35. syntymäpäiväni ♥

Tänään oli 35. syntymäpäiväni ♥
     Heräsin aamulla varsin kummallisesta unesta ja ajattelin ensimmäisenä, että nyt sitä sitten ollaan 35-vuotias. Puolet 70 ja yli sen rajan, että on lähempänä 40 kuin 30. Sitten tuli nämä tyypilliset ajatukset siitä, ettei minulla ole vielä lapsia, ei kunnon työtä ja jotenkin muutenkin on elämä vähän niin sanotusti hakusessa! Nämä kuuluvat syntymäpäiväaamun ajatuksiin.
      Mutta kun päivä käynnistyi ensin uunin lämmityksellä ja lämpöisellä viestiltä Miehenmurrikalta, niin alkoi synttärifiilis olemaan jälleen se, mihin olen tottunut! ♥ Rakastan syntymäpäivääni enkä voi ymmärtää ihmisiä, joita vanheneminen ahdistaa. Se kuuluu minulla listaan "Näille asioille et voi mitään!". Joten mieluummin nautin kuin kidun!
      Päätin, että teen tänään ainoastaan asioita joista nautin ja tykkään ♥
      Lämmitin uunia ja köllöttelin sohvalla. Luin kirjan loppuun ja nautiskelin lämpöisestä hiljaisuudesta. Mahtavaa!

Aurinko pilkisteli pilvien seasta aina välillä ja ajattelin, että jospa tänään ajaisin nurmen, vaikka onkin synttäripäivä, mutta ensi viikolla voi heittää jo lunta, joten miksi missata hyvä keli. Ja sitä paitsi, minä pidän nurmenleikkuusta ♥ eli sopii hyvin tämän päivän teemaan!
      Nauratti ihan kun olin tällännyt itselleni toppanutut niskaan ja istuksin ajettavan ruohonleikkurin selässä ja taivas heitti jäisiä ja pisteleviä pisaroita niskaan. Heh, aivan fantastinen keli nurmenleikkuuseen!
      Ja voi kun tuli hyvä mieli. Piha oli jo siistinyt kasvojaan heti kun nurmi oli lyhyt. Nyt kun vielä saisi kukkapenkit raivatuksi niin tämä emäntä voisi kääriytyä talviunille. Jotenkin tämä syksy tuli niin yllättäen, etten oikein ehtinyt mukaan...

Olin tehnyt itselleni syntymäpäiväkakuksi suolaisen piirakan, kinkkupiirakan aurinkokuivatuilla tomaateilla. Tein sen ihan vaan äkkiä aamusella samalla kun odottelin uunin hiiltymistä ja siitä tulikin todella maukas - vaikka itse sanonkin! Ainahan se niin menee. Silloin kun vaan hutasee niin tulee hyvä ja sitten kun oikein yrittää ei saa mitään aikaiseksi!
      Ruualla maistoin vähän piirakkaa ja sitten otin ruokaperäset. Vapaan lauantain ja synttäripäivän iloja on kääriytyä ruuan jälkeen viltin alle ja heilutella villasukkiin sullottuja varpaita sieltä ♥
      Seuraava ohjelmanumero oli ulkosaunan lämmitys. Sinne se jäi lämpenemään kun minä piipahdin juoksulenkillä. Ihan ei vielä ollut vanha juoksuvauhti päällä, mutta hyvään suuntaa ollaan menossa ja oli hauskaa vihdoin viimein juosta pitkin kylätietä piiiiiitkän tauon jälkeen. En minä vieläkään mitään maratoonia vetänyt, mutta ei minulla nyt kiire olekaan taas sännätä suunnattomiin suorituksiin. Nyt vaan nautiskellen tuloksia!

Juoksun jälkeen kävin uimassa ♥
       Olen todella ylpeä itsestäni, että olen saanut käytyä JOKA ILTA uimassa olipa keli mikä hyvänsä! Kyllä se on jo kylmää. Unohdin jälleen tänään lämpömittarin kotiin, joten en tiedä minkä asteista se nyt jo on, mutta ei se siitä +8 ainakaan lämmennyt ole!
       Ja se lämmin hulvahdus mikä tulee kun pääsee järvestä kuivalle maalle ja kietoo pyyhkeen ympärille. Se on aina yhtä mahtavaa ♥ Sen takia tämä hullu emäntä siellä järvessä käykin. Hyvän olon ja hyvän mielen takia. En minä olisi syyskuuta työmaalla kestänyt jos en olisi saanut nollata päätä kylmässä vedessä. Kylmässä vedessä ei nimittäin voi ajatella mitään muuta kuin sitä että on kylmä! Varsin rentouttavaa ja puhdistavaa!
       Ja iltasella istuin ulkosaunan lämmössä ja NAUTIN ♥ Ajattelin, ettei ole kyllä yhtään hassumpaa olla 35. Jaksaa vielä jotain tehdä (tällä hetkellä tosin vielä hyvin vähän, mutta eiköhän tämä olo tästä kohene...) ja on jotensakin vielä komia ilmestys Miehenmurrikan silmissä. Ei vielä paikat roiku tai suurempia ryppyjä liiemmin näy muualla kuin silmien kulmissa, mutta nekin ovat naururyppyjä eli niitä hyvälaatuisia. On vielä mahdollisuus muuttaa elämänsä suuntaa sinne tai tänne. Kaikki hyvä on vielä edessä vaikka osa onkin jo takana. Aika kiva ikä - tämäkin!
      Suosittelen.

Niin ja sanoinko, että saunan lämmityksen aikaan satoi sitten kahden auringonpaisteen välissä jo lunta! Nauroin ääneen että mitähän vielä. Tänään on tullut niskaan kyllä veden kaikki olomuodot!
      Juoksun, uimisen ja saunan jälkeen söin hyvän iltapalan ja kääriydyin sohvan kulmaan katsomaan Anna, Ystävämme - sarjaa. Ihana ♥ Juuri mitä kaipasinkin syntymäpäiväni iltaan.

Kynttilänvaloa, hyvää sarjaa ja lämmin tupa.
      Miehenmurrikan kainalo puuttui tästä paratiisista, mutta sen saan luokseni maanantaina kunhan maltan muutaman päivän odottaa. Vietin siis päiväni todellakin erakkona, en nähnyt ketään, mutta sain ihania viestejä ystäviltä, jotka muistivat onnitellen merkkipäivääni ♥ Aika ihania tyyppejä, kun ottaa huomioon minkälainen ystävä minä olen ollut tänä kesänä tai oikeastaan tänä vuonna...
       Nyt kruunaan iltani vielä kupposella teetä ja katson loppuun Rocky I - elokuvan ja ennen nukkumaan menoa luen muutaman luvun Enni Mustosen Maitotyttö-kirjaa. Se on minun hyvänmielen kirjani ♥ Sellainen, jonka kanssa kaikki tässä maailmassa on paremmin kuin hyvin ♥
        Onnistuin päivässäni.
        Tein niitä asioita, jotka tekivät minut onnelliseksi ja joista pidin. Tuli hyvä mieli ja olen onnellisempi kuin koskaan ♥

P.S. Pikkusiskoni unohti synttärini... tätä hän katuu seuraavat 35 vuotta...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
625. juoksupäivä (230 vko)
- 3738, 3 km
- 3.2 km minilenkki (20 min)
- juoksu kävelyä
- alkuunsa tuntui taas vähän kankealta, mutta sitten juoksu alkoi sujua ja minä nauttia
- oli ihanaa taas olla jalkojen päällä, hengästyä, tuntea hiekkatie jalkojen alla, ottaa askelia ja jaksaa pidemmälle
- ryhti hyvä, askellus parempi
- jaksamista ei vielä kamalasti ole eikä oikein kestävyyttäkään, mutta pikkuhiljaa mennään siihen 
- +2, kolea keli, vähän sellainen kostean kylmä melkein satoi jotain veden-rännän-lumen sekaista
- oli kivaa ja teki henkisesti hyvää! ♥

Turhauttavaa sadetta kaikissa olomuodoissa

Olen turhautunut sateeseen.
    Kaivot täyttyvät vedestä ja luonto saa vihdoin kaipaamaansa kosteutta, mutta juuri nyt kun pitäisi saada piha talvikuntoon? Kukkapenkit siistiksi, nurmi ajettua ja muutenkin kaikki siihen kuntoon että ei tarvitsisi muuta kuin katsoa ikkunasta ensilumen satamista.
     Tänään tuli jo räntää, kun laitoin meidän maakellarin päälle pressuja. Ei olla edelleenkään saatu aikaiseksi laittaa siihen kattoa, joten se pitää suojata pressuilla ettei sateet ja kosteus mene sisään ja tipu meidän perunoiden ja juuresten niskaan ja mätännytä koko vaivalla kerättyä satoa. Syksyn iloja sekin, pressujen laitto...
      Ja varsinkin yksin.
      Isä on siinä kunnossa, ettei oikein jaksa enää tehdä samoja asioita kuin ennen ja olen kyllä huomannut, että siitä lähtien kun isä sairastui olen ottanut ohjia monissa asioissa. Pakostakin. Tehnyt minulla ihan hyvää, kun jotenkin olen aina vaan nojannut siihen asiaan, että isä on b-suunnitelmana, jos en itse saa. Niin ei kuitenkaan aina ole. Tässä on pitänyt ajatella sekin asia nyt valmiiksi. Isä ei ole koko ajan apuna, neuvomassa eikä tekemässä minun kanssani. Toisaalta tänään huomasin senkin, että minun ei tarvitse tehdä hommia samalla tavalla kuin isä. Kunhan työ ajaa asiansa. Esimerkiksi mietin ensin hirveästi sitä miten isä ne pressut tuohon kellarin päälle laittoi. Homma helpottui heti, kun mietin, että miten minä ne laittaisin, etteivät vedet mene sisään.
      Ei se kevyiden pressujen laitto tuulessa kuitenkaan ollut mitenkään helppoa, kun aina jokin kulma lähti liitoon, mutta sain kun sainkin kellarille "katon" päälle. Ainakin voin vetää sen homman yli minun työlistastani.

Ja sain punajuuret ja porkkanatkin kellariin asti. Nyt eivät hiiret saisi niitä pistellä poskiinsa, kun niiden eteen on taas kesä aherruttu! Kolme vajaata laatikkoa porkkanaa ja yksi punajuuria. Ihan kivasti. Katsotaan nyt miten ne riittävät ja miten paljon laitan ensi vuonna.
     Minulla on jo suunnitelmia ensi vuoden kasvimaaksi...
     Ensinäkin aion kattaa KAIKKI käytävät jotenkin helposti ettei niihin tule rikkaheinää. Kasvimaa on nyt ihan hurjan näköinen! Oikein suututtaa, että piti uhrata kaikki energia työmaan hyväksi eikä jaksanut enää keskittyä niihin asioihin, jotka oikeesti merkitsivät minulle paljon. Kuten sanottu. Ollutta ja mennyttä. Katse eteen!

Tyhjensin vesivaunun ja vesiastian. Monta sataa litraa hyvää kasteluvettä ihan vaan maahan, pohjavedeksi. Ihan kuin tuota ei tulisi nyt taivaastakin!? En jaksanut ajaa vielä vaunua sisälle, kun siinä olisi hyvä olla se toinen vähän näyttämässä etten pasauta seinään, kun on muutenkin ahdas halli mihin se on saatava. Jätän sen ensi viikolle.
      Tänään soitti eräs ystäväni pitkästä aikaa ♥
      Tuntui mukavalta, että vaikka itse olen ollut TODELLA SURKEA ystävä ihan kaikille tänä kesänä - oikeastaan tänä vuonna - niin minulla on mukavia, mahtavia ystäviä, jotka ottavat puhelimen ja soittavat (tai kirjoittavat..)
      Olen todella tuntenut huonoa omaa tuntoa siitä, etten ole laittanut oikeastaan tikkua ristiin ystävyyssuhteitteni kanssa. En ole käynyt, en ole pyytänyt käymään, kirjeitä olen kirjoitellut, mutta en ole edes saanut aikaiseksi soittaa. Jotenkin kesä on ollut niin erikoinen, ettei ole paukkuja riittänyt mihinkään muuhun.
       Tiedän, selityksiä. Huonoja sellaisia.
       Voin vain toivoa, että minun ystäväni antavat anteeksi tämän vuoden minulle. Olen alisuoriutunut ystävyyden osalta kaikin puolin. Olen uppoutunut isän sairauteen, omiin tulevaisuuden suunnitelmiini, kamalan rankkaa kesään ja kaikkeen muuhun niin tiukasti, etten ole nähnyt ympärilleni yhtään. En ole jaksanut olla kiinnostunut enää muusta, kun tuntuu että näissä on ollut tarpeeksi ja vähän yli.
        En ansaitse niitä ystäviä, joita minulla on.
        Ja silti olen kiitollinen siitä, että minulle sellaisia ihmisiä ympärilläni on ♥

Tyhjennän päätäni kesästä ja kaikesta sen henkisestä kuormasta neulomiseen ♥
     Auttaa keskittymisessä, mikä minulla on edelleen heikkoa kesän koettelemusten jälkeen. Ja auttaa rentoutumaan (niin paitsi hartioita, joita jotenkin jännitän aina kun neulon...). Tuntuu hyvältä, että kädet saavat tehdyksi jotain kaunista ja hyödyllistä. Katsotaan nyt kenelle minä nämä sukat teen, mutta siskon lapsille lupasin vääntää jonkinmoiset sukat, kunhan saan jalan koot.
      Kuulemma aina tarvitsee sukkia saappaisiin ♥
      Hyvä niin. Ja pieniin jalkoihin on mukava neuloa ♥

Tällaisessa valaistuksessa vietin tämän illan. Ei paha ♥
     Nautin siitä, että ikkunalautaa vasten ropisi vesi (tai jokin muu veden olomuoto) ja sain olla tyynyjen keskellä sohvalla pitkin pituuttani ja vain olla. Rentoutuminen teettää vielä vähän töitä, kun töiden loppumisesta alkaa olla vasta viikko, mutta päivä päivältä alkaa keho antaa jännitystiloille vähän periksi ja pystyn olemaan jo paikoillani ilman, että on kiire lähteä johonkin muualla. Siitä tiedän aina, että pää käy ylikierroksilla kun en pysty olemaan vaan paikallani... Olen ollut aikoinani todella hyvä siinä ♥
      Huomenna on kuitenkin vähän erityinen päivä, joten aion nauttia täysin vain siitä, että ei ole mihinkään kiire ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
3.10.2019 torstai
624.juoksupäivä (230 vko)
- 3735.1 km
- 3.2 km minikylälenkki (23 min)
- pitkästä aikaa kokeilin taas juoksua, että mitä nuo jalat oikein tykkäävät siitä
- nyt on ollut jumituksia ja kolotuksia ihan koko kintussa, ei enää vain kantapäässä vaan nyt jo polvessa ja takareisissä
- Ei pitäisi vaipua synkkyyteen, mutta kaiholla muistan niitä hetkiä, kun juoksentelin huoletta ja kivuitta...
- nyt kuitenkin jalat toimivat suht hyvin, ei koskenut ainakaan ja se on hyvä
- hengitys kertoi siitä, ettei kunto ole ihan entisensä
- kävelin välillä etten kuormittaisi vielä liikaa jalkoja tai muutakaan kroppaa kun se ei selvästikään ole vielä kunnossa.
- +5, satoi piiskaten ja tuli vähän vilukin jossain vaiheessa
- voi kun joskus vielä saisi juosta kunnolla ja hyvin...

Uuden arjen alku

Viikonloppu meni ja tuli arki. Pitkästä aikaa semmoinen arki, missä minulta ei heti vaadita jotain. Tekee ihan hyvää. Tuntuu nimittäin siltä, että vaikka ei varmaa diagnoosia ole tehtykään niin kärsin syyskuun työuupumuksesta. Jäljet näkyvät nyt kun vihdoin viimein henkinen ja fyysinen paine työmaan suhteen loppui. Uni on mustaa ja sikeää, pienikin homma uuvuttaa, joka järjellä ajateltuna on vain pieni askare arjessa ja tänään kävin pienellä kävelyllä ja tunsin, että se oli kuin suurikin ponnistus. Siis ihmiselle, joka joskus jaksoi kaikkea!
      Suututtaakin, että annoin homman mennä taas tähän pisteeseen. Toisaalta, olisinko voinut tehdä asialle mitään vaikka olisin halunnutkin... Kysynpä vaan.
       Nyt kuitenkin on aika ottaa iisisti ja palautua ihan kaikesta! Sitä olen näinä sadepäivinä yrittänyt tehdäkin. Tänäänkin satoi niin, että nurmikkokin velloi vesilammikoissa! Toivottavasti ainakin kaivoihin menisi nyt vettä.

Lauantaina keli oli sen verran hieno, että saatiin vähän taas kokeiltua drone-lennätystä. Tai siis Miehenmurrihan sitä konetta lennätti. Minä vain ideoin ♥ Kokeiltiin kuvata minun juoksuakin, mutta siinä oli vielä harjoittelun paikka - ihan molemmille. Minä väsähdin pienestäkin lenkistä ja Miehenmurrikan linssistä aina välillä katosi juoksija. Jossakin vaiheessa tehdään kuitenkin mahtavia juoksu/treeni videoita, siitä olen varma.

Löydätkö juoksijan tästä kuvasta?

Peltokuviot ja minä.

Eilen oli kaupunkireissupäivä.
      Katsastus meni läpi ja saan jälleen ajaa autolla yhden vuoden ilman murhetta siitä, että poliisit pysäyttävät ja vievät katsastamattoman auton kilvet. Ei huomautettavaakaan löytynyt. Tosin Miehenmurri sanoi, että katsoo kyllä helmapellit ensi keväänä kuntoon. Kiitosh.
       Kävin myös katsomassa märkäpukua itselleni, mutta se suunnitelma veti vähän vesiperän - niin sanotusti. Ei ollut kokoja tai sitten hinta oli pilvissä. Kuitenkin puhutaan vasta harjoittelijasta. Eräskin mies-myyjä sanoi, kun kysyin minun kokoista märkäpukua, että "AINAKIN XL pitäisi löytää, nämä eivät mahdu alkuukaan!" Ajattelin, että kiitos vaan!
        Miehenmurrikka osti minulle synttärilahjaksi kuitenkin neopreenitossut syys- ja kevätuimista varten ♥ Ne ovat hyvät ja toimivat moitteettomasti. Ei pakota enää jalkoja kun menee kylmään veteen, sillä se on se suurin ongelma kun uidaan alle +10 asteisessa vedessä. Muu kroppa vielä jotenkin hyväksyy kylmyyden, mutta jaloissa tuntuu pahalta ensin. Nyt ei enää! Jihuu! ♥

Ostin sitten itselleni jo valmiiksi synttärilahjankin ♥
     Tietysti kirjakaupasta. Mistäpä muusta. Olikin ihana jälleen seikkailla hyllyjen välissä, kun tänä kesänä en ole päässyt sitä iloa harrastamaan kovin usein. Varmaan viimeksi olin kirjakaupassa alkukesästä...
      Ostin syntymäpäivälahjakseni Heli Laaksosen uusimman runokirjan. Ihanaa oli vihdoin lukea Heli Laaksoselta runoja, kun hän on monta kirjaa kirjoittanut tässä välissä vähän muuta. Runot olivat taattua Laaksosta.

Ammatillisesti tuli kouraan sitten kaksi muuta kirjaa, joista olen kuullut ja lukenut hyvää. Radiota kuunnellessa oppii paljon uutta, en olisi muuten osannut tämmöisiin kirjoihin tarttuakaan. Varsinkin tuosta Painotohtori kirjasta on ollut paljonkin juttuja eri lähteistä. Katsotaan nyt millainen kirja se sitten virallisesti on.

Ja kun lopuksi tuli kirjapassi täyteen niin sain valita yhden pokkarin ilmaiseksi. Yleensä en suosi pokkareita, mutta ilmaiseksi kun saa niin todellakin käytän hyväkseni moisen edun. Tällä kertaa mukaan tarttui paljon kehuttu kirja, josta on tehty elokuvakin...vai oliko se sarja?

Vaikka nämä sadepäivät ovat rentoutumisen ja palautumisen puoleen ihan mainioita, niin vähän kyllä polttelee tuonne pihallekin meno. Porkkanat ja punajuuret ovat vielä maassa (!!) ja pihamaata ei ole siivottu vielä yhtään. Viikonlopuksi on luvattu lunta tai ainakin pakkasta... Minulta meni kaikki hyvä aika seurakunnalle syyskuussa. Ei olisi pitänyt olla enää tuota yhtä kuukautta, olisi selvinnyt paljon vähemmällä.
        Noh.
       Mennyt on mennyttä. Nyt katsotaan eteenpäin!

Työt ovat ohi!

Tänään päättyi eräs luku minun elämässäni.
     Palkkatyö puutarhurina.
     En sano, ettenkö ikinä menisi enää niihin töihin, sillä rakastan edelleen puutarhurin työtä yli kaiken ja se on ominta minua, mutta tällaisena hommana kuin mitä se on ollut nyt lähes viisi-kuusi vuotta en aio sitä enää ikinä jatkaa. Se vei enemmän kuin antoi.
      Ryhdyin puutarhuriksi oikeastaan ihan vahingossa ja löysin siitä ammatin, jonka avulla pystyin ilmaisemaan itseäni ja arvojani todella hyvin. Olin hyvä työssäni ja tunsin itseni varmaksi sitä tehdessäni. Siis kaikki hyvän ammatin ja työn ainekset. Se mikä minut sai miettimään uutta suuntaa oli työpaikkojeni ilmapiiri, arvostuksen puute, välittämisen olemattomuus ja yhteishengen olemattomuus - tämä siis esimies-tasolla. Työntekijäkollegani ovat olleet aina aivan huippuja (toki sopii sekaan niitä hankalampiakin...) ja olen nauttinut tässä työssäni juurikin siitä, että tapaa uusia persoonia, jotka ajattelevat puutarhatyöstä samoin kuin minä, mutta ovat kuitenkin erilaisia ♥ Ihan plussaa!
        Tänään suurin tunne on ollut helpotus.
        Sitten tietynlainen haikeus siitä, että jätin taakseni tämän kesän työkaverit, joiden kanssa ehdin tulla hyvinkin tutuiksi ja joihin ehdin kiintyö kovastikin. Se on aina haikea ja vaikea paikka minulle, lähteminen ja hyvästely. En tiedä osaanko koskaan suhtautua siihen sillä lailla helpommin. Aina menee itkuksi...
       Tämä kesä vei minulta suunnattomia voimavaroja muihin kesiin nähden.
       Tätä uupumista kuvastaa ehkä eniten juuri tämä syyskuu, kun en enää oikein tuntenut sitä ihmistä, joka peilistä katsoi. Sitten on nämä todella huolestuttavat merkit siitä, ettei ihan voimavarat riitä siihen mitä vaaditaan. Esimerkiksi viime yönä hipsin sängystä yöllä kahdentoista maissa ja olin lähdössä töihin. Huomasin vasta keittiössä, että kello on vasta kaksitoista ja olin nukkunut pari tuntia. Kömmin takaisin sänkyyn ja mies vain unenpöpperössä vähän ihmetteli seikkailujani. Viime yönä olin kysynyt joka toinen tunti, että onko jo aamu, eikö kello soinutkaan... Töiden jälkeen voin nukkua kaksi-kolme tuntia eikä se vaikuta yöuniin vielä mitenkään... Plus tietysti kaikki jäätelötikkujen laitto tiskikoneeseen, saksien kantelu juustolastan sijasta ja unohtelu siitä mitä oli tekemässä... Ylikuormituksen merkkejä minulle.

Nyt kuitenkin on edessä uudet tuulet. Yrittäjänä. Odotan innolla arkea ja pienen huilailun jälkeen sitä, että olen jälleen oma energinen itseni.
       En ole juoksemassakaan voinut käydä melkein kolmeen viikkoon, kun tämä uupumus on tehnyt kropankin ihan tukkoiseksi ja kipeäksi. Lihakset eivät palaudu enää pienestäkään rasituksesta ja kantapäähän säteilevä pohjekipu on talttumassa vasta nyt, kolmen viikon huilailun jälkeen. Onneksi kuitenkin syksyä riittää ja varmasti tulee vielä aika kun saan keskittyä treeniin kunnolla ♥
       Yrittäjyydestä odotan sitä omaa tekemistä.
        Sitä, että saa itse rakentaa raamit omalle arjelleen. Olla vastuussa siitä, että tuleeko tulosta vai ei. Ei minulla mitään ruusunnuppu-ajatuksia ole siitä, että se helppoa olisi, mutta luvalla sanoen - en päässyt kovin helpolla tässä palkkatyössäkään. Ihan tarpeeksi kova koulu oli tämäkin. Ainakin osaan arvostaa nyt omaa vapautta tehdä ja rakentaa omaa tulevaisuutta!

Tällä viikolla puitiin vilja tuosta meidän pellolta. Naapurin isäntä kävi kovan pakkasyön (-5) jälkeen ajamassa puimurilla viljan sängelle. Tuoksui ihan syksy. Minusta puitu vilja tuoksuu parhaimmalta ♥ Voi kun se säilyisi pussissa niin voisi sitä pakkasiltoina haistella talvisin...

Ehkä suurin syy siihen, että olen jaksanut tehdä töitä vielä nämä viimeiset viikot on ollut hyvä palautustekniikka: kylmässä järvessä uiminen jokainen ilta!
      Tänäänkin kävin.
      Mittasin veden lämpötilan, vaikka pelkäsinkin, että sitten en ainakaan uskalla sinne mennä. Mittari näytti +8 astetta... Kylmäähän se on, mutta tänään kai jokin jännitys tai helpotus purkautui ihan mahdottomana naurukohtauksena keskellä hyistä järveä. Juoksin ympäriinsä reisiin asti ulottuvassa vedessä ja nauroin niin että ihan hengästytti ♥ Voi veljet, että teki hyvää - kumpikin - uiminen sekä nauraminen! ♥
       Iltasella sitten käytiin ulkosaunassa ja sumu nousi pelloille. Taitaa tulla taas kylmä yö, ainakin siltä vaikutti. Miehenmurrikalla oli jo tänään vapaata, mutta nyt meillä on sitten vapaa viikonloppu molemmilla ja saadaan tehdä tai olla tekemättä juuri kuin halutaan! Ihanaa! Ollaan kaivattu kyllä näitä yhteisiä vapaita tämän hullunmylly kesän jälkeen ♥

P.S. Pesin tänään sekä oman auton, että isän kakkosauton kun olin lainannut sitä yhtenä päivänä töissä, kun oma auto ei lähtenyt käyntiin. Voiko autot olla enemmän savessa kuin mitä nuo olivat. Varsinkin minun oma auto, jolla on ajettu savisella hiekkatiellä taas pari kuukautta oli ihan harmaa. Sai pestä moneen kertaa, että tuli puhtaaksi... Nyt sitten vaan maanantaina katsastukseen ja peukut pystyyn, että saisin luvan ajaa vielä vuoden sillä... jaiks!

En tehnyt mitään järkevää- viikonloppu

Viikonloppuna olisi ollut listaa, mitä olisi pitänyt tehdä.
     En tehnyt mitään.
     Nurmikin jäi ajamatta, vaikka olisi ollut aamupäivästä oikeinkin hyvä keli moiseen hommaan. Ei vain jaksanut/huvittanut ryhtyä mihinkään. Otin levon kannalta molemmat päivät viikonlopustani. Eilen kuitenkin tehtiin sen verran, että saatiin perunat kellarin laariin suojiin ja vein puukasan ylivuotaneet puut saunan halkokuuriin, kun en oikein muuallekaan niitä keksinyt viedä. Saavat kuivahtaa siellä talven. Kyllä niillä ainakin lisäys onnistui eilen.

Katsottiin vähän aikaa sitten Avaran Luonnon jakso, joka kertoi oravien elämästä. Naurettiin Miehenmurrikan kanssa oravien vimmalle kerätä talvivarastoa, mutta ajattelin eilen kun raahattiin perunoita kellariin ja vein puita liiteriin, etten taida sen parempi olla. Samanlaista talveen varautumista tämäkin, vaikka en pähkinöitä poskissani kannakaan!
     Ei pitäisi nautaa luontokappaleille, kun itse on ihan samanlainen!
     Taas opetus sinänsä.
     Eilen kävi jälleen naapurin vanhemmat lehmät piipahtamassa meidän kasvimaalla. En tiedä alkaako naapureiden pinna olla loppumassa meidän soittoihin, kun aina ilmoitellaan karanneista lehmistä. Ilmoitellaan lähinnä sen vuoksi, ettei niille kävisi mitään kun toikkaroivat keskellä peltoja. Päätin vain eilen kun lehmien seikkailuista ilmoitettiin että enää en ilmoita vaikka juoksisivat koko yön meidän pihalla. Naapurit taitavat ottaa sen vähän väärin, vaikka kysehän on HEIDÄN eläimistään, jotka juoksevat MEIDÄN kasvimaalla.

Aluksi touhu näytti tältä...

... ja hetken päästä seurasivat emäntäänsä pitkin tietä.
     Katselin ihaillen sitä auktoriteettia, joka emännällä eläimiinsä oli. Ei tarvittu ajamista vain jatkuvaa kutsumista ja huutelua. Mahtavaa!

Iltapäivästä tuli rakeita ja jotenkin ilma oli muutenkin kylmä ja oli selvästi jotenkin talvea ilmassa. Niin hullulta kuin se kuulostaakin.
     Aika pitkältä tulee talvi tuntumaan jos se jo lokakuussa tulee...
     Minulta alkaa huomenna viimeinen työviikko palkkatyössä vähään aikaan. Saan päätökseen erään sivun elämästäni ihan vain kääntääkseni seuraavan... Jännittävä syksy ja alkutalvi tiedossa, mutta vaikka toisaalta pelottaa ihan pirusti niin eipä ainakaan ole tylsyyttä tiedossa!
      Eilen kävin pienellä juoksulenkillä. Tai pikemminkin se oli kävelylenkki, johon sisältyi juoksupyrähdyksiä. Pelotti vähän, että entä jos kantapää äityisi taas pahemmaksi, mutta ei se tainnut sen pahemmaksi mennä...
      Ja oli mukava liikkua, juosta, taas ♥
      Tänään kävin myrskyävässä järvessä uimassa. En edelleenkään muistanut mittaria ottaa mukaan, mutta alta kymmenen se lämpötila jo on! Tänäänkin aallot löivät vastaan sen verran kovin, ettei sitä oikein uimiseksi voinut kutsua. Hallitsematon pulahdus enemmänkin!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
lauantai 21.9.2019
624. juoksupäivä (229 vko)
- 3731.9 km
- 3.2 km mini kylälenkki (28 min)
- kahden viikon paussin jälkeen ensimmäinen kokeilu miten jalka kestää
- ihan hyvin meni, juoksukohdatkin
- kireyksiä kintuissa on aika lailla vielä, sen tunsi, mutta taisi se vähän joitakin kireyksiä vähän helpottaakin, liikkeelle pääsy
- askelluksesta huomasi ettei jalat olleet ihan kunnossa ja kunto on vähän tullut alaspäin
- +15, sateen jälkeinen hapekas ilma, kiva liikkua!

Yöpakkaset ja perunannosto

Yöpakkaset ovat saapuneet.
    Aamulla oli jo nurmi valkeana ja piti vähän tarkkailla tietä mustan jään takia. Alkumatkasta näin kaksi peuraa sumuisen utuisella pellolla ja kirosin että oli kiire töihin ja ettei ollut kameraa mukana. Joku kerta, kun saan nämä työt tehtyä aion nousta aamutuimaan ihan vaan valokuvaamisen takia. Aivan mahtavia kuvia olisi tullut syyskuun puolella kun alkaa olla sumua aamuisin ja aurinko nousee vasta vähän vaille seitsemän... ♥ Aivan mahtavaa!
     Tänään mietin, että miten työmaa on koskaan tullut toimeen ilman minua!
      Oikeasti!
     Olen tullut todella hyväksi sanomaan "joo" kun töitä listataan. Ja se on toiminut erinomaisesti! Olen saanut tehdä melkein kaikki työt... Ja se kyllä tuntuu jo...
      Noh, nyt on kuitenkin viikonloppu edessä. Perunamaa on tyhjä perunoista eli jäi taas sekin huvi tältä vuodelta välistä, kun vanhempi polvi keräsi perunat ja tekivät itsensä kipeäksi (fiksua? Ken tietää...). Nyt ei minulle jäänyt kuin porkkanat ja punajuuret, mutta olkoon nyt sen verran vielä, että pääsen töistä pois niin on aikaa ja energiaa toisella tavalla.

Kävin uimassa ja täytyy sanoa, että onhan se jo vähän kylmää... vesi siis. Ilmasta puhumattakaan! Jotkut sanovat, että kun ilma on kylmempää niin kylmäkin vesi tuntuu lämpöiseltä. En huomannut tätä efektiä.
       Kaislaroina oli saapunut taas rannalle. Pitäisi jaksaa se korjata pois vielä ennen kuin lumet tulevat niin saisi sitten keväällä aloittaa uimisen vähän siistimmältä alueelta. Tai niin ainakin uskon. Vesi on laskenut kuitenkin sen verran alas, että kohta en pääse millään härvelillä niitä hakemaan sieltä, vaikka kasalle tekisinkin.
        Kun tulin uimasta huomasin ensimmäistä kertaa tänä syksynä sen lämpöisen fiiliksen uimisen jälkeen. Sitä kai kutsutaan nyt endorfiiinimyrskyksi. Se tunne tulee lämpöisenä aaltona ja sitten on vaan ihan mahdottoman hyvä olo ♥
         En siis ihmettele, että avantouintiin jää koukkuun. Toivon oikeasti etten tulisi nyt syksyllä kipeäksi ja saisin kokeilla miten pitkään pystyn uimaan. Hankin tietysti märkäpuvun, että voi jatkaa uimista vielä marraskuussakin, heh!
         Nyt kuitenkin painun pehkuihin ja luen hetken aikaa kirjaa.
         Huomenna nukun kuin Prinsessa Ruusunen ja odottelen sitkeästi sitä suukkoa joka herättää minut satavuotisesta unesta... ♥

P.S. Nauroin tänä iltana pitkästä aikaa niin etten meinannut happea saada, kun Miehenmurrikka matki Tapio Rautavaaraa. Tämä on meidän inside-vitsimme ja toimii minuun ihan joka kerta. Vai pitäisikö sanoa niin kuin Tapsa sanoisi: tepsii joka keRRRRta ♥ 

Pitäkää huolta toisistanne, mössykät!

" Tiesit kuitenkin mikä hanko on! "

Syyskuun päivä: harmaa, uhkailua sateesta koko ajan niin ettei voi olla ottamatta sadevaatteita ihan vaan varmuuden vuoksi, kylmähkö ja harmaa, sanoinko sen jo?
       Rakastan syksyssä illan pimeyttä, mutta aamun pimeys ei ole niin romanttista. Tänä aamuna pimeys oli sysipimeää kun heräsin, piti ihan kellosta katsoa että onko se tosiaan 5.30 eikä esimerkiksi 00.30.
        Tänään tuli taas esille se miten julmia naiset osaavat olla toisille naisille työpaikoilla. Olen sen huomannut aikaisemminkin, varsinkin kun olen 15 vuotta kohta tehnyt töitä alalla joka on täynnä naisia, mutta jotenkin se aina ihmetyttää joka kerta. En aio heittäytyä tässä nyt marttyyriksi, en ole täydellinen itsekään, mutta en kyllä ole tarkoituksella sysännyt toista naista syrjään tai puhunut pahaa/mustamaalannut naispuolista yökaveriani muille. Pikemminkin minusta naisten pitäisi pitää yhtä, olla yhtä rintamaa tässä miesten maailmassa! Näin ei vain useinkaan ole...
         Minä olen konenainen. Siis tykkään ja osaan käyttää erilaisia koneita. Sellaista härveliä ei tässä maailmassa kai olekaan, jota en haluaisi kokeilla. Kaivurit, traktorit, leikkurit, trimmerit.. kaikki käy! Olen huomannut, että tämä ominaisuus on joillekin naisrodun edustajille jonkinmoinen uhka. En tiedä miksi, koska kaikenlaista osaamista tarvitaan on sillä käyttäjällä munat tai ei! Jotkut eivät ole kiinnostuneet koneista vaan esimerkiksi (tällä omalla alallani) ovat enemmän kiinnostuneita kukkien hoidosta ja tietävät niistä minua enemmän. En koe tätä uhkana vaan oppimismahdollisuutena! Sellaisen ihmisen kanssa työtä tehdessä oppii väkisin jotain uutta!
        Tänään eräs omainen sanoi, kun käänsin vaihtokukkapenkkiä, että eikö tuo onnistuisi hangolla paremmin? Sanoin, että on meillä varastossa hankokin, mutta lapio toimii tässä vähän paremmin. Nainen naurahti ja sanoi, että tiesit kuitenkin mikä hanko on! Meinasin sanoa, että olen kasvanut lapio kädessä ja hanko toisessa, mutta jätin sanomatta. Sen sijaan hymyilin ja sanoin, että juu, tiedän mikä hanko on. Näitä tilanteita tulee eteen aika usein, varsinkin kun on nainen. Ihan kuin meidän naisten pitäisi vielä 2010-luvulla (melkein 2020-luvulla!) olla edelleen se hellan ääressä istuja.
        Paasaus ohi, tällä erää.

Kun pääsin kotiin asti, olin niin väsyksissä, että kun sain vähän ruokaa vatsaa rojahdin sohvalle katsomaan The Blind Side - Elämä pelissä - leffaa. Sandra Bullock on kyllä suosikkinäyttelijöitäni tällä hetkellä.
       Eilisiltana katsoin kynttilänvalossa Järki&Tunteet-elokuvan. Sen missä on Emma Thompson ja Kate Winslet. Ihana! Olen nähnyt varmaan sata kertaa, mutta aina vaikuttaa samalla tavalla romanttiseen sieluun ♥
          Elokuvat ovat minulle rentoutumisen keinoja. Ei ihan yhtä tehokkaita kuin kirjat, mutta mukavia silti. Yleensä katson leffoja kun olen todella väsyksissä ja kirjoja luen kun tarvitsen muuten vain omaa aikaa, akkujen latausta tai rentoutumisen hetkeä.
        Nyt kun jalka on ollut off-tilassa ja juokseminen ei ole ollut kalenterissa kohta kahteen viikkoon (!!!), uiminen on muodostunut minulle nyt terapiahetkeksi. Tänään sen terapiahetken lämpötila oli +11 astetta pienellä aallokolla. Sanotaanko, että virkisti! ♥ Suihku tuntui sitten jo lämpimältä...
        Jalka alkaa olla parempi, mutta kyllä tämä aika raivostuttavaa on. Olen diagnosoinut sen tulleen siitä puusavotasta, kun nostelin takareisiä käyttäen niitä runkoja ja nyt takareisi jumittaa pohjetta ja pohje jumittaa kantapään kantakalvoa. Oma diagnosointihan se on parasta!
        No aion saada jalan kuntoon töiden loppuun mennessä niin pääsen sitten aloittamaan juoksutreenit kunnolla, puhtaalta pöydältä... Toivottavasti tästä ei tule mitään ikuista riesaa!

Sellainen tyypillinen maanantai kun olisi pitänyt jäädä vain nukkumaan peiton alle pimeään

Tyypillinen maanantai.
      Sateinen aamu ja minä vähän aikataulusta jäljessä riennän autolleni ja istahdan kuskin paikalle. Auto ei käynnisty. Kone hyrrää laiskasti mutta ei hyrähdä. En edes sadattele, joka minulla on se ultimaattinen v-käyrän loppupiste. Ihmettelen jälkikäteen sitä itsekkin.
       Otan vintistä isän "harrasteauton" eli auton, jota isä korjailee silloin kun ei ole muuta puuhaa. Ei siinä mitään vikaa ole, mutta se on menettänyt vähän luottamusta muutaman oharin jälkeen... Ajan auton omani viereen, siirrän tavarani sinne, laitan työmaalle viestiä että myöhästyn vähän ja lähden töihin.
       Soratie on muuttunut savitieksi näiden sateiden aikana joten auton kyljet ovat sen näköiset! Oikein ällötti kun tulin kotiin ja katsoin autoa sillä silmällä. Yhdessä päivässä siitä tuli harmaa!

 Enpä olisi kamalasti menettänyt vaikka en olisi tänään töihin mennytkään. Kaikki ne viime viikolla sovitut jutut, olivatkin tänään jo ihan vanhentuneita. Menin sinne ja tänne koko päivän, yritin olla avuksi ja hyödyksi ja toisella hautausmaalla saatiinkin kukat pois todella tehokkaasti ja toisella taas jäi kukkia maahan kun ei apu kelvannut! Ja esimies mököttää! Voi jee, että mie nautin kun pääsen "kesälomille" 9 päivän päästä!!
      Lupasin itselleni joskus silloin kun entisessä työpaikassa alkoi mennä meno sellaiseksi, että tuli itku mennen tullen. Tänään lähdin töistä itku silmässä ja mietin, että miten annoin tämän mennä taas tähän!?
       Kohta...
       Kohta olen uuden edessä ja saan unohtaa tämän sonnan täysin!

Tänään satoi koko päivän, kuten se on luvannut myös seuraavat päivät.
     Ensimmäistä kertaa tänä kesänä pidin sadevaatteita koko päivän sillä lailla tosissaan. Kesällä selvittiin aika vähällä sateella. Muutaman ensimmäisen tunnin tuntui, että ei tule mitään, hanskat olivat kymmenen kilon painoiset ja kaikki oli märkää, painavaa ja kylmää. Sitten sen kaiken unohti, sadevaatteet, sateet, märät kukat ja jään kylmät sormet. Sitten oli vain töissä. Se on juurikin se ilmiö joka erottaa ulkotyöläisen muista, sopeutuminen ilmastoon, tullen osaksi sitä.
      Tämä yhdeksi tuleminen kuitenkin väsytti minut täysin.
       Päätä on särkenyt koko illan ja kävin vähän antamassa kropalle kylmäkylpyä järvessäkin äsken. Kantapää on edelleen toipilas, joten juoksutreenit ovat edelleen huilitauolla. Se tuntuu jo päässä ja mielessä. Olen ärtyinen ja inhottava. Pitäisi päästä juoksemaan! Ja sitten taas toisaalta ei ole powereita oikein mhinkään ylimääräiseen...

Illaksi taivas vähän selkeni - ainakin hetkeksi.
      Saan olla tämän illan ihan itsekseni ja aion nauttia siitä kynttilän valossa. Ihan vaan hengitän ja rentoudun ja otan vähän lukua.
      Huokaus.

Lumipallo, sateinen syysviikko ja kipuileva kantapää

Postaustahti kuvaa minun yleistä tahtiana tällä hetkellä. Alkaa powerit olla punaisella ja akut eivät ota latausta vastaan viikonloppuisin. Tämä masiina on loppurääkkäystä vaille valmis tapaus. Kypsää kauraa, jos tämmöistä ilmausta näin syksyisin saa käyttää!
       Työmaalla tällä viikolla ollaan Maikin kanssa varmaan puhuttu viime viikonkin puolesta. Tein viime viikolla töitä yksin, ilman juttukaveri ja sen kyllä huomasi tällä viikolla kun oltiin otsat yhdessä töissä niin tuli juteltua kaikki asiat laidasta laitaan selviksi. Ehkä vähän kummallisenkin paljon kun minut tietää... Oli vaan aika paljon purettavaa!
        Huomaan kyllä muutenkin, että minulla alkaa tämä työ olla aikalailla taputeltu omalta osalta, sillä niin paljon epäkohtia huomaan koko ajan kaikessa! Ennen työn teki ja sieti vähän niitä ääliömäisyyksiä mitä siihen liittyi, mutta nyt ottaa hermojen kiristyksiä ihan kaikesta! Maikki sanoikin kun riehaannuin (tosin vasta jälkikäteen) esimiehen vähättelevästä asenteesta, että olethan sinäkin temperamentinen! Ehkä juu, mutta lähinnä olen väsynyt siihen touhuun mitä työmaalla harrastellaan.
       Kotona ollaan oltu autonvaihtobuumissa. Miehenmurrikalla auton kytkin alkoi tekemään loppuaan ja piti tehdä päätös siitä, että korjaako vanhaa vai satsaako uuteen. Satsasi sitten uuteen. Punainen paholainen muuttui päivässä valkoiseksi enkeliksi. Tai kuten Miehenmurrikka autoaan lempeästi kutsuu, Lumipalloksi ♥
      Pitänee minunkin vähän aikaa harjoitella valkoisen auton odotusta, kun koko meidän yhteiden elämämme ajan olen odottanut punaista autoa saapuvaksi...

Tällä viikolla kelikin on ollut syksyinen. Ei ole voinut erehtyä vuodenajasta... Niin paitsi tiistaina, kun oli melkein +25 astetta ja todella kummallinen keli. Trooppisen lämmintä ja aurinkoista ♥ Aivan mahtavaa, jos syksy olisi kokonaan vielä tuollainen!
       Maanantai-iltana piti laittaa naapurin emännälle vielä iltamyöhällä viestiä, kun meidän pihalla ravasi isoja lehmiä sysipimeässä. Seurattiin puoliski huvittuneena ja puoliksi vähän säälien emäntien ja isäntien taskulamppujen ja otsalamppujen kajastuksia kun yrittivät saada elikoita takaisin lankojen sisään. Lehmätkin olivat olleet kuulemma vähän hölmistyneinä kaikesta siitä valon määrästä. Suurempia tuhoja ei ollut pihamaalle tällä kertaa tullut, vaikka kyllähän ne oli kasvimaalla ja perunamaallakin ravanneet! Muutama lantalörtsy pihamaalla, saunapolulla, oli oikeastaan ainoa näkyvä tervehdys lehmien yöreissusta. Kun annoin sitten kasvimaalta samaiselle emännälle tilliä seuraavana päivänä niin sanoi vain ihmetellen, etteivät oikein tajunneet mistä lehmät olivat oikein läpi tulleet kun aitalangat olivat kunnossa...
         Jää kai sitten mysteeriksi se reissu...

Kaikesta syyssateesta huolimatta, mitä tällä viikolla ollaan niskaan saatu, niin kasvimaalla olevat kukat kukkivat kuin viimeistä päivää! Auringonkukatkin rehottavat niin etteivät tunnu sateesta tietävänkään! Ehkä pitäisi jotain oppia tuosta asenteesta ♥
       Itseäni jotenkin ärsyttää tämä oma olotila. Vielä kun se viikonloppuinen kantapääkipu on ollut mukavana seurana koko tämän viikon, toki parempaan päin jo menossa, mutta kuitenkin vielä haittaavana ja mieltä madaltavana tekijänä, niin ei ole oikein ollut ihan mielellisesti paras mahdollinen viikko!
      Ei oikein jaksa tehdä mitään sellaista mistä sitä iloa ja riemua tulisi, kuten pihamaan siistiminen tai kotityöt tai ylipäänsä edes jotain!
      Uimassa olen käynyt joka ilta, kun ei ole nyt juoksemaankaan päässyt. En ole mitannut veden lämpötilaa, mutta kyllä se jo virkistää... Pitää tänä iltana muistaa ottaa mittari mukaan! Juoksemattomuuskin alkaa jo tuntumaan päässä, ärtymyksenä ja kireytenä. Tämä loppukesä on ollut taas ihan surkea juoksun suhteen, kun työmaan kuormitus on vienyt erikoisen paljon meikäläisen powereista tänä vuonna. Yleensä sitä edes jonkinmoisia lenkkejä on jaksanut juosta vaikka miten olisi ollut töissä kiirus.
      Ja nyt vielä tämä kantapää.
      Ei ihan meikäläisen syksyn alku tämäkään, mutta minulla on nyt toive paremmasta. Kunhan saan työmaalla työt loppuun kunnialla niin pääsen rakentamaan sitten jotain ihan uutta ja innostavaa ihan uudella tarmolla kun vähän ensin lepään ja rentoudun ja lomailen.
     Aika mieletön syksy ja loppuvuosi siis tiedossa ♥
     Aika jees ♥

Kukkiva kasvimaa ♥

Tänään vietettiin YK:n kansainvälistä lukutaidon päivää ja illalla kampanja suomalaisten lukemisen puolesta huipentui klo 19.00 siihen, että meidät kaikki haastettiin lukemaan. Minä luin Sport-lehteä, mutta aion viettää oman Read Hourini nyt iltasella ennen unta. Luen kirjaa että pää rauhoittuisi ajatuksista ja saisin vähän laskettua muutenkin tätä stressiä.
      Huono lihashuolto jo monena viikkona kostautui.
      Viikolla vihoitellut kantapää kipeytyi viikonloppuna oikein kunnolla enkä löytänyt oikein syypäätä siihen kipuu. Pohkeet olivat jumissa ja säärissä oli kipeitä triggereitä, mutta ei tuntunut auttavan vaikka mustelmille asti sain jalat kun oikein hieroin ja rullasin ja painelin. Miten ihmeessä selviän tämmöisellä jalalla huomenna töissä!

Kasvimaan kukkaloistoa ♥

Tänään on muutenkin ollut taas sellainen itku-päivä. Itkeskelin tämän tästä ja illalla varsinkin. Jotenkin nyt menee hommat niin yli äyräiden etten taas jaksa... Ei ole motivaatiota enää mennä työmaalle kun oma homma täällä kotona ja yrityksen parissa vetäisi jo enemmän puoleensa. Se touhu siellä ei kiinnosta enää pätkääkään!
      Väsymystä tämä kai on.
      Suorastaan kai jo uupumusta.
      Itku. Ruokahaluttomuus. Yleinen vetämättömyys ja hälläväliä olo.
       Ei normaalia minua.
       Eilen tuli hyvä mieli kun kävelin kukkamereksi muuttuneella kasvimaalla ja kuuntelin sitä pörinää ja huisketta mitä siellä näkyi samettikukissa ja auringonkukissa, jotka vihdoin minulla loistavat kuin auringot! ♥

Ja uimassa olen käynyt joka ilta. Vaikka vesi on kylmää niin järvessä tuntuu kuin olisin hetken aikaa irti ihan kaikesta! Ei tarvitse olla mikään eikä kenenkään kanssa sosiaalinen. On vain minä ja kylmä vesi ja kenties ne 14 tukkasotkaa jotka jokeltelevat omiaan ja pitävät minua vain lilluvana päänä järvessä! ♥
      Tekisi mieli tehdä syksyisiä kävelylenkkejä, juoksulenkkejä, pyörälenkkejä, mutta miten tässä mitään teet kun kroppa sanoaa stop! ja mieli myös! Ei huvita eikä jaksa! Työpaikka on tehnyt minulle taas sen, mitä vannoin ettei se enää koskaan pysty tekemään - viemään minulta kaiken ilon ja riemun tästä elämästä! Ei olisi kai pitänyt alun perikään saada tätä työtä enää täksi kesäksi. Luojan kiitos sain aikaiseksi pompata pois tästä oravanpyörästä edes nyt!
       Nyt vaan pitäisi jaksaa vielä kolme viikkoa.
       Ja nyt pitäisi mennä nukkumaan, jospa jalkakin olisi parempi huomenna...

Kurkkua säilöön

En oikein tiedä miten aloittaisin tämän postauksen. Kaikki ajatukset ovat jotenkin muussina aivoissa. Ehkä tämä on sitä kuuluisaa aivosumua, jota ilmenee kun on oikein väsynyt. Altistan itseni muistisairauksille, puhumattakaan muista vakavista sairauksista... Eli unille pitäisi päästä, mutta kirjoitan nyt kuitenkin tämän minkä aloitin.

Tänään tehtiin työni tuotoksia purkkeihin. Uhkailut auttoivat kurkkumaata ja sieltä on ruvennut tulemaan kurkkuja sen verran, että tänään saatiin neljä purkkia suolakurkkuja tehtyä. Hurraa! Ja toivottavasti sieltä vielä muutaman ämpärin verran tulisi ennen kuin yöpakkaset vievät lopun sadosta... Muutenkin minun pitäisi tehdä kasvimaalle sellainen syyssiivous, että se olisi kivempi katsella. Mutta miten tässä jaksaa enää omalla pihalla touhuta kun on täysin loppuun ja tyhjiinpuristettu työmaan töistä! Kolme viikkoa ja yksi päivä. Jokohan löytyisi sen kokoinen aamukampa, että saisi aloittaa nyppimisen?!

Tämä kesä on vienyt minulta (jälleen) juoksusta powereita.
        Tänään kävin lenkillä, kun keskiviikkona piti jättää väliin. Kantapää kipeytyi töissä mäenrinteessä trimmaamisesta ja liian pienistä saappaista ja sain oikeasti käyttää kaikki trigger piste-stimulaatiot, että sain sen kuntoon. Tänään se oli kuitenkin taas kunnossa, mutta ei juoksu oikein muuten kulkenut...
        Ei vain riitä jaksaminen.
       Olenkin antanut itselleni sen verran armoa, etten edes yritä mitään ultra matkaa juosta, kun olo on sellainen että ei vain kulje tassu. Juoksen pienempiä matkoja, olen itselleni reilu ja armollinen, nautin nyt vähästä ennen kuin taas jaksan enemmän. On kuitenkin ihanaa käydä lenkillä. Vaikka sitten niillä pienillä.

Syksyistä peltomaisemaa juoksulenkin varrelta ♥ Mahtavaa!

Uimassa olen puolestaan käynyt joka ilta.
       Nyt en ole vähään aikaan mitannut, mutta ei se ainakaan ole lämmennyt. Viileät yöt tekevät tehtävänsä, mutta silti nautin suunnattomasti. Jotenkin tuntuu, että kroppa ihan kaipaa sitä iltaista kylmä kylpyä... ♥ Nyt vaan näyttää siltä, että minulta katoaa järvi alta. Vedenpinta on laskenut huimaa vauhtia ja kohta saan kahlata varmaan vastarannalle ihan tuosta vain!

Rantaviivaa on paljastunut varmaan jo kohta kolmisen metriä siitä, mitä se kesän alussa oli. Minulla on kohta oikea beach ♥ Ja siistinäkin ranta on pysynyt jo monta kuukautta. Minulla on rannassa "panttivankikasa" eli kaislamuhjukasa, jota en ole siirtänyt mihinkään ja se on toiminut onnenkaluna siihen, ettei lisää muhjua ole rantaan tullut. En tiedä milloin uskallan korjata sen pois... varmaan ennen jäiden tuloa!

Huomenna on lauantai.
      Ensimmäinen OIKEA viikonloppu kahteen ja puoleen kuukauteen. Minulla on viikonlopun suntiotöiden takia ollut kaksi ja puoli kuukautta epämääräisiä viikonloppuja mutta NYT minulla on kaksi TÄYSIN vapaata viikonloppua, vain itselleni ja niille hommille, joita haluan tehdä. Tähän listaan kuuluu täksi viikonlopuksi LEPOALEPOALEPOA! ♥
       Fantastista ♥

P.S. Ajattelin tänään kun siistin sankarihautausmaan viittä miljoonaa kukkaa, että olen todella innoissani yrittäjyydestäni. Minussa on taas sitä innostusta, tekemisen iloa ja hullua itsensä haastamista kuin joskus muinoin tämän puutarhuri-homman kanssa. Tästä leikistä katosi into muutamia vuosia sitten ainakin mitä tulee palkkatyöhön... omassa pihassa puutarhuri-rakkaus vaan kukoistaa ja kasvaa, kun saa tehdä ihan omaksi iloksi.
     Mutta tämä yrittäjyys, kaikessa pelottavaisuudessaan, on minulle juuri sitä mitä tähän syksyyn tarvitsin! Kunhan vaan nyt selviäisin siitä kunnialla....


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
perjantai 16.8.2019
617. juoksupäivä (226 vko)
- 3713.9 km
- 2.2 km uimaranta (15 min)
- ei oikein ollut powereita
- askel vähän painava, mutta menihän tuo lopulta
- lipsuttelureissu, ei mitenkään veri suussa tehty juoksu
- +16, poutainen ilta

maanantai 26.8.2019
618. juoksupäivä (227vko)
- 3716.1 km
- 2,2 km uimaranta (15min)
- ei oikein jaksanut muuta juosta tänään, mutta sekin vähäinen oli kivaa
- askel, rytmi ja ryhti - noh, kunhan nyt eteenpäin meni
- +20, aurinkoinen, poutainen ilta

keskiviikko 28.8.2019
619. juoksupäivä (227 vko)
- 3718.3 km
- 2.2 km uimaranta (15 min)
- ihan hyvä pyräys, vaikka yhtään enempää en jaksanutkaan
- välillä tuntui että kaatuminen sujuu jo ihan hyvin
- +18, poutainen, lämmihkö ilta

perjantai 30.8. 2019
620. juoksupäivä (227 vko)
- 3720. 5km
- 2.2 km uimaranta (15 min)
- ei oikein jaksanut juosta, ihme vaikka vapaata koko päivän
- askel, ryhti... hakemista
- +20, aurinkoinen ilta

maanantai 2.9.2019
621. juoksupäivä (228 vko)
- 3723.7 km
- 3.2 km risteys (24 min)
- väsyneet jalat heti lähdössä, ei nyt vaan ota juoksu kulkeakseen
- en jaksanut juosta koko matkaa, oli pakko heittää välillä kävelylle
- hengästytti vähäinenkin kuormitus ja puuskutin kuin veturi
- kävelin loppumatkan kun meni olo niin veteläksi
- +20, tuulinen, aurikoinen ilta

perjantai 6.9.2019
622. juoksupäivä (228vko)
- 3728.7 km
- 5km mini kylälenkki (30 min)
- suht hyvä juoksu, mutta ei sitä nyt oikein MINUN juoksuksi voi sanoa, paremminkin menee jopa silloin kun menee hyvin
- jalat suht ok, vähän tuntui painoa ja väsymystä
- olo muuten vähän väsy
- +16, tuulinen, vähän kolean lämmin keli, omituinen syyskeli..