka mäjähti vasempaan silmäkulmaan niin, että kypärä lensi päästä. Silmä kulmaan ei onneksi tullut kuin jälki, ei sentään auennut, ja otsaluu on hellä vasemmalta puolelta. Oma virhe, huolimattomasti katsoin rungon alla olevat oksat... Tämän jälkeen katson nekin tarkemmin.
Onneksi on kova kallo!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
maanantai 2.12.2019
646. juoksupäivä (238vko)
- 3846.3 km
- 5.6 km metsäpolut (35 min)
- juoksin koko matkan ja jalka tuntui suhteellisen hyvältä
- oli mukava mennä taas pitkästä aikaa pakkaskelissä ja lumessa
- ryhti kesti
- askellus parempi
- pakarat kadonneet
- sääressä/ polvessa edelleen ongelmaa
- -4, mukava pakkaskeli, vähän tihkui lunta

torstai 5.12.2019
647. juoksupäivä (238 vko)
- 3850.3 km
- 4 km metsätie mini (30 min)
- eipä voinut tätä(kään) lenkkiä kamalasti kehua
- märkää ja liukasta ja vaikka mitä siltä väliltä
- puolet matkasta meni vaan sen pelkäämiseen että liukastuu
- tulin vaan tosi pahalle päälle
- kastuin vesisateessa
- jalka on edelleen kipeä! Ja ottaa aivoon! Kaikki
- +4, vesisade ja pimeys

Joulukuun ensimmäinen päivä ♥

Ensimmäinen joulukuuta ♥
       Jippie!
       Kyllä olen odottanut tätä! Pakkasta ja lunta ja joulukuuta. Tuo marraskuu oli kaikessa pimeydessään todella, todella musta. Mielikin ihan veti tummia sävyjä päälleen, mutta kun tänä aamuna heräsin tähän valkoiseen maailmaan ja auringon paisteeseen, niin hymyilytti heti kun päänsä sai tyynystä ylös ♥
       Pakkanen oli tehnyt kuurankukkia kuistin ikkunaan ja taustalle sattui sopivasti sinisävyinen pihamaa. Tuli ulkokuistilla vähän kylmä, kun siinä kyykin kuvia ottamassa, mutta olipa sen arvoista ♥
       Yritin kiirehtiä uunin lämmitystä, mikä sinällään on kuin kantaisi säkillä lämpöä sisään, sillä uunin lämmitys jos mikä ottaa oman aikansa. Sitä ei voi kiirehtiä eikä hoputtaa. Vanha uuni tietää tärkeytensä ja osaa ottaa lunkisti tässä modernissa maailmassa, missä vaan käännetään termostaattia ja pim! huone on lämpimämpi. Uunin kanssa se on ajan kanssa lämpenemistä ja siksi niin kovin pidänkin tästä lämmitystavasta ♥
       Kun uuni oli lämmite pääsin rantakierroksilleni.

Aurinko pilkisteli enää vain vähän horisontin yläpuolella, kun pääsin vihdoin rantaan, mutta sitäkin komeampia olivat kuvat ♥ Rannassa ei ollut jäätä kuin nimeksi, pakkasista huolimatta ja sekin jää mikä siellä oli, oli muuttunut läpikuultavaksi kelmuksi veden pinnalle.
    Todella kaunista!
    Ja miten erilaiset voivat kaksi rantaa olla. Vain kapea soramäki välissä. Toisella puolella tuuli kylmästi ja aallot iskeytyivät rantaan, toisella puolella oli auringon viimeiset kajot, melkein tyyni järven pinta ja rauha, jota ei voi oikein sanoin kuvata. Se pitää tuntea.

Nämä jäiset meduusat löysin niemen kärjestä. Jää oli tehnyt hienon kuorrutuksen pikkukiville ja ne todella näyttivät maduusoilta, jotka olivat tulleet rantaan. Luonnon tekemät jäätaideteokset ovat ihania, tänä talvena niitä on vielä ollut suhteellisen vähän...
      Kärjestä löysin sitten vähän muutakin ääntä kuin aaltojen loisketta ja pakkastuulen suhinaa. Varpuset ruokailivat äänekkäästi puiden oksilla. En oikein tiedä, mitä ne luulivat löytävänsä, mutta kai niiden mielestä puissa jotain syömistä oli. Sen verran äänekästä se ruokailu oli.
       Harkitsen seuraavaksi tämmöisiä asentoja ruokailuille:

Ajattelin, kun tuijotin kohmeiselle järvelle, että aion todella tehdä loppuvuodestani (ja miksei tietysti loppuelämästäni, mutta se on liian pitkä tavoite...) iloisen ja energisen ja onnellisen. Eniten tuota viimeistä ♥
       Olen jotenkin muhinut jossain mielipahan mudassa monen monta vuotta ja myrkyttänyt lähinnä omaa mieltäni kaikella sillä, minkä ei edes pitäisi liikuttaa minua millään lailla: muiden mielipiteillä ja ajatuksilla.
        Nyt se on loppu.
        Olen päättänyt olla onnellinen, ainakin niiden asioiden suhteen, jotka ovat minusta riippuvaisia. En nyt tarkoita sitä, että jos surua tulee vastaan, pusken läpi onnellinen hymy naamallani, tarkoitan tätä perustunnetta, joka ihmisellä päivästä toiseen on. Minulla se on ollut jo monta vuotta vähän semmoinen alavireinen, ihan vain ja ainoastaan oman asenteeni takia. On toki vaikuttanut sekin, että olen kokenut erinäisiä huonoja juttuja näiden viimeisten vuosien aikana, mutta olen antanut niiden vaikuttaa liiankin paljon siihen, miten oikeasti suhtaudun elämääni.
        Olen toki edelleen huolissani isästä, omasta tulevaisuudesta, ystävistäni ja Miehenmurrikan sietorajasta työmaan hulinoihin. Ei huoli ja murhe mihinkään katoa, mutta aion parantaa läheisteni oloa olemalla vähemmän ärsyttävä valittaja. Se nimittäin olen ollut. Oikea riippa!
         Siis mikä mahti pakkasilmalla ja lumella ja ihanilla maisemilla onkaan.
         Minulta kääntyi asenne päälaelleen vain yhden ainoan sunnuntaikävelyn seurauksena.
         Hurraa luonto ja hurraa joulukuu!

Pyörähdin myös omalla uimarannallani katsomassa tarvitsenko säärisuojia jo uimareissullani, mutta eipä ollut rantaan ilmestynyt jäätä. Semmoinen sohjoreunus siinä oli, mutta se oli jo sen verran jäätynyt ettei siitä ollut huolta.
      Tuntui huvittavalta ajatella, että uin joulukuussa. En nimittäin todellakaan ajatellut, kun syyskuussa jatkoin uimista, että selviäisin tänne asti. Ajattelin, että ainakin lokakuussa minun uimiseni pysäyttää sairastelu tai viimeistään marraskuussa jonkinmoinen jääkerros järvessä, mutta se, että pystyn joulukuussa uimaan lähes sulassa rannassa on ihme.
       Toisaalta kiva.
       Toisaalta ei kiva.
       Pakkanen, lumi ja jää ovat kivoja talvella.
      Jää tekee uimisesta kuitenkin vähän vaikeampaa... hmm.

Minun poukamani. Minun avouintiparatiisini. Asteita +0.

 Joku luulee ja kuvittelee, että olen täysin tärähtänyt tämän uimiseni kanssa, mutta tämän minun uuden asenteeni takia, minä viis veisaan moisista aatteista. Ja sitä paitsi, tänään sain kuvia eräistä tyypeistä, jotka ovat vielä kahjompia kuin minä...

En sentään ui näin!
       Neljä joutsenta polskivat toisella puolella poukamaani ja olivat lähinnä tässä asennossa enemmän kuin ns. normaalissa uintiasennossa. Ajattelin, että jospa niiden etupää painoi enemmän kuin takapää...?
        Reppanat...